Odotellaan jännityksellä Vantun ja Jullen pesueen maailmaantuloa ja Jullea kosii jo toinenkin vaimo. Luonnollinen taito astua onkin peräkamarin pojan valtti! Toinen lisääntymiseen liittyvä uutinen on Lulun juoksun alku ja autojunalippu Ouluun on jo tilattu. ON sitä matkustettu Hollantiin viemään Bonzon siemeniä ja matkustettu Saksaan Jännän knassa hakemaan niitä Hollanninjalostuksen hedelmiä. Nyt mennään eri suuntaan Jööttilandiaan tapaamaan arvosulhasta. Hankkeen yllä leijuu ainutkertaisuus ja jos häämatka onnistuu, Lulu matkustaa ajoissa Englantiin pentujaan synnyttämään. Hovikelpoisten lasten vuoksi täytyy nähdä vähän vaivaa. Sisko Lili tulee mukaan ja esittelee loman ohella Vilhon kanssa kuuloavustajan töitään etäsukulaisille. Lili ja kotiväki toivottavat kaikille tutuille bloginkurkkaajille yhtä jännittävää heinäkuuta ja loppukesää.
Kuvassa ristiin rastiin tulevia äitejä ja isiä ja tätejä ja setiä mutta vain yksi isoäiti! Peukkuja saa pitää kaikille suunnitelmille ja olemassaoleville hankkeille! Kiitos!
]]>Parin viime viikon postit olivat kertaalleen lukaistuina pöydällä ja odottivat lisälukuaan. No nyt, kauniin päivän pitkien koiralenkkien jälkeen niitetyillä pelloilla, kirjekuorien avaaminen on oikeastaan jännä rituaali, lepohetki. Onneksi on ihmisiä, jotka vielä osaavat kirjoittaa paperille kynällä ja viitsivät viedä kirjeen postiinkin. Jos oikein tarkkoja ollaan , niin käsinkirjoitettu kutsu todella tarkoittaa jotain, niihin juhliin odotetaan, sinne kokee olevansa tervetullut. Siksi heinäkuun alun Minnan ja Saken hopeahäät navetanvintillä ja Sonjan elokuun alun rippijuhlat kirkossa ja kotona saavat allakkaan varauksen. Ei mikään koiranäyttely mene niiden ohi, Lulu Ruotsinmatkaa ainoastaan jännitetään. Se tulee omalla ajallaan ja sitä ei voi siirtää. Siitäkin on kirje sulhon ajo-ohjein, ihan vanhanaikaisesti. Tänään olikin jo hyvänsään aika saada kurnuttavalle sammakolle aurinkoenergiaa. "Hyvääpäivääkirvesvartta"- asetelmaan asettautunut sammakkopari hämmästyttää joskus vieraita, vaikka vain toisella on ääni.Tänään tehdään vielä elokuun Ystävät Yhdessä- tapahtumaan lehteä ja laitetaan Tulikäpälän Millalle viestiä saataisko taas joku kiva lainajöötti julkkis-agilityyn. Nekku pärjäsi mainiosti viime kesänä Kari Vepsän koirana.
Lemmikeistä, jotka ovat enemmän kuin lemmikkejä, esitellään lehdessä kuulokoira, diabetes-vahti, syöpäetsijäkoira, terapiakoira ja tavan mukaan tietysti aputassut, joille jokakesäinen tapahtuma kerää mätsärillä varoja. Maaliskuisella Cruft´s matkalla kuvasin näitä humanity-koirien liivejä muistiin, Suomessahan on otettava oppia ja mallia niistä maista, joissa koirien käyttö on meikäläistä toimintaa edellä.
Tähän vielä päivän piristeeksi onnentoivotukset Merliiniltä vanharouva Sasulle, joka on Rovaniemellä pyörähtynyt kauneuskisaan ja ROPsahtanut, ei rupsahtanut ollenkaan. Viime kesänä nuorimies -vsp suorastaan maastoutui Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa vierellä, ja tekisi sen varmaan uudelleenkin.Tuomarina oli silloin Raisiossa ja tänään Lapissa Maija Mäkinen, joka arvostaa hyvässä koirassa tervettä liikettä ja iloista olemusta. Täytyy varmaan täsmätä koirille uusi treffi tänä kesänä. Merliinin kauneudentajuun liittyy iän kunnioitus kuin luonnostaan, sillä hän vietti lapsuutensa isomummu Lillin kainaloisena.
Pikkumummu Lili on lopullisesti ottanut tuon kunnianimen käyttöön, kun toimittaja kuulokoirajutussa itsepintaisesti kirjoitti Lilli. Tässä mamma Jännä ja tytär Lilli saavat tavata Vihdin kirkonkylän taideraitilla mammutit. Tosin takana haukkuva iso sekarotukoira kiinnostaa tyttöjä enemmän kuin risuteokset, mutta näin näkyy myös Vilhon housunlahkeessa liekkikuvio, kuin olisi tulikäpäliä taluttamassa.
