Eilen leikittiin verannalla useasti ja vielä pimeässäkin, kun naapurit tulivat ihmettelemään uutta leikkipaikkaa. Tytöillä ja äidillä oli lenkkareissa nauhat NAUHAT, ei ollenkaan tuttuja sukkia. Pennut osaavat heti vaistonvaraisesti avata kengänanuhoja, vaikkei niitä ole ennen  ikinä nähty! Tämä on kekseliästä rotua, sehän me tiedetään.

Pari kuvaa viileässä ja vapaassa, mutta vielä ei ole lunta, joten tarhan valloitus odottaa. Ulla on jo sisäistänyt 1065577.jpgtulevan uransa, aina katse kameraan jos vaan mahdollista. Peppi koettaa löytää lumihiukkasta matosta. Iso tyttö ja pieni týttö istuskelevat1065666.jpgsitten laatikolla, me uskotaan että laatikkoleikeistä on tulevaisuuden elämässä paljon hyötyä. Esimerkiksi pöydällä keekoiluun  tulee ihan luontevasti mielihalu. Pitää osata olla kuin kukkavaasi, jos pöydälle pääsee.

Perjantaina oli onnenpäivä ja maailma avartui huimasti.Päästiin ilman mammaa maailmalle ja  ekalle automatkalle. Mentiin kaikki lentoboksiin, jolla isoveikkaRölli kävi Cruftsissakin ja meille tämä päivä oli melkein yhtä iso juttu. Ajeltiin Vihdin kirkolle eläinlääkärille. Vain Jipi menomatkalla vähän protestoi sitä ,että ritilä oli boksin ovena,hän olisi halunnut nähdä maisemia.

Hän pääsikin sitten ensimmäisenä puntariin ja pöydälle ja oli ollakseen, kun sai parvorokotuspiikin oikealle niskaan ja jykevämmän sirutusneulan vasemmalle. Kyllä hän jykevää piikkiä vähän inahti, mutta keekoili päydällä kuin tanssiparketilla, musiikki vaan puuttui. Lääkärillä oli tekemistä Jipin nimessä,kun se kirjoitettiin kennelliiton korttiin. Kyllä ne muutkin nimet vähän nauratti, toisaalta ihmisillä on monenlaisia  ulkomaankielisiä nimiä, nämä tuntui helpoilta.

Kuvia emme ottaneet lääkärillä ollenkaan, parempi keskittyä yhteen ja kahteen asiaan ja jättää kolmas pois. Tärkeintä on että pennut käyttäytyvät luottavaisesti ja reippaasti ja oppivat pitämään tutkimisesta, mitään namia ei edes annettu, kehuttiin vaan ja kaikkia oli aihetta kehua paljon.

Peppi oli seuraavana ja Jipi sai sen ajan olla Airin sylissä katsomassa läheltä mitä siskolle tehdään. Sitten nämä veijarit menivät tyhjään isoon boksiin ja oli Lulun vuoro. Kaikki sujui kuin olisi harjoiteltu jo monta kertaa. Mukeltelu on tuottanut tulosta. Isojen koirien vaakakin oli tosi kiva paikka kun vertaa keittiövaakaan ja sen pieneen kulhoon. Lulu painoi jo yli kolme kiloa. Kun Lulu oli valmis, hän meni isoon boksiin ja Titta ja Ulla otettiin molemmat toisesta boksista, nyt sai Ulla katsoa Airin sylissä , miten Tittaa käsiteltiin ja sitten vaihdettiin Ulla pöydälle ja Titta syliin. Kaikilla oli mukavaa ja turvallista ja paperitöiden ajan kaikki nukkuivatkin,kolme toisessa, kaksi toisessa boksissa. Kun laskut oli maksettu ja Ullan passikin valmis, laitettiin kaikki omaan kämppään ja lähdettiin kirkolle kaffelle. Kotimaan lapset saavatkin passinsa vasta kun laitetaan rabies-rokotus, Ullalle EU-passi kuuluu antaa matkaa varten. Tällä kertaa oli käytössä Datamars, jospa se olisi luettavissa USAssakin. Maijalle oli laitettu toinen chippi, kun Suomesta tullut ei ollut siellä lukukelpoinen.

Kuskit kävi syömässä  Pikkurilli-kahviossa ja siellä oli myös myyntipaikkoja ja löytyipä  matkatuliaisiksi turve&pellavayhdisteestä tehdyt kivat artesaani pannumyssyt. Lapset nukkui boksissaan autossa ihan hiljaa ja nukkuivat kotimatkankin, kun kotiin päästiin, saatiin kertoa mammalle missä oltiin,mitä tehtiin. Eikö tämä siltä näytä? Mammalla on  oma petipaikka kirjoituspöydän alla 1065609.jpgniitä aikoja varten kun  ihminen kirjoittaa ja sinnehän lapset hänet piirittivät. Tämän riemuisan jälleennäkemisen jälkeen vähän leikittiin ja sitten otettiin pienet nokoset. Mutta ei rokotus eikä matka mitään väsyttänyt, vauhti oli hurjaa illan tullen ja ruoka maistui. Nyt oli tarjolla ekankerran keitettyä seitä riisin kanssa. Kuivia starter papanoita vähän koristeena. Sillä olikin hetkeksi veto poissa. Hylly on saanut pahvilaatikoista kalterit, joten puhelinluettelot eivät enää toimi luvattomina leluina.1065682.jpgNiin paljon kun me ollaan treenattu hyppyä äidin viereen tuoliin , ei kukaan ole onnistunut--vielä....Paitsi silloin kun  joku ihminen on istunut lattialla ja hänen jalkansa on ollut sopivasti tuolin lähellä, niin silloin kyllä ovelin meistä on jo istunutkin mamman vieressä..Mutta yleensä mamma kiusaa  meitä tuolissa loikoillen ja me joudumme tunnustamaan,että hyppy on liian vaativa toistaiseksi. Kuuluu luomukoirakouluun uskoa että äiti on missä 1065621.jpgtykkää ja lapset on siellä missä äiti haluaa.