On tullut aika Jännän päästä eestaas kehään keekoilemaan ja vuoden tauon jälkeen kun lähtee reissuun, päätettiin vähän hemmotella turkkia ja kylvettää daami oikein amerikanaineilla. White on White System Kit by Chris Christensen tuli mukaan Long Beachin showsta, kun jotain hauskaa ja kevyttä oli pakko ostaa tuliaisiksi. Pienessä muovipussukassa on kolme pikkupulloa ja yksi minipullo. Korkattiin koko pussi ja pestiin Jännä. Skipattiin kyllä vähän, käytettiin vaan shampoo White on White, jota käytetään roduilla, joilla on turkissa valkoisia kohtia. Seuraava vaihe Thick ´n Thicker Foaming Protein jätettiin väliin ja laitettiin seuraavaksi After Bath.  Ja viimeinen Ice on Ice minispray jätettiin myös käyttämättä, kun tuntui jo aika maffilta kahdella aineella pestä. Ja sitten pyyhkeet verannan lattialle ja mamma suoritti kuivattelua selällään. Paketissahan luki: Follow By Styling In Your Normal Fashion. Lulu heittäytyi mukaan ja tältä se stailaus näytti. Turenki here we come!Olisi pitänyt ottaa videolle, laittaa musiikiksi Vesku Loirin Naurava Kulkuri, juuri niin lapsellisen hauskaa oli. Voiko kukaan väittää,etteivät nämä nartut NAURA?Mammasta tuli aika turruinen rouva, joten ilman muuta jätettiin se ajatus  pestäänkö Lulu vauvavillasta vapaaksi. Ei tehty sitä ennen epävirallista pentunäyttelyä numero 2, jonka Amerikanakitat yhdistys järjesti Hollolassa tänään. Ja matkaseuraa siihen  reissuun saatiin Vihdistä Curiosity-kennelistä. Aika utelias oli Lulukin, kun pihaan aamulla ajettiin. Siellä oli pokaalisatoa hiekalla ja laatikoissa vaikka kuinka paljon, mitä tämä tämmöinen koristelu voi tarkoittaa?Saadaan tietää., kun koiria hoitava Saana tulee pihaan : Ne ovat siinä menossa  Match Show-palkinnoiksi, joku tulee hakemaan päivällä. Curiosity ei olekaan ihan pienten ja vähien pokaalien kennel. Sen sain huomata, kun USA:ssa julkaistiin Bo Bengtsonin suuri kirja Best In Show -The World of Show Dogs and Dog Shows . Kirjaa oli kirjoittaja-tuomari esittelemässä Long Beachin Eucanuba-showssa, mutta se loppui  ennenkuin ehdin omani ostamaan. Tukholmassa maailmannäyttelyssä sitä myydään, ehkä ruotsinkielisenäkin. Ystäväni Ingrid Low ehti ajoissa jonoon  ja hänen kirjaansa selatessani löysin sieltä vain KAKSI suomalaista koiraa kuvissa, Kristina Heinosen silkki ja Frances Fabergén suursanutseri. Me vihtiläiset ollaan ylpeitä, molemmat asuvat täällä muutaman kilometrin etäisyydellä toisistaan, ainoat maailmankirjoihin päätyneet kasvattajat. Lähdetään silkkiterrieripoika Bluen kanssa ja jätetään talon muu koiraväki kotiin. Blue eli Curiosity To Talk About  lähtee 10 kk ikäisenä Englantiin. Saanan oma Taimi tulee Junior handler-kisaan lainakoiraksi. Päivä on aurinkoinen ja Lulu nukkuu takapenkillä, silkit ovat bokseissaan farkun takatilassa, tietenkin heillä on OmaPöytä mukana. Sekä Mr. Blue että Lulu saavat hauskat m&m-rusetit ja komeat pokaalit. Taimi pärjää esittäjineen kakkoseksi JH-kisassa. Oli mukavaa, kun esillä oli useampi kennelnimi, kolme bodeneis-pentua ja yksi fennican, peregrin, mystarz ja umanoma. Lulu esittelee rentoa sivukuvaa rusetteineen ja pokaaleineen saatuaan vuorostaan ROPin arvon,vapun pikkuserkkupoika oli tänään VSP. Pentuja oli ilmoitettu 6 poikaa ja 2 tyttöä, mutta yksi poika jäi pois.

