Vielä kukkuilen tässä yöllä, kun sisäinen  kello on kiertämässä Kaliforniaa.

Mutta isossa maailmassa on pienikin kasvattaja ymmällään kun jenkkijöötti-ihmiset onnittelee ja on haltioissaan pelkästään siitä, että joku tulee Suomesta saakka olemaan mukana, kun koira on kutsuttu huippujen joukossa isoon kisaan. Väitän että jokainen kasvattaja olisi tullut, jos kasvatti olisi täällä.

En nyt kerro Ullan matkasta, mutta kerron lisää sitten , kun olen purkanut kamerat ja odottavat työt ja postit. Ihmematkan sattumista kerron vain yhden anekdootin:

Uskomatonta, että Maijan emännän Ivyn koirakoulussa eräs hevosihminen tulee ja kertoo tuntevansa vain yhden toisen suomalaisen, Kyra Kyrklundin. Hän ei ole uskoa korviaan, kun kerron että ensimmäisen legendajööttini Lillin kasvattaja oli Kyra. Voiko maailma olla näin pieni ja onko Kyralla koiramenneisyyskin kasvattajana. Vähän mutta hyvää-teemalla kuljetaan , Kyran nimellä kulki kuusi pentua mutta ei minullakaan  ole kuin kaksi tusinaa. Hän on ollut Kyran opetuksessa kun Kyra käy jenkeissä kouluttamassa. Lupaan kertoa tapaamisemme, kun  laitan Kyralle meilin ja kerron että ekan suomalaisen Cruftsin kävijän lïsäksi hänen kasvattinsa jälkeläinen on eka suomalainen championi USA.ssa ja mukana AKC Eukanuba showssa, kun rotumme sinne pääsi 2.12.2007.  Ja ihmiset kunnioittavat häntä taas tälläkin puolella Atlantia myös koirien vuoksi.

En ehtinyt heti matkan jälkeen meiliä laittaa, kun olin hiekkaapäässä- jetlagin vallassa.. Vanhuus ei tule yksin. Pyrin selvittämään unettoman kohdan lauantaiksi, kun luvannut Jullelle esiintymisharjoituksen messarissa ilman paineita, parin tutun huippukasvattajan arvioidessa kehäkäytöstä maailmannäyttelyä varten.  Ruotsalaiset leonbergiystävät ihailivat vilpittömästi Jullen tyyliä, sillä verrattavissa oli rotuveljien haukkua ja ärhentelyä ja kahdella jalalla kerjuuta.  Markokin tuli jööttikehälle kuvaamaan pikkumiestä, jonka äidin ja veikan JV-plakaatti ei nyt velvoita, kun itse on viikon yli juniori-iän. Hienot ympyrät ja kaunis liike saivat  asiantuntijoiden kehut ja univelkainen vanha emäntä oli oikein tyytyväinen.  Jullen koreografia on kunnossa, kun hän vielä vähän vieraan kanssa treenaa, sillä Tukholmassa meillä on kolme poikaa. Siihen mennessä ehditään vielä rintaa leventää, sillä silloin ollaan jo vanhempia kuin viikon yli juniori. Tämä tuomari olisi halunnut jo nyt aikuisemman kropan.

Ja mitä sitten, Marko kysyy olenko tsekannut meilit, Kyra ja Richard on viettäneet viimein häitä. Oi ei, lähdettävä kotiin heti kun luvatut PR-hommat on tehty. Papalta periytyi niitä Jullellekin. Lemmikki- lehden haastattelun ja kuvauksen  4H-parkissa olisi kyllä oikeastaan voinut tehdä Millan Nuusku, sillä Lemmikki oli hänen isänsä Batmanin oma lehti. Hannes Lohen kanssa ei ehditä treffata, mutta tehdään uudet treffit. Ullan emäntä Montanassa tekee samaa tiedettä genetiikan parissa. Avustajakoiraständillä ehditään kuulostella kuulokoira-asiat. Lili ei ole paikalla, kun Lilin perhe on matkoilla. Soile ja Ansa eivät ole vielä tulleet, jätetään terkut ruskealle labulle pikku-ihailijalta Jullelta. Viedään Long Beachin shown Meet the Breeds- terveiset ja kuva suomenpystykorville ja jätetään heille myös Suomen Eukanuba-kutsutun samojedi Eddien kuva, jonka perhe sai jo meilillä. Moikataan vielä Eddie ihmisineen ja sitten kiiruulla kotiin. Pikkulikat Lulu ja Titta pihalle ja kaikille eväät. Ja sitten nukkumaan. Päivät ja yöt oli  väärinpäin silloin ja on yhä vielä..

Juuri nyt kello on kolme  maanantai aamuyöllä.  Nyt kokeilen jos uni tulisi, jenkkiaikataulun mukaan pitääkin tulla. Laitan tähän sen kuvan, jonka Kyra sai Vikingiltä ja Lilliltä hääonnitteluksi taivaankautta meilillä heti kun avasin koneen unen jälkeen. Tässä Umanoma Maijapoppanen :Vikingin tyttären Lillin pojan Bonzon pojan Onnin tytär liitosta Jännän kanssa  tyypillisessä tuomarikuvassa Award of Excellency rusettinsa kanssa Cruftsiin kutsuttuna. Long Beach California 2.12.2007. Judge Hans Lehtinen & owner-handler Ivy Underdahl. 1121558.jpg

Kyra vastasi meiliin kiitoksin ja mietti  miten kummalla tavalla elämä jatkuu. Paradoksi tässä  tarinassa on se, että Lillin he auttoivat elämään, kun se painoi vain 110 grammaa. Ajattelivat ensin, ettei sitä saa pysymään hengissä, lämminvesipullot ja muu henkilökohtainen hoito tuottivat tulosta. Hyvin pysyi henki Lillillä 17 vuotta ja viikon . Kolme vuotta sitten Maija-Merlin-Pip- Harri-Peukku-pentuetta hän hoiti vielä puuhakkaasti Jännän apuna.

 Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Kaikki omat tutut koirat  elävät yhä näissä harvoissa kasvateissa. Kun Jännän taustan yksilöistä emme tiedä mitään, isästä ei edes kuvaa ole nähty, omien sukupolvien ketjun piirteitä muistetaan ja löydetään. Maija on eniten Cowboy, nukkui rintani päällä ja hoiti ranteita. Poikansa Frodo lojui jalkojen päällä ihan niinkuin jalanlämmitysterapiassa kuuluu. Tuttu on tuttua eikä sitä jalostamalla saa siirtymään, se tulee onnenkantamoisena jos on tullakseen ihan niinkuin hyvänolontuoksu otsalla. Sen Lilli on siirtänyt Maijalle ja siitä Pekkarisen Hanna ihmetellen soitti kun sen omalta Lililtään ensimmäisen kerran löysi. Onnellisen koiran oma ilmoitus onnesta toivottavastí tuntuu jonain päivä uuden pentueen pikkutytöilläkin. Silloin on mami Lilli taas läsnä.