Karjaan näyttely on meidän kesäperinteistä tärkein. Kun vuonna 1992 karjaalainen Dorrit A. halusi omaksi Bonzon eikä saanut, teimme sopimuksen, että aina menemme näyttelyyn ja hän tapaa"koiransa".  Vuodet vierivät  ja silloin tällöin Dorrit kävi Paksalossakin koiraansa tapaamassa. Kun hän ei jaksanut enää tulla kehälle tervehtimään, me menimme kotipihalle moikkaamaan näyttelystä lähtiessä. Bonzon lähdettyä taivaspaimeneen, jälkeläiset ovat hoitaneet tervehdyskäynnin. Rölli Melli-päivinään, sitten Jullen kanssa ja nyt oli vuorossa uusi kokoonpano. Julle ja Lulu saivat toivomuksen, voitaisiinko tulla kotikäynnille oli sitten helle tai sade. Luvattiin mennä vanhanakaisesti kaffelle.Mangusti oli ohjelmassa ja löytyi sohvasta pehmohusky, jota Lulu sai luvalla kantaa. Julle meni uteliaana miehenä parvekkeelle ihailemaan maisemia ja mustaa kissaa.

Emännälle esiteltiin päivän koristeet, pokaalit ja rusetit. Tuomarina piti olla Rainer Vuorinen, jolle perheen kantamami on esiintynyt ekassa näyttelyssään nuorten luokassa 1991 Turun talvinäyttelyssä. Silloinen koira- ja hevostyttö Kristiina oli houkutellut meidät show-piiriin ja nyt Lulun toisena emäntänä hän olisi mielellään näyttänyt mamin lapsenlapsenlapsen samalle tuomarille. Meillä olikin Zidy Munsterhjelm-Ehnberg, viimekesän erkkarituomari, tiukka ja pätevä, hyvä niin. Kehässä pyörähti jun uros Fatikon Eternal Energy, ERI, PU- 1 sekä kaksi EH avo-urosta Antimos Jerome Brumer ja Umanoma Olledolledoff. Olipa kutkuttava tilanne, kun jun narttu U. Tulatullallaa meni Kristiinan kanssa kehään. Lulu sai kehut ja oli ERIn tyttö , avo-narttu Cimillan Karolina Korea sai myös ERIn. Lulu oli PN-1 ja taas oli hienoa nähdä vilpitöntä iloa PN-2:n omistajan silmissä varasertin sinisestä. Eka rusetti onneksi olkoon Jenna! Sitten katse taaksepäin Kaapelitehtaan isoon pentunäyttelyyn, vastakkain Urho ja Lulu. Tänään meni vielä samaantapaan, Lulu ROP ja Urho VSP. Edellinen saman  asetelman  tuomari oli Saija Juutilainen, eikä tällä välillä ole muualla käytykään kuin Järvenpäässä niin että tilanne olisi voitu toistaa. Kyllä me oltiin lapsellisen iloisia Urhon puolesta, toivotaan että rusetit menee vielä toisinpäin ennenpitkää. Urho  on komea mies ja nämä juhlalliset tapaamiset  vahvistavat ystävyyttä. Ruohikolla kukkikin sitten Eerikan vierellä neljä rusettia, jotka oli kiva heitellä maaliin, jossa sanamukaisesti leireiltiin.Tehtiin treffit syyskuun näyttelyyn ja kiiruhdettiin ystäväkoirakeikalle. Siitä onkin jo kuva ekana. Seuraava kuva kertoo kodin koiravahvuuden, kun Lili on tullut pikkulomalle ja pitänyt taloa mamman ja  isoveikka Röllin kanssa jo muutaman tunnin. Näyttelykassi on tullut verannalle ja jotain namiakin varmaan pudonnut takin taskusta.Vesikulholla on käyty ja nyt odotellaan milloin ovi aukeaa. Pojat ovat lopullisesti vapaita miehiä, sillä Lulun juoksusta on kylliksi aikaa. Uusia rajoituksia on kumminkin odotettavissa, sillä Peppi tulee lomalle ja hänen juoksunsa on vielä kesken. Mutta hyvin pärjätään, kun pojilla on eteisessä oma puoliovisaluunansa. Ei teljetä ketään minnekään, mutta ei myöskään vielä harjoitella parikävelyä Tallinnan  elokuun näyttelyyn häntäparilla.  Peppi ja Julle saa harjoitella myöhemmin. Töpöpari Lulu ja Rölli voi treenata handlerinsa kanssa jo vaikka tällä viikolla. Naapurien tytöt kutsutaan iltasella katsomaan Lulun kahden viikon saalis, tarjotaan salt mixiä, real taste of licorice. Lenkkikaveri Janne on kalastamassa Irolle tuoreravintoa, säästetään  pussin pohjalle namia huomiseksi hänellekin.Kun Ruotsin matkasta tuossa näkyy vaan erkkarin jun tik 2. rusetti, jossa onneksi Viking Show ihan luettavissa, laitan tähän vielä tuliaiskuvan. Joskus  pitää ihan väkisin ostaa, kun myyjä ei usko että hän löytää mitä ostaja tahtoo. Jööttimattoa etsittiin aika kauan ja puhuttiin ranskaa, sillä myyjä vilkastui heti etsimään kun vaihdoin kieltä. Löytyi neljä ostin ne kaikki, Mockille ja Inkalle omat ja jos joku jöötti tekee sankariteon , hän saa kolmannen. Oman laitan pöydälle, kun saan uuden huoneen käyttöön ja Oikean Pöydänkin huusholliin. Kirjakokoelma lisääntyi Jacqui Baylissin nimmarilla varustetulla opuksella, josta yhdessä etsimme Jännän esiäiti Hurstfield Bethin kuvan Almaren auringossa ja katselimme Lulua siinä vieressä. Kirja ylittää odotukset, siellä on paljon tuttuja Vikingistä alkaen. Nyt tuntuu  kivalta, kun jo pari vuosikymmentä on yrittänyt Ruotsista ostaa rodusta kertovaa kirjaa eikä koskaan ollut mitään. Uusien tuliaisten kanssa edelliset aarteet:Bonnie Bennekerin kirja on ikävä kyllä niin vieraalla kielellä, että voi katsoa vain kuvia.  Jännän saksalaiselta sulholta saatu  Janice Wiltonin kirja on hieno ja siellä runsaasti Lisa Croft- Elliottin hyviä kuvia Ingridistä Krösaskogens- sukulaisten kanssa. Åsa Lindholmin ruotsalaiset rodut- kirjassakin on jöötti kannessa ja juttu sisällä on mainio. Se uusi suuri koirakirja, jota markkinoitiin Tukholmassa näyttävästi on kannen vuoksi  rodulle mieleen, mutta juttu jööteistä oli niin pieni, että jätin oston väliin. Sitäpaitsi merenkin yli muutamaan kertaan kirjapaketteja lähettäneenä tiedän mitä kirjat painaa. Kansikuva on kumminkin kansikuva!Tuttu naama ja ponteva askel suoraan sydämiin.