03.07.2009 - 12:46
Oikuinkihanaa kun viileni- täyskesä kukkii koiratarhassakin. Siellä on kuin reservaatissa kaikki ne niittykukat jotka kesään kuuluu, neljänlaiset apilat, kahdenlaiset virnat, päivänkakkara, lemmikki, sauniot, matarat, punainenkin siankärsämö ja monimuu tuttu. Yritän saada siirrettyä tai kylvettyä taloneduspellolle kelloja ja kulleroita, se on siihen ihan hyvä. Paksalon taivaallisia niittyjä kelloperheineen tulee kyllä ikävä ja kyllä se isokierto pitäis hakea sieltä naapurin omppupuitten alta tänne, sen kukat on taideteoksia. Kasvinhakuretki Paksaloon laitettu allakkaan. Vaikka täälläkin näkee neliömetrillä 20 erilaista luonnonkasvia, ne aarteet joista tykkää, pitää haalia pihaan. Ja kumminkin jokainen kukka ansaitsee tulla ihailluksi ihan yksin. Tämä yksinäinen harakankello ei odota seurakseen kissan, kurjen, varsan tai ukonkelloa, mutta ei pane pahakseen jos ne jostain siunaantuu naapuriksi. Keväällä napsin pois vain voikukat, osan juurineen Linkkerin namiksi, sillä voikukka muuten valloittaa koko pihan . Nyt on tasapaino hyvä, voikukkia on sallittu määrä, siellä täällä silloin tällöin kukkii vielä pikkuaurinkoinen, kun keväällä ei annettu.
Odotellaan jännityksellä Vantun ja Jullen pesueen maailmaantuloa ja Jullea kosii jo toinenkin vaimo. Luonnollinen taito astua onkin peräkamarin pojan valtti! Toinen lisääntymiseen liittyvä uutinen on Lulun juoksun alku ja autojunalippu Ouluun on jo tilattu. ON sitä matkustettu Hollantiin viemään Bonzon siemeniä ja matkustettu Saksaan Jännän knassa hakemaan niitä Hollanninjalostuksen hedelmiä. Nyt mennään eri suuntaan Jööttilandiaan tapaamaan arvosulhasta. Hankkeen yllä leijuu ainutkertaisuus ja jos häämatka onnistuu, Lulu matkustaa ajoissa Englantiin pentujaan synnyttämään. Hovikelpoisten lasten vuoksi täytyy nähdä vähän vaivaa. Sisko Lili tulee mukaan ja esittelee loman ohella Vilhon kanssa kuuloavustajan töitään etäsukulaisille. Lili ja kotiväki toivottavat kaikille tutuille bloginkurkkaajille yhtä jännittävää heinäkuuta ja loppukesää.
Kuvassa ristiin rastiin tulevia äitejä ja isiä ja tätejä ja setiä mutta vain yksi isoäiti! Peukkuja saa pitää kaikille suunnitelmille ja olemassaoleville hankkeille! Kiitos!
|
Kirjoittaja
Äiti ja lapset: JÄNNÄ,(Mättjärns Janna,s. 20.10.2000) äiti, JV-01,,FIN,LTU,LV MVA ¤¤¤ MERLIINI, (Umanoma Taikurimerlin,s.27.10.2004)iso poika, INT,FIN,EST,LTU,LV MVA -JV-05,EstW-06 ¤¤¤ JULLE, (Umanoma Olledolledoff, s.25.5,06) pikkupoika-FIN,LV MVA ¤¤¤ LULU,(Umanoma Tulatullallaa, s.21.9.07) JV-08 isopikkutyttö (Uma,edellisten oma ihminen,paimen, piika ja emäntä s. 1940 ei ole mva eikä muutenkaan mitattu, mutta "herää aamulla surutta" on motto ja sillä pärjää maailmassa.
Suomen Kennelliiton kunniajäsen, SEY, SKV rf, Kuulokoira ry, Avustajakoira ry, SuKoKa ry, Ystävät Yhdessä ry,Aputassun kummijaos.
|
Jullen eka rouva makoilee paksukaisena varjossa ja nautiskelee erikoisherkkuja. Mikään ruoka ei oikein maistu ilman omatekoista viiliä, mutta meillä ei kenenkään tarvikaan ruokaansa sitä ilman syödä. Tähän asti on joka ilta otettu edellisestä viilistä siemen ja laitettu seuraava valmistumaan.
Muutama viikko on täällä vielä massunkasvatusta ja oikein hirvittää, minkä kokoinen se silloin on. Laitan alkuviikosta kuvia. Toivotaan niitä puuttuvia punaisia, mutta pääasia on, että tulee kilttejä kuten äiti ja isä.
