Lumi loppui mutta Joulu alkoi. Vihdin nuorkauppakamarilla on hyväntekeväisyyshanke, jonka avaajaksi  Nummelan City Markettiin lähti kanssani kummin hommiin Tonttutyttö Lulu. Joulupuu-keräyksellä hankitaan lahjoja lapsille, joille ei niitä ehkä muuten tulisikaan. Yksityisille ihmisille ja yrityksille annetaan ANTAMISEN LAHJA , tilaisuus antaa jollekin tuntemattomalle lapselle ja nuorelle Jouluniloa ja yllätystä. Lulu sai tilaisuuden suorittaa korkeantason luonnetestin, kun joulupukki tulla kilisteli lahjapöydän luo.Tonttuhilkkaansa pukeutunut pikkukoira sopeutui hyvin joulupukin koiraksi ja pukki lkehui maasta taivaaseen,  suurin osa koirista ei pukkia näin sujuvasti  kaveriksi