On siellä paljon muutakin katsottavaa, omat suosikkini Wichtis ry:n kesätaiteessa ovat entisen osuupankin ikkunassa köpöttelevät varsat, tuohella päällystetyt pitkäjalat.Aika hauskasti naapuritalo tien toisella puolella tulee mukaan kuvaan ja tekee lisää taidetta pankin ikkunaan. Täytyy näyttää nämäkin veitikat tulevana tiistaina Tampereen Vip-vieraille, joille on luvattu myös retki Oiva-prinssin laitumelle.
]]>Helsingissä asuessa, eläimettömänä, kävelin ystävän kanssa Hietaniemeen uimaan, paljain jaloin, helteessä lauloimme Joululauluja viilennykseksi, siitä tämä otsikko.
Ja tässä juhannuskortti, joita ei lähetetä. Äitini nuoruudessaan tekemä tyynynpäällinen, jota Brysselintutut suurentelivat muutama vuosi sitten huoneentauluksi, kun meileillä lähetin sen heille. On ollut blogissa ennenkin, mutta pysyy ja pysyy hyvänä kuin kansanlaulu.
Jos olisi kuttuja ja hepoja vielä, tänään tekisin ne kerput, jotka syödään jouluna. Kukkaansa odottavat horsmat jättäisin paikkapaikoin juhlistamaan maisemaa.
Jos asuisin vielä Paksalossa, kävelisin Alhopuron koivikkoon hevosten kanssa, menisin myöhään että tien liikenne ei kuulu, olisi vain linnunlaulut ja valkolehdokit. Hevosilla keskikesän kiiltävä puku ja markankuvat, aurinko leikkisi lautasilla kultaperhosina. Niin aurinkoahan olisi, jos olisi pilvetön ilta.
HYVÄÄ JUHANNUSTA kaikille pilvillä ja ilman! Kaikissa pihan pöntöissä on onnellista lintuelämää, amppelimasikat on orava vienyt, kesä on keskellä ja kesken. Odotamme Lulun kesähäitä, ilmalla ei siihen asiaan ole sanomista puoleen eikä toiseen.
Sen kunniaksi tähän Lulun isin ja äidin hääkuva ja toivomus että kaikki menee yhtähyvin. Onnentoivottajia ja myötäeläjiä ainakin on samat joukot kuin näillä onnellisilla ja vielä joukko lisää matkojen takana. Taidetaan tehdä vielä juhannustaiat tulevaisuuden turvaksi.
]]>
Eniten kumminkin ilahtui Elizabeta, joka sai talutella molempia jööttejä ja perhe on kallistumassa kolmen vuoden corgin etsinnästä uuteen rotuun. Kukaan ei koskaan pysähtynyt kertomaan heille corgien roduista tai antanut leperrellä ja talutella ja halata ja tutustua. Lapsiystävät ovat Lululle ja Jullelle arkea ja sunnuntaita. Ei olisi kivaa olla semmoinen näyttelykoira, joka kököttää häkissä ja kiertää pari kiekkaa kehässä ja lähtee kotiin tapaamatta ketään, saamatta uusia ystäviä. Taitaa Vantun ja Jullen toivotusta pentueesta lähteä Latviaan maan eka jöötti. Sepäse, toivotaan hyviä ultrauutisia tällä viikolla.
Oma handlerimme Una auttoi kehässä ja oman bussin kanssamatkustajien kanssa vuorottelimme leirivahteina, sillä Una auttoi koko shown ajan sisääntulossa äitiään, näyttelyn eläinlääkäriä sirutarkastuksessa. Tässä ollaan valmiit pieneen kehätreeniin, kunhan tyhjän kehän edellinen käyttäjä on valmis. Jullea jo haukotuttaa, Unahan on tuttu viime kesältä, mitkä treenit?
Lisää kuvitusta ja kuulumisia tullee ennen unta. Nyt pestään häkkien pohjamatot ja hihnat ja pannat, jotka olivat mukana, häkit huuhtoutuu pihalla desinfketillä suihkutettuina. Sama sade tuli edellämme kotiinkin. Kiinnostavia keskusteluja kokeneitten kasvattajien kanssa ei joka reissulla saa, myötä- ja vastoinkäymisistä juttelemalla oppii. Täytyy sanoa, että aika helpolla olen päässyt, kun vain yksi todella omalaatuinen jarruttaja on tullut pienen kasvatustyöni polulle häiriöimään. Kenelläkään muulla ei ollut sitä kokemusta, että pentujen isän kasvattaja kokee olevansa oikeutettu määräämään toisen kasvattajan sijoitusnartun kotia. Oli oikein jännitysnäytelmän meininkiä USA:ssa, mutta onneksi narttu pääsi hyvään kotiin ja sai ensimmäisten joukossa champion-arvon, kun AKC hyväksyi rotumme. Mielenkiintoiset meilit on kaikki tallella muistutuksena siitä, miten kovaa on kilpailu hyvistä koirista.