Nyt lähdemme valmistautumaan huomiseen sukulaistapaamiseen, kun Handskes-lapsukaiset tulevat tervehtimään kasvattajaa ja tutustumaan toisiin sukulaisiinsa. Taidetaan yli 20 koiraa saada kasaan tänäkin vuonna.
Soitellaan!
Sulla on ollut kasvatustuuria, jos on tietysti hyvät linjatkin. Onnea häämatkalle Lulu-kaunokki!
Me eläinystävät emme ikinä unohda sinua! Kiitos.
Lämmin osanottomme Uman läheisille.
Haikeus valtasi vanhan heppatytön mielen, kun suru-uutisen illalla luki.
Sateenkaarisillalla vastassa on koko joukko ystäviä!
Kiitos arvokkaasta työstä eläinten puolesta ja lämmin osanottoni läheisille.
Lämmin osanottoni läheisille.
Hei !
Me lähiomaiset haluamme lukuisista muistamista. Suru iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja sitä on vaikea järjellä käsittää. Olen Uman kummityttö ja Uma oli isäni sisko. Alustavasti olemme varanneet Vihdin kirkon Uman siunausta ja muistotilaisuutta varten perjantaina 24.7.09 klo 12.00. Aika saattaa muuttua ellemme saa Umaa ajoissa Vihtiin, mutta kuolinilmoitus tulee lehteen. Tervetuloa Umaa saattamaan.
Marjo Aaltonen
Marjo Aaltonen
Lämmin osanotto Uman läheisille!
Juuri saamani tiedon mukaan Uman hautajaiset tulevat siirtymään.
Marjo
Siellä on varmasti sinua vastassa paljon rakkaita.
Lämmin osanottoni kaikille Uman läheisille.
"Käy enkeli vieressäs taivaan rantaan,
on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.
Et suruja tunne taivaan tiellä,
on monet rakkaat vastassa siellä.
Sinä elät myöskin keskellämme,
koska säilyt aina sydämissämme."
En tuntenut Umaa kovin hyvin, mutta ne kerrat jolloin hänet tapasin tai hänen kanssaan kirjoittelin, jättivät sydämeeni pysyvät ja lämpimät muistot hänestä.
Hän oli niin sydämellinen ihminen.
Umaa kaivaten: Suvi
" Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä." (Antoine de Saint Exupery)
Uma näki sydämellään. <3
On niin tyhjää ja hirmu kova ikävä :(
Marjo
"Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin."
Uma ei jättänyt meitä, vaikka poissa onkin. Uskon, että hän Helena Anhavan sanoin jostain kukasta katsoo meihin.
Lämmin osanotto Uman läheisten suruun.
Osanottomme läheisten suruun.
Outi ja göötit Jonni, Bella ja Ruri
Elämää eivät ole päivät,
jotka ovat menneet,
vaan hetket,
jotka muistetaan.
Kallein muistomme sinusta on se toteutunut toive, jonka kaksi vuotta sitten pyysit minua tyynyn alle laittamaan. Tästä toiveesta syntyi Umanoma Hopsulaheisula Peppi - yhteinen kippurahäntämme.
"Kulje kerallamme, voimanlähteenä lähellä.
Elä muistoissa mukanamme,
sävelinä sielussamme.
Elämämme enkelinä,
taivaan veräjän takana."
Osanottomme omaisten suruun.
Niinkuin muuttolintusen tie,
kotoa kauas matka vie.
Käy enkeli vierelläs taivaan rantaa,
on kulkusi kevyttä jalkasi kantaa.
Jaksamista surussa!
Taas valo viiltää taivaanrantaa,
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme:
kun toinen lähtee, toinen jää.
Vain pieni lapsi sisällämme
ei sitä tahdo käsittää.
Osa maailmasta on kadonnut,
osa meistä,
eikä mitään siitä, mikä jäi
ole entisellään.
Sinä et ole täällä.
Älä itke sitä,
että yhteinen aika on ohi,
vaan iloitse siitä,
että se on ollut.
Ensin tulee suru
kaatuu päälle kuin raskas seinä.
Sitten kyyneleet.
Ikävä tulee viimeisenä.
Se tervehtii joka aamu,
etsii päivällä yhteisiä asioita,
paikkoja, iltaisin se toivottaa
hyvää yötä ja valvottuina,
tuskaisina öinä
se hellittämättä pitää kädestä.
Vaan, kun kuuntelen tarkoin,
sydämelläni kuuntelen,
sinä sittenkin kerrot:
- Teihin jäin.
Elämä ei ole ne päivät,
jotka ovat menneet,
vaan ne päivät,
jotka muistetaan.
