Kesäisen Latvian reissulla jäivät ystävät tapaamatta, kun oltiin Rigan ulkopuolella kaksipäiväisessä näyttelyssä. Kun Víivi kysyi Jullea matkaseuraksi marraskuulle, kohtelias nuorimies lupasi lähteä, kun oli Viivin ulkomaanuran itse aloittanut tarjoamalla juniorina Viiville ekan ulkomaan cacibin. Ja oli ollakseen Vspnä kuin harjoitellakseen samaa asetelmaa kuulun Geeban vieressä nuortenluokassa. Välillä samassa paikassa sievisteli Handskes Allbekant Alma eli Siiri.

Voidaan syystä sanoa, että Jullen suhteilla päästiin mukaan hyvälle bussimatkalle ja tavoitekin toteutui sataprosenttisesti, vanharouva Viivi sai globaalivalionsa valmiiksi 9-vuotiaana. Omistaja Maija oli matkaajien juniori.Julle matkusti mutkattomasti, tässä ihmetellään,Viivin mielestä Maija voi hukkua suihkuun. Poika on mainio matkamies, pentuna koettu Vilnan matka antoi pohjan mallikkaalle reissukäytökselle. Auto-osuudet boksissa Tiukun kainaloisena Inkan taitavasti kyytimänä, äiti ja veikka viereisessä lentoboksissa, vapaana hotelleissa ja kivat ulkoilupaikat kaikkialla. Seuraava tavoite onkin sitten hankkia Tiukulle puuttuvat cacibit . Omat voivat odottaa, sillä on komeata jäädä muiden koirien tittelihistoriaan kannustajina ja ovathan nämä  jööttirouvat  mallikappaleita siitä  miten hyvä koira paranee vuosien  mittaan. Jos isoisän äidillä on Suomenennätys  valioitumisessa, voi Jullekin painella nuorempien ohi ulkokautta 15-vuotiaana.

Perusasia sai nytkin tuomarilta erityismaininnan, lienee Mamin perintöä tämä liikehdintä.

Espen Engh Olledolledoffista Rigassa 15.11.08:

"Very attractive, well proportioned. His head could be more masculine. Good ears. Moderate front angulation. Excellent topline, tailset and hindquarters. Pleasing coat and color. VERY SMART MOVER,SOUND AND ENERGETIC.

Miehekkyyttä on kaksivuotiaalle toivoneet muutkin tuomarit lisää, mutta ei askellusta ole näin monin sanoin ennen kehuttu. Kun normaalia on "Moves well", tämä menee jo ylistyksen puolelle.

Tuulta vastaan taivalletaan Jurmalan rannassa hartiavoimin lauantaina, kun päästään luvatulle kotikyläilylle Annan ja Jukan luo. Perheen oma vanha spanieli on jo jättänyt nämä loistavat ulkoilumaastot.Kun on tarkkailtu,ettei paikallisia koiria ole vapaana rannalla, Julle pääsee kuin varsa laitumelle. Paikalliset koirat ovat yleensä suuria ja vieraalle vaarallisia, kertoivat bussimme näyttelykonkarit ja isäntäperhe. Ensimmäinen merenranta, ensimmäinen myrsky! Upeata olla rannan ainoa koira. Pikkuvihellyksellä paluu ihmisten paapottavaksi. Hiekka on niin veden kovettamaa, ettei tassunkuvia jää, muutaman kerran kynsistä jää laukassa nimikirjoitusraapaisu. Jurmalan hiekat ovat Itämeren kuulut ja kaikissa kylissä on paljon vanhoja kauniita huvíloita, semmoisen ystävät ovat kunnostaneet viihtyisäksi kodiksi, jossa Julle kulki kaikki vanhan koiran reitit kuin opaskoira. Kylmä tuuli teki rantaulkoilusta lyhyenlaisen, lähtiessä otettiin kuva polulle kyläläisten yhteistoimin muotoillusta portista, joka estää tuulihiekan siirtymisen kasvustoon kun katkotut puut versovat keväällä. Julle tietää, että viisas koiraa seuraa isäntää ja tuo muistoja mieleen.Retken kulttuuriosuus saatiin keskustelusta kahvipöydän ääressä. Latvian itsenäisyyden 90-vuotispäivä oli lähellä ja juhlia vietettiin sunnuntaina. Anna Zigure on Suomessakin tunnettu latvialainen kulttuuripersoona, joka ilman muuta oli pyydetty juhlapuhujaksi suureen tilaisuuteen.

Palasimme hotellille ja tämä emäntä lähti uima-altaalle, hotellin sääntöjen mukaan Julle meni häkkiinsä nukkumaan, Viivi oli vasta palaamassa isompien uusien kavereiden kanssa bussilla näyttelystä.

Sunnuntaina meri kohisi yhtä lähellä hotellia kuin edellisen päivän vierailupaikassa ja sinne oli mentävä aamulenkille, kun makuun oli päästy. Hiekkaa tunki silmiin ja korviin, kun myrsky oli entistä isompi, tuuli oli niin kylmä, ettei paljain käsin viitsinyt kameraa pidellä. Yhteiskuva Viivi-vanhanrouvan kanssa jäi ottamatta, kun hän valitsi ulkoiluseuraksi  bernin ja eurasin ja mitteleitä,  turvallisuussyistä . Heitä säikytti sekä iso koira että päällesylkevä tulistunut ei-koira-ihminen.  Onneksi Jullen rantakokemus oli  rauhallinen ja ihmislapsiakin sai tavata mielinmäärin, sillä sunnuntaiulkoilupaikkana  Jurmalan hiekat on selvästi perheiden suosiossa. Kyllä silti riittää kävijöitä kaupoillakin, hulluja päiviä latviankielellä nähtiin kun lähdettiinilman koiria  hotellin lähelle pikkukauppaan vesiostoksille.

Kiireetön reissu kaikinpuolin, tämän porukan kanssa matkailu on hyvä vaihtoehto tulevaisuudessa. Vain jos ei saada ihan parasta, omaa privaattikuskia Inkaa ja onnenmaskotti Tumppia matkaseuraksi. Mutta kun Tiukun globaalititteli on seuraava haaste, varmaan seikkailemme sillä kokoonpanolla ensi vuonna.