Rigan matkalla oli bussillinen hyviä koiria, reilua väkeä, hyvin tilaa, väljästi koirille ja ihmisille. Ei kiirettä ja hoppua, taisi yksi kännykkä jäädä johonkin menomatkan ruokakauppaan, muuten kaikki sujui liukkaasti ja tyylillä. Saatiin pari kehäkuvaakin:Leena saa ROPiksi eurasier Paten, tuomari Vija Klucniece hymyilee myös Arjan VSP-Blondille. Arja ehtii ottamaan dokumenttikuvan Jippingin tuomaroimista jööteistämme, Una ja Julle VSP, Lulu ROP. Kyllähän kehät venyisivät, jos kaikki ottaisivat tuomarin kanssa kuvia, mutta me nyt otettiin toisena päivänä, kun oli kamera mukana. Vähän tulee mieleen dokumentti Niilo ja Viivi viime syksyltä samassa hallissa. Kultamitali on varmaan Lulun vatsan alla ja hopeinen tuomarin kädessä. Rusetit on viety kehän reunalle.Olledolle
jo rentoutuu, mutta Lulu tekee sivukuvaa niinkuin olisi parempienkin perheitten showkoira. Lisää kuvia luvataan kun ehditään, jos ei huomenna sada, niitän Oiva-Oripojalle tuoretta tuliaista, kirjuutteu saa odottaa sadepäivää seuraavaa.
]]>Kutsuja oli viikonlopuksi sinne ja tänne, mutta oltiin lyöty jo ajat sitten lukkoon lauantai Suomeni Salossa. Ennin ja Busterin näyttelyyn voimme mennä toistekin ja sinne voivat mennä kaikki koirataiteen ystävät.
Omanlaistaan koirataidetta sai päähänsä Sukokan kasvattaja-akatemiasta valmistunut Raparperin Hanna, huovutettu kierrätyslippis ja höötti muistoksi ensimmäisestä pentueesta, Petra ja Cowboy. Siitä kuvassa mukana Anniriina, pentueen ainoa tyttö. Ja sitten näitä mopoja.Laitetaan nyt diplomikin, kun se on vaatinut moneen kertaan pitkät kilometrit Hollolasta Nummelaan. Ei ihmisellä ole koskaan liikaa diplomeja, jotka liittyvät sydämenasioihin kuten koiriin. Onnea Hannalle!
Onnitteluja pitää jaella myös naapurin Sailalle, sillä koulun päätösviikolla hänen tiiminsä voitti majakisan ja ehkä sekin oli yhtenä lisäpisteenä, kun heppa-ja jalkapalloharrastaja sai Eko-stipendin ympäristöaktiivina. Tässä hän on poniravi- ja keppihevosharrastaja Majn kanssa onnittelemassa lauantaina Romia, joka toimi kotimiehenä, kun Jännä vei kauniit ja kiltit lapsensa Saloon näyttelyyn. Saatiin toisen kerran esittää kasvattajaluokka, jossa tyttöjen handlertaidot pääsevät kehittymään hevostaitojen tasolle. Romi sai tuliaisiksi viisi pokaalia, Rolle-veljen tytär Lulu oli ROPpi ja sai 10.serttinsä, velipuoli Onnin poika Merliini oli VSP, käly Jännä oli VET-ROP ja Jännän neljä lasta oli yhteensä kasvattajaluokan ROP-ryhmä. Harva koira saa pokaaleja käymättä itse kehissä, mutta meillä se nyt menee näin. Kun Lulun Saila ja Pepin Maj veivät kumpikin omansa ja Peppi saa omansa, Romille jää kaksi. Peppi saa kasvattajaluokan pokaalin, koska muuten meillä ei olisi vaadittua neljää esittää. Kuvattiin mamma ja lapset tyhjässä kehässä muistoksi hauskasta lauantaista, jolloin ei satanut eikä paistanut ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, eikä liian kylmä, kun oli vaattetta päällä.
Lulu ja Kristiina ja me Veteraanit jäätiin vielä katsomaan minkälaista odottelua se ryhmässä keekoilu on ja saatiin paljon uusia ystäviä. Ja tavattiin vanhoja hyviä, kun Piia tuli bortsunsa kanssa Paimiosta ryhmäkehään. Kiva kun tuli niin tavattiin, he olivat esiintyneet heti aamulla ja menneet kotiin ennenkuin me tultiin. Muisteltiin Mamin valiokahveita, jotka tarjosi Piia Fuilan kodissa, kun Raisiosta ajeltiin kotiinpäin.
Nyt meillä on uusi Mami, Mamma Jännä ja hänellä tyttöjä kasvamassa. Ihan liian moni tuli moikkaamaan ja onnittelemaan Lulua viikon takaisen tv-aamun johdosta. Ja tavattiinhan me Jännän kanssa veteraanikehässä 13-vuotias sheltti, jonka emäntä kiitti muutaman vuoden takaisesta Hesyn match show voitosta. Kyllä muistin, että annoin erikoispalkintoni Pace-lipun tälle kaunottarelle. Kroatialainen tuomari otti shelttidaamin jatkoon ja meillä oli siten tuttu peukutettavana. Lulu oli kuin kotonaan tyylikkäällä ravilla roppien joukossa ja piti peukkua pomeranille, joka ainoana matalampana pärjäsi isojen pystykorvien kanssa parhaimpien joukkoon. Kukaties Kukistin-emännän isäntä otti kehästäkin kuvia, mutta meillä on totutusti vain dokumenttii!! Peppi on jo pukenut autovaljaat ja on lähdössä Liisa-emäntänsä kanssa kotiin Valkeakoskelle. Hanna ja Vilho tulivat mamma Jännän seuraksi, kun veteraaninarttu menee aina viimeisenä kehään ja koiria oli 20 näytillä. Lulun toinen omistaja Kristiina taisi muistella junior-handler-aikojaan, omia esitettäviään villakoiria, afgaaneja ja cotondetuleareja ja jööttikehiä hurmaavan Cowboyn kanssa, kun voitti Lululle ROPin Merliinin hieman liian lyhyen nenän edestä. Niinsitäpitää!