Oli kiva tavata Katan Rotsi, joka tavattiin jo ensimmäisessä epävirallisessa pentunäyttelyssä Kaapelitehtaalla, onneksi Lulu nyt vielä oli  englantilaisenLätsänpojan rinnalla selvästi nartunnäköinen. Turengissa nuorisolla on vielä pentuajan treffit, Peppi tapaa Rotsin Tampereella ja sitten Rotsi jo siirtyy junioriluokkaan.Lulun junnupäivät alkavat vasta kesäkuun21, mutta  pentunäyttelyitä ei sitä ennen ole, sillä ei me läpi Suomenmaan ajeta rusetteja pyydystämään. Samat koirathan ne lähempänä samoihin kehiin tulevat, omaa  ikäluokkaa tässä lajissa nimenomaan tapaa. Me kun tiedetään näyttelyistä vain tärkein: kehään mennään numerojärjestyksessä.lKun Blue  halusi oman roppinsa kunniaksi käydä ryhmäkehässä, jäätiin ja ootellaan tässä varjoisalla katsomopenkillä oman ryhmän vuoroa. Tosi hyvää treeniä kärsivällisyyteen. Uusia tuttuja oli tehty jo ennen rotukehää, tanskandoggeja oli paljon, schäfereitä ja mäyräkoiria ja terriereitä. Napolinmastiffikin tavattiin ja nöffi oli myös eka lajiaan. Ryhmässä ei mentykään numerojärjestyksessä vaan koon mukaan ja Lulun paikka oli Norjasta tuodun buhundin jälkeen.

Todella kiva sietämistesti oli se, kun buhund ja harmaa norjanhirvikoira  ryhtyivät kiukuttelemaan haukkumalla koontikehässä. Lulu katsoin kehän reunalla leireilevää sakemannipoppoota:: Hei,ootteko virkakoiriksi kouluttautumassa, täällä on pari häirikköä. Sanaakaan ei tyttö sanonut, s e oli ryhmäesiintymisen parasta oppia.Reipas matkaavoittava paimenravi, ryhdikäs olemus, ehdottomasti  suusupussa, jos toiset möykkää. Tämä meille riittää pentuluokassa ja tätä tarvitaan aina.

Pystykorvien neljä parasta olivat isoja komeita, melkein aakkosjärjestyksessä amerikanakita, alaskanmalamuutti...Roimaa menoa kuin nelivaljakolla.

 Harri Lehkonen arvosteli Lulun  näin:  "Kookas , ryhdikäs,vahvarunkoinen narttu. Hyvä pää ja ilme. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat.Hyvälaatuinen turkki.Liikkuu hyvällä askeleella."

Tosikiva päivä ja kun Raparperin emäntä kuuli että saatiin Lulullekin Hollola 2008-pokaali, tekstiviestillä tuli titteli Suurhollolan kuningatar. Ei tiedä vaikka laittais nukkekodin ulkovessan seinälle Lulun kuvankin.Jos sieltä jotain puuttuu nimittäin , se voi olla vain ulkovessa. Olen kuullut että Raparperilän nukkehuushollissa on akvaariokin.

Taidetaan lähettää tämän amerikantytömme Ullan kuva Hannalle, onhan Eikka ja Riina hänellekin jotenkin setä ja täti. Huhtikuussa Ulla moikkasi isosisko Maijaa Kaliforniassa ja valmistelee vähitellen show-uran alkua. Parin viikon päästä Ullan perhe lähtee koirineen kokeilemaan tykkäävätkö ne. Tässä Jännän ja Rollen tuhti punainen tyttö Ulla, joka kyllä haastaisi  Lulu-siskon ja muut samanikäiset jööttitytöt ja pojat tälläkin puolella Atlantia.Syvästä lumesta kotoa Montanasta ajoivat taas huimat mailit Atascaderoon. Tuntuihan  ruoho vihreältä ja aurinko lämpimältä, kun kotona sataa yhä edelleenkin silloin tällöin uutta lunta. Talviturkki on Ullalla varmaan tämän pentueen komein, kun talvikin oli todellinen. Mutta mikään turkki ei vedä vertoja Snow Hill Farmin all-round-vahdille ja seurakoiralle:

Hurmaava on tämäkin "sukulainen" Ludwig sinikellometsässään. Tätä ei voi lakata ihmettelemästä, sininen kokolattiamatto. Ludwid toivoo yhtä paljon kuin koko Suomen ratsastajaväki, että kaikki sujuu ja Hongkongissa ratsastaa Kyra Maxilla maksimaaliset pisteet.......taivaallinen coach ja guardian angel Viking on täystyöllistetty.Kuin sadusta Sinisen Metsän Mysteeri-Jöötti.