Ajattelin tuoda pikku-Tuomaan Uman haudalle kun pahin ikävä on helpottanut. Vielä Uman ajattelu saa minut itkemään, häntä on niin kovasti ikävä. Tuomas kyselee Umasta päivittäin: "koska mennään Umaa moikkaamaan" pääsee pienen pojan suusta parikin kertaa päivässä. Uma oli Tuomaallekin hyvin tärkeä ihminen, ja toivon että Tuomaalle jäi omiakin muistoja hänestä. Ehkäpä Tuomaskin ymmärtää jollain tavalla Uman puuttumisen, kun saisi hyvästellä haudan äärellä.
Tästä eteenpäin yritän elää parhaani mukaan Uman oppien mukaan: heräten murheitta ja surutta uuteen aamuun, auttaen ja puolustaen heikompia, pitämällä yhteyttä ystäviin, saattamalla uusia ystäviä yhteen, arvioimalla ihmisiä heidän tekojensa mukaan eikä sen mukaan mitä heistä puhutaan, ja ennen kaikkea kohtelemalla jokaista vastaantulijaa arvokkaana ja ainutkertaisena ihmisenä, joka on ansainnut ainakin yhden hymyn ja kauniin tervehdyksen tänäkin päivänä.
Uma on niin ainutlaatuinen, ja olen kiitollinen ystävyydestämme. Sydämessäni tulee aina olemaan paikka hänelle.
***
Kulta Pieni, katsohan kauas
kuinka tähdet loistelee tuolla,
ne loistavat, vaikka niistä
ovat jo jotkut ehtineet kuolla.
(Debi Gliori)
Mutta älkää hyvät ihmiset antako Uman koiria ihan mihin vaan! Ei voi mennä niin, että nainen seisoo pihassa ja ottaa koiran!!!!!
-Annukka
Jännä on nyt "adoptoitu" tänne Vantaalle tyttärensä Lilin kaveriksi. Alkutaival on mennyt mukavasti, hyvin on kotiuduttu. Talo ja Lilin kanssa oleminen olikin jo tuttua, Jännä on ollut viime vuosien aikana usein meillä hoidossa Uman ollessa matkoilla.
Äiti ja lapset / sisarukset tulevat varmasti pitämään yhteyttä jatkossakin, joten kenenkään ei tarvise siitä asiasta kantaa huolta.
Toivottavasti kenellekkään ei jäänyt kuvaa että koirat menivät "minne vaan", jokaisen koiran kohdalla on kyllä mietitty mistä se saa kodin ja Uma osaltaan on ollut asiaan vaikuttamassa.
Jatkossa yritän saada Jännälle ja Lilille aikaan oman blogin, niin siellä sitten voi kurkistella kuinka meillä menee....
Hanna
Olen ollut kaksi viikkoa uudessa kodissani ja tänään viimeistään olen kotiutunut.. Haukuskelen enemmän kun aiemmin ja lenkillä suorastaan kiskon kohti mielenkiintoisen hajuisia puskastoja.
Seuranani uudessa kodissa asuu 16-v cairnrouva Miina, jonka kunnioituksella kierrän kaukaa. Miinalla on nimittäin tapana käyttää ääntään erittäin KOVASTI kun tarvetta tulee. Hän ei kuule mitään ja välillä tuntuu kyllä ettei hän oikein muistakaan mitään, niin hämmästyneitä katseita hän jatkuvasti meikäläiseen luo.
Perheeseen kuuluvat myös kotikissa Hugo ja tallikissat Nadja ja Pölkky. Nadja-rouva on toiminut aikoinaan myös Uman tallikissana.
Tallissa asustaa hevosia, jotka ovat kiinnostavaa kansaa, mutta myös kookkaita ja kunnioitusta herättäviä.
Ihmisväkeen kuuluvat emännän ja isännän (Kristiina ja Ari) lisäksi Jami 13v (Uman kummipoika), Maj 12v ja Annukka 3,5v. Lisäksi pihatarhassa vipeltää kaneja ja pari marsua... kaikkiin en vielä ole ehtinyt tutustua.
Astustusreissun tuloksesta ei vielä ole varmuutta, ultrassa kyllä käydään kun on sen aika. Aika skeptisesti kyllä Marianne siellä Ruotsissa kuului juttelevan pennuista kun kuulemma paremminkin olisi astutus voinut mennä. Kaksi ekakertalaista yhdessä eikä Umaa valistamassa... taisi olla sellaista turvaseksiä. Eli pennut vatsassa ovat ennemminkin iloinen ylläri kuin kovasti odotettavissa oleva asia.
Näin siis täällä Lululassa, rauha maassa. Näyttäydytään varmasti jossain vaiheessa näyttelyissäkin ym tapaamisissa kun aikataulu sallii.
Yksi polku on päättynyt.