Arvostelut löytyvät sivut-osiosta, yhteistä porukalle oli hyvät liikkeet, oikeat mittasuhteet, hyvä karvapeite ja hyvä käyttäytyminen. Ja saalis kuvattiin pihalla kotiintultua:Näyttely oli pitkästä aikaa näin monipuolinen, mukana oli useampia kennelnimiä kuin yleensä. Jaxonville (3), Ollin-Oilin, Fennican (3), Jorsakin, Cimillan, Handskes, Kukistin (2), Peregrin, Konnunkodon, Vesböge, Mättjärns, Umanoma (4). Jännä oli eniten ÄITI, neljällä lapsella ja neljällä rusetilla. Pihlspetsens Andy Pandy oli eniten ISÄ, myös Andyn jälkeläiset menestyivät, kolmesta lapsesta ROP-pentu ja urosten SERTti ja valioituminen.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Jatketaan sunnuntaina: Aurinkoinen päivä, nukuttiin pitkään eiliset väsymykset pois ja sitten katsomaan viimeisen hevoskasvattini Poco Chikaran koulurataa Lohjalle. Teki mieli ottaa joku viikinkiläinen mukaan ihan periaatteesta, mutta tuuli oli kolea ja ehdolla oli vain Romi, joka oli huilinut edellisen päivän. Ajateltiin että on helpompi kuljeskella hevosten ja autojen ja koirien välitse ilman koiraa ja jätettiin Romi kotiväen kanssa viettämään leppoisasti sunnuntaita. Pinja naapurin hevosväestä lähti mukaan ja Romi lähetti Pocolle toisen pysteistään onnitteluksi. Rita heppansa selässä toteaa hymyillen, että pitää hankkia palkintokaappi.Poco ei saanut napsia ruohoa nenänsä edestä ja näyttää sille asialle kieltä, onneksi laidun odottaa heti tämän kisan jälkeen. Rita hoiti Pocon isoäitiä pikkulikkana, joten yhteistyö on tosi kaukaa lähtöisin. Kisaura on alussa ja edellisestä koitoksesta prosentit nousi mukavasti.
Tässä kaikki onnelliset Ritan äidin kuvaamina. Pocon omistaja/ratsastaja, kasvattaja, ihailija ja hoitaja. Pitkästä aikaa oli kiva olla lähellä ihan omiin käsiin syntynyttä kaunista ja kilttiä hevosta, jonka piti oikeastaan saada myös kennelnimi, mutta Hippos ei sitä hyväksynyt. No pystiin me voimme sen silti kaiverruttaa, se on umanomien tervehdys Pocolle, joka hyppäsi varsakesänä koiratarhaan verkkoaidan yli ja hyppäsi myös pois ilman että aita värähti. Sokeripalahan se on pieni iso ilo useimmille hevosille. Onneksi olkoon ratsukko ja hienoa kesää!
Nyt onnitellaan vielä sunnuntain lopuksi Heidiä ja Satua vaalivoitosta, aurinkoenergialla lisää vihreyttä!
]]>
Pikaperhekuvaa laajennetun tarhan väliaikaisaidan takana - päivä ei ollut mikään herttaisen aurinkoinen, mutta fiilikset oli ja tilauksessa iso yllätyskin.
Elli hiukan ujostaa, Leevistä on hienoa olla Jännän kanssa kuvassa ja tuore Vantunsulhanen Olledolle tahtoo myös mukaan. Takaa pilkahtaa Onnin nenä ja Lulun peppu. Treen Onni on merkkailuseikkailemassa tarhaa ristiin rastiin, Tiuku katsomassa onko totta että hepanleivät on kassissa menossa ponille eikä verannalla ole yhtään kuivumassa?? Tumppi ryhtyy valloittamaan koirien jumppakukkkulaa joka suunnasta.Olledolle on valmis antamaan neuvoja, Tiuku on innoissaan ulkoilusta lintupöntön korkeudella. Niin Maminnäköinen Elli kuljeskelee nuorison keskellä harmaata eminenssiä säteillen, pissallekin saattelee joku punapää poika. Ellillä on nyt 12-vuotiaana edessä ero lähikaveri Leevistä ja pikkuisen tilauksessa Jännältä lapsenlapsi, uusi lähikaveri. Jännän lapset ja lapsenlapset on kaikki Mamin ja Cowboyn jälkeläisiä, Ellille isä Batmanin kautta lähisukua.
Tämän visiitin yllätys oli eniten lähisukua mitä voi olla, veli Antimos Nuuskamuikkunen, Nuusku tuli käymään. Kyllä riitti juttua Millalla ja Katilla, Aino-Neidin ja Batmanin ekan pentueen tytön ja pojan omistajilla.Sisko ja sen veli muistuvat mieleen pulleroina palleroina, kun ne vyöryivät pentukarsinan laidalta toiselle. Mammalla oli hyvin maitoa ja kilpailua ei ollenkaan. Nuusku oli juuri painellut pari agirataa- toisen itselleen ja toisen ohjaajalle, Milla kertoo . Elli on keskittynyt maalaiskoiran monipuoliseen elämään lapsenvahtina ja sen verran piipahtanut näytillä, että kaksi serttiä on piironginlaatikossa. Showmeininki ei innostanut emäntää, kun Varpaisjärveltä joutui lähtemään vartavasten tien päälle. Eläinlääkärillä kun muutenkin tulee kilometrejä muiden ihmisten eläinten vuoksi ihan kylliksi.
Elli ilahtui kovasti, kun umanomien sydänystävä Saila tuli moikkaamaan, lapsikoirahan hän pääasiassa onkin. Muut koirat oli tässä kohdin visiittiä tarhassa vehtaamassa, vain Niiskuneiti ja Nuuskamuikkunen viettivät kahvihetkeä ihmisten kanssa.Häntä heiluu niin iloisesti, nuuhkia pitää naapurin bokserin Iron tuoksut. Nuusku kuvauttaa itsensä esi-isien kuvan luona, joka tämmöisessä pienessä koiraperheessä täytyy olla aina esillä ja sopivalla korkeudella. Isoisä Cowboy, setä Bonzo, serkut Onni ja Kasimir olisivat ylpeitä sukulaispojasta.Oli meillä hieno päivä, Cowboyn ja Mamin terveiset tulivat perille tyylikkäästi ja taitavasti. Tähän sopii pieni kuvakooste Ellistä kotioloissa, jonka Kati tuo tuliaisiksi Isintytöstä ja sai puolestaan Batmanin nuoruuskuvia. Kiireviikko päättyi siis sukulaistreffeihin ja tuli pari vapaapäivääkin, jolloin oli aikaa tehdä verannansiivoa ja huomata, ettei Tiuku turhaan klapilaatikoiden päällä kiipeillyt, siellä oli yksi kova ruisleivänpala. Mikään ei ole niin viisas kuin ruokaanerikoistunut Tiuku.
Perjantaina sain tavata Hilkan ja Linkkerin 30 tunnin ikäisen pojan, Juttu ja Mocka ovat saaneet uutta arvokasta vahdittavaa. "OIVA" on upea pikkuori, komenteli jo äitiä hirnunnalla, kun äiti poistui varsakarsinasta tarhan puolelle porkkanatuliaisiaan rouskuttamaan. Kuninkaan pojalla on prinssin elkeet.Hän ei lähde maidon perässä hyppimään lankun yli, ihan hyvin äiti voi tulla takaisin kotipesään. Isä on tarhassa näköetäisyydellä, häneltä voi tarkistaa, mitä kaikkea poikien oikeuksiin kuuluu.
Oinasjoen koulun suvivirsijuhlista pikkuinen uutinen, Sonja sai Hymy-patsaan ja oli ihan aarteensa näköinenkin. Itsekin olen saanut molemmat sinä aikana, jolloin perinne oli keskeytetty. Kerran taas vanhempainillassa jossain Suomen nurkassa surin sitä, että hyvästä käytöksestä ei enää kiitetä, häiriköinnistä vaan ollaan huolissaan. Opettajainhuoneessa päätettiin että saan tästä huomiosta kiitokseksi molemmat. Tyttö ja poika lienevät eheänä ja esillä tai komeron perille unohdettuina, kierrätin niitä edelleen.
Viikko päättyi aurinkoisissa ja onnellisissa tunnelmissa, kun Paksalon kodin Niskalan naapurintyttö, kutunlypsytaitoinen Annika sai juhlia lukion päätöstä äitinsä valkolakkia kierrättäen. Tyylikkään puvun oli äiti ommellut ja perinteen mukaan naapurissa tavattiin vieraana myös jöötti. Aiemmin kyläilyillä tavattu Retu oli lähtenyt taivaspaimeneen, nyt Taiga edusti rotua tyynesti ja tyylikkäästi. Niin söötti poika, että Lulun sulhoksikin mielittiin, mutta sukutaulun tutkiskeluun se ajatus stoppasi.
Kesä on tullut vauhdilla ja kyllä kiireestä jotain kertoo se aamupäivä, jolloin kävin Nummelassa kaupoilla. Olisinko ollut poissa kahta tuntiakaan, kun tämä ripeä pesänrakentaja oli ryhtynyt hommiin ja käyttänyt perusrakenteena rullalle kierrettyä koira-aitaa ihan keskellä pihaa. Nostin rullan korkeammalle kylän kissojen reitit tuntien, mutta jännityskö puuttui,rakentajan puuhat loppuivat. Onneksi oli valmiina vain ulommainen kerros, tiukasti aitaverkkoon kiinnitettynä. On tämä elämä ihmeellistä, pienessä ja suuressa mittakaavassa.