Vielä on liian aikaista
kertoa minne olemme
saapuneet.
lili-janna-hanna.blogspot.com
On kuukausi kulunut,kun Uma lähti taivaskotiin.Raskas ja pitkä kuukausi.On ollut kotiintulo mökin pihaan.Kohtaaminen koirien kanssa,siitä siunauskappeliin,sieltä Vihdin kirkon alttarille.Linkkeri kunnioitti hevosystävää kirkon pihalla.Surullinen,kaunis siunaus-muistotilaisuus.Ystävät ilmoittivat halunsa tulla kantamaan,laulamaan,muistelemaan.Elämän kuvat kulkivat silmiemme edessä.Musiikki auttaa surussa aivan valtavasti.Yhteiset virret kaikuivat ja yhdistivät koko saattoväen.Lämminhenkisessä tilaisuudessa seurakuntaa edustivat pappi Tiina Huikuri,kanttori Martti Kilpeläinen ja suntio Tapio Arvola.
Siitä Uman matka jatkui Espoon krematorioon,josta Lohjan kautta lapsuuden kotiin Oinasjoelle.Nuorin veli vei uurnan alttarin alaosaan,josta kummipoika kantoi Uman koivu uurnan Uffan ja Fammun viereen ikuiseen rauhaan.
Västäräkit eivät hyppele pihanurmikolla,pääskyset eivät lennä taivaalla.Linnun laulua ei kuulu,on hiljaista,on syksy.Uusi kevät ja kesä tulevat lintuineen ajallaa.
Uman motto oli "herää aamulla surutta,sillä pärjää maailmassa"
Lämpimät ajatukset teille läheisille ja kaikille Uman koirien omistajille:)
-Annukka
Sitten sitä vaan ei oikein tiedä mitä tekisi, kun muistaa ettei Uma enää ota vastaan teksti- eikä sähköpostiviestejä eikä liioin vastaa puhelimeen.
Kenen kanssa näitä juttuja oikein jakaisi!
Vaikeaa, niin kovin vaikeaa on päästää irti hyvästä Ystävästä.
Myös minä käyn täällä usein.
Viimeyönä Uma kävi vierailemassa unissani. Laitoin hänelle lämpöiset villasukat jalkaan ja kovasti opastin, että pienet alle ja suuremmat päälle :)
Mun on niin kova ikävä...:(
Olisi ihanaa, kun Uma olisi myös tuon saanut kokea. Se olisi ollut hänelle tärkeä asia :)
Onnea Lulu vielä kerran !!
Tänä aamuna lenkillä meinattiin upota kinoksiin, välillä vaan korvat näkyi, mutta meillä oli huisin hauskaa ja pikkuisen jännääkin! Onneksi pahimmat pakkaset on hellittänyt kun varpaat oli ihan jäässä.
Ihania kevätaurinkopäiviä kaikille! Special terkut Hertalta iskä Jullelle ja ihmisille.
Vuosi Uman äkillisestä kuolemasta kulunut. Hautakivi paikallaan ja nimi omalla käsialalla kirjoitettuna, on kaunis. Kiitos haudalla käyneille ystäville.
Uman sisarukset
Eeva Kilven sanoin: "Kun suru häipyy tulevat muistot ja jokainen niistä koskee yksitellen"
Voimia omaisille.
Uma oli aina kiinnostunut meidän hevosista. Etenki Torleif, Saida ja Hullumies, josita paljon puhuttiin.
Nyt on syntynyt Saidasta ja Hullumiehestä varsa, jonka nimi on Huuma. Huuman nimi on keksitty niin, että sain sinne ujutettua uman nimen ( HuUMA) :)
Varsa on kaunis, kuin kuva.
Kuvia varsasta löytyy sivuiltani.
juontajana Anna Rikman, säestäjänä Martti Kilpeläinen
Kommentoikaa että blogi pysyy "hengissä"!
Oli myös kiva kuunnella esitysten välissä "Uman kirjettä nuorelle itselleen", ja sattui, että sen oli sisaren tyttöni kirjoittanut haastattelun perusteella Ilona-lehteen v2007.
Päivitän sitä aina sillon tällöin, mutta selaat vaan alaspäin niin sieltä pikku Huuma löytyy :)
Harmi, että en päässyt konserttiin, mutta mielessä te kaikki olitte.
Uma on mielessä usein ja olisi niin kiva kysyä häneltä monesta asiasta mielipidettä...
Ajatella...niin se aika vaan kuluu...
Kun kerroin teille hevosesta HUUMA, sai se uuden nimen joka on nyt HUUMAN.
Mikä mahtavinta on se nyt myös minun hevonen !! :D
Uma aina seurasi isää Hullumisestä ja jo edesmennyttä hevostani Torleiffiä :)...
Toivottavasti Huuman antaa samanlaisia ilonaiheita meille!
Dissertation Proposal Examples | UK Dissertations Writing Services