Ouch, maailman MS-päivä meinasi unohtua viikon ohjelmasta. Sen merkeissä vietettiin iltapäivää 27.5. Helsingin asema-aukiolla ja Kampissa ja täytyy sanoa, ettei vanha ihminen enää totu omassa maassa kovin tunkeilevaisiin kerjäläisiin. Meitä kollegoja olikin kvartetti ihan siitä syystä, ettei kukaan yksin joudu piiritetyksi. Tällä tulevalla viikolla kammataan loputkin irtokarvat showkoirista, jotka lähtevät viilenevää ilmaa toivoen ensi lauantaina Saloon oikein porukalla. Peppikin tulee ja leikitään vapun ekan harjoituksen jälkeen toista kertaa kasvattajaluokkaa. Se on oikeastaan Merliinin tapa päästä vähän keekoilemaan perheen isäntänä, veteraaniin on aikaa, jos on 4,5 vuotta.
]]>Punaisen häämökin pyykki kuivui kivasti ja lähespunainen mattokin sai pikapesun. Helatorstaina Luoteis-Uudenmaan käyttökoirien mätsärissä oli paljon kauniita koiria, omassa kehässäni pienet aikuiset. Otin hatun, koska siihenkin on hyvä totuttaa, kun treenataan pöytää. Jos hattu oudoksuttaa, menen hetkeksi kyykkyyn pöydän viereen ja se on hyväksytty juttu. Ystävät yhdessä- pokaalin saaja, mätsärin vanhin, kettuterrí Patu, 12v oli ehtinyt hattuja näkemään. Omistaja Mirka Virmunen sai olla iloinen, että otti kolmen muun koiran lisäksi vetreän veteraanin mukaan. Namit maljasta ja sitten BIS-kehään. Oli huippupäivä, sillä Patu oli myös Best inShow. HongKongin puutarhamyymälä oli auki ja kesämieli viileässä lämmitti.
Sitten ihminen kotiin ja huilimaan, sillä seuraavana aamuna kello soi puolviis ja taksi tuli puolkuus. Lulu sai lähteä mukaan maikkarin aamuvieraaksi ja jatkaa perheen jööttipeeärrän hoitotehtävää. Vikingistä ja Lillistä alkaen on teeveessä jööttituttuja oltu ja lisää teeveestä tuttuja syntynyt. Ilmankos Lulun luonteella eka tv-keikka sujui myös ilman kommelluksia. Kiitokset koirien vanhustyöstä saatiin professori Sirkka-Liisa Kivelältä ja ne otettiin iloisina vastaan, kun uutisten aikana tavattiin kahvilla. Ja oma vieraamme tyyliguru Leena Sarvi toi Voittaja-näyttelyiden juontajatähtenä glamouria maalaisten arkeen.
Sitten kiireellä Oinasjoen koululle, jossa Lilillä ja Vilholla oli pieni opetustuokio. Koulun majaviikon huipennukseen saatiin lisäohjelmaa, kun Vilho opetti eläimet viittomilla ja Ystävät yhdessä- pokaalit jätettiin majakisan voittajille. Kuvia saadaan, kun lehtijuttu julkaistaan. Lulu istuskeli ystävänsä Sailan kanssa yleisönä, nyt töissä oli Lili. Sitten vietiin Lulu kotiin ja napattiin Jännä-mamma seuraavaan kouluvisiittiin. Mentiin Jokikunnan koululle eikä koskaan niin kiire ole, etteikö pysähdyttäisi, kun kävelytiellä viilettää jöötti. Velmu- poika on viisi vuotta kertoo taluttaja, mutta ei tiedä kennelnimeä, kun on hoitokoira kyseessä. Otetaan kuva ja kysellään oisko Maiskista, kun kotiin päästään. Ihan tuntuu tutulta.Tyttöjen päät näkyy autonikkunasta, pakko sanoa HAUta niille, tuumii töpäkkä poika, jonka äitiViiviä Julle nuorukaisena vei Tallinnaan rusettia hakemaan ja oli mukana myös Rigassa kun lisää rusetteja tarvittiin. Illalla selvisi että kyseessä on Maiskis Welmur, 6v. Hauskajuttu, nähdään tänään vielä tämän pojan serkku, kun kouluvisiitti on ohi.
Niin kiva ala-aste, että pojatkin haluavat osallistua Jännän kanssa handler-harjoituksiin. Ja kun niitä on puuhattu , alkaa Vilhon ja Lilin tuokio. Oppilaat ovat hyviä arvaamaan, kun Vilho näyttää viittoman ja yleisö saa vastata mikä eläin on kyseessä. Sitten he pyytävät viittomaan omia ehdotuksiaan, että saadaan kissan ja koiran ja possun lisäksi kirahvit ja norsut sanavarastoon. Tällä koululla on käynyt vieraita kiinaa ja japania myöten, monia kieliä on kuultu ja nyt nähtiin viittomakieli, yksi kieli lisää . Otetaan pihalla vanhanajan koulukuva ja toivotetaan viittomilla hyvä kesälomaa. Lili näyttää miten kuuloavustaja toimii.Koululaisilla on luokkahuoneissa maissit ja tomaatit kasvamassa ja ne siirretään omalle kasvimaalle. Mausteita ja yrttejä on jo kylvetty Salaiseen Puutarhaan, semmoisia kyläkouluja Vihdissä on.
Jatketaan päivän visiittejä ja tullaan Jutun ja Mockan tallille, isäntä Juttu on kävelytiellä tavatun Welmun serkku ja poseeraa mieluummin kaukana tyttökoirista, vain Mocka emäntä saa olla lähellä. Jutusta on tullut varsinainen pihapaimen, ei sellaisen tarvitse könöttää kuvassa vieraiden tyttöjen kanssa.Juttu sai sievän kaulanauhan, jos oltaisiin tehty perhekuvaa, Jännä ja Lili oli tietysti tallinpihassa hihnoissa. Kun Juttu sietää parhaiten vain Mockaa, sininen kravatti poistettiin häiritsemästä työmiehen vapautta eikä mitään "perhekuvaa" turistityttöjen kanssa otettu. Jos tahtoo iloisen Juttu-naaman, ei tuupata tilanteeseen, jossa hän ei tykkää olla. Laitetaan tytöt autoon ja Juttu kerjää rapsutusta ja on Vilholle mielinkielin.
Kuvankaunis liinaharjaori Linkker sai tutkiskella onko yksi monista kevään morsioista valmis astutukseen. Ei ollut vielä perjantaina sopivin päivä. Oli meillä hiukan kiire päivä ja seuraavallekin luvassa jännää ohjelmaa. Sukulaistreffiä ja VIP-vieraita, mutta ne päivitetään sitten kun taas aikaa on. Perhekuva otetaan nyt kun Onnikin on vkl-lomalla ja Jännän kakkospentueen kolmevuotis -synttäri on 25.5. Äidillä on tässä ykkösestä yksi, kakkosen kaikki ja kolmosesta yksi. Hanna ja Vilho jatkavat kuulokoira-peeärrää, kouluilla on innostunutta yleisöä. Lilihän se on moninkertainen tv-tähti pennusta asti, Lulu kävi vasta ekan kerran . Vasemmalta Hannan peittävä Julle,Lili,Merliini, Mamma,Onni ja Lulu, kyllä tähän mahtuis kaikki lapset. Suomessa on neljä muuta ja USA:n kolme ei voisi tullakaan. Sopu sijaa tekee eikä namia tarvita jos valokuvaaminen on hauskaa muuten.
Taitavalle viittomaopettajalle Vilholle kiitos kivasta päivästä. Harmi kun se idolipaita SignMarkin nimmarilla jäi takin alle, olisi voitu siitäkin jutella koululaisten kanssa... Taisi kumminkin olla jännempää se, kun kokeiltiin näyttää miten Lili toimii kuuloavustajana, vaikkei olla kotona työpaikalla. Kodin ovikello sanoo: kukkuu-kukkuu. Hanna-äidillä on se sama irtomallina mukana. Laitetaan se koulun pihalle ja Lili ilmoittaa äänen Vilholle ja lähtee viemään isäntäänsä koulun ovelle. SE ON OVIkello, kyllähän koira nyt sen tietää ja OVI löytyy.
]]>Ja kun pienellä ihmisporukalla mietimme, pitäisikö vaihteeksi palkita joku oman rodun koiraihminen, tuli aika kiva idea. Tässä Maijapoppasen perheen isännän taideteos, joka oli mukana maaliskuussa Cruft´s -matkalla, mutta en jättänyt sitä Englantiin yhdestä syystä. Siellä Cruft´sin jööttivoittajalla oli häntä. Nyt meinaa mennä häntämalja nurinkurin, kun Batmanin muistoksi kierrätimme erkkarissa parhaiten menestyneelle hännälliselle matalaa tinamaljaa, päätimme lahjoittaa tämän lasiriipuksen kivan töpön ihmiselle. Ehdotuksia sen saajasta otetaan vastaan mieluummin meilillä kuin kommenttina, aikaa ehdotuksille on erkkariin saakka. Ehkä tehdään toisen Dan Underdahlin taidemitalin haltijoista pieni raati, joka päättää tämän saajasta. Suosituksia saa lähettää uma.aaltonen@elisanet.fi . Tämän toisen mitalin ainoat suomalaiset omistajat ovat lisäkseni Tuija, Maikku ja Inka. Tämä ei ole vakava paikka eikä lainkaan kilpailu, ei sertti eikä sasibbi. Leikitään että mitali on vähän niinkuin ennenvanhaan hymypatsas, reilulle rodun puolestapuhujalle pieni kaunis muisto. Mutta hänellä pitää tietysti olla tai joskus ollut vähän tämän näköinen töpöherrakoira.
Miettimään siis Mitalille Kotia ihmiset, joku voi tulla iloiseksi töpöstä ikkunassa.
~yleisön pyynnöstä ohessa kuva lemmenparista kylätien laidassa kesämökin portilla, jossa enteellisestikö? lukee 65 -- tärppipäiviä ootellessa tuo on hyvä luku. Onnentoivotuksia pennuntekoon on tullut Hollannista ja Saksasta ja Belgiasta ja Englannista ja USA:sta. Ettei nyt vaan tuoteta paineita pikkupojalle, jonka mielestä morsian on ihan omien narttujen näköinen ja yhtä kiltti. Rouvahan on vanha tekijä ja ottaa asian erittäin rennosti ja osaa nauttia yksityisyydestä nuoren sulhon kanssa, tykkää hyvästä ruuasta (toi vuohenlihaa tullessaan) ja hempeistä hetkistä heräävän kevään maisemissa. Satakielikin jo heitä tervehtii täällä. Päivitellään sitten ens viikolla kun tämän viikon tärkeät asiat on hoidettu. HR kolumni, kolmet matkalaskut, mätsärituomarointi, maikkarin aamutv Lulun kanssa, kaksi kouluvierailua Lilin ja Vilhon kanssa, Batmanin tyttären Ellin vierailu ihmis- ja koirakavereineen. Kun vielä tähystellään seuraavan viikon allakkaa, pitää kammata koko perhejoukkue Salon näyttelyyn. Elämämme toinen kasvattajaluokka on hauska kokemus nyt kun alkuun on päästy. Odotetaan karvattomalle Lululle viiimein jotain muuta kuin ERIn arviota, mamma ainakin aikanaan sai bikineissä EH:n. Ja toivotaan että karvaa pukkaa Rigan koitokseen lohiöljyn avustuksella.
Kevät kukkuu ja kiehtoo, kukkii ja laulaa, koivu ei enää anna mahlaa, mehut menee omiin lehtiin.
ps. lisäys: Jos 65 oli kihlakuva niin tässä 63vrk hääkuva. On se niin helppoa, kun on kiltti ja kaunis uros, jonka perimässä on toimiva suvunjatkamiskyky. Kyllä se oikea mies on muuta kuin macho, sanoo peräkamarinpojan iloinen kasvattaja. Tyytyväinen lemmenpari tässä pennuntekopuuhista huilimassa. Olledolle aivan kuten esi-isät Cowboy ja Bonzo ja oma isä Ole, huomaavainen ja taitava uros paikallaan.Molemmilla on oma tuoli punaisessa mökissä, mutta kun radiossa soi "com´oon baby light my fire" ollaan ihan vierekkäin. Toivotaan että muutama kiltti ja kaunis baby on tuloksena kevään kohtaamisesta. Vähän mutta hyvää ~ riittää meille.
]]>Oman pihan hiekkakasakukkulalla MItäMitä? ilmeitä tänään, kun pihaan tuli auto, josta haukku-ilmoitettiin kolmella suulla, että on kyse häämatkasta ja vähintään polttarit heti käyntiin. Lili kiiruhti jo kukkulalta ovelle, tuntui että on tehtävä jotain. Mäellä ehdotelma Täti, Fammu, Setä ja Isi ihan niinkuin vain sisäänpäin voisi hengittää. Ja sitten tämä ydinperhe hajotettiin, kun mahdollinen Isi lähti naapuriin näyttämään mahdollista Äitiä kesäystävilleen. Vilmallehan hyvät uutiset pitää kertoa heti!Lisää uutisia huomenna tai ylihuomenna, tänään juodaan aapiimää ja leikitään ja tulevina päivinä heilastellaan tositarkoituksella. Perinteen mukaan kyseessä on myös ystävyyttä, ei kylmästi laskelmoitu astutus. Kiva morsian on Handskes Attraktiv Liv - Vanttu, kokenut kiltti rouva, sopiva nuorukaisen ensimmäiseksi vaimoksi. Toivotun pentueen tulokkaille on sukulaisia Suomessa valmiina jo paljon, sillä Jullen isoäidin pojalle Dafille on siunaantunut jo monta rouvaa ja lapsilaumaa. Oikeata päivää odotellen pariskunta kuuntelee musiikkia punaisessa mökissä lähes punaisella matolla. Onnneaonneaonneavaan, punainen tupa ja kilttejä mukuloita maailmaan.
Jospa tuomarien toivomus Saisi olla vähän enemmän miestä! saa nyt lopullisen vastauksen. Ikkunan läpi otetussa nuorenmiehen haaveilukuvassa näkyy koko poika ryhdikkäänä ja tasapainoisena.Perhettä perustetaan luomumenetelmällä, yhteistä aikaa ja leikkiä ja hyvää ruokaa. Oma mökki ja tunnelmamusiikkia, ulkoiluja vähän väliä. Morsian on tottunut flirttailija ja kellistelee selällään matolla kuin pikkulikka, vaikka on kahden pentueen aikuinen äiti. Motivaation puutteesta ei kumpaakaan voi moittia ja selvästi aitoa tunnetta on pelissä.
PS.maanantaina pariskunta vei emäntää tielle canicross-vyö-juoksulle ja ihastutti IS-kuvaajan ja toimittajan. Tulee häähelskeissä jöötti-PR hoidettua sivuhommana, ei mene aika vain pentuhaaveisiin.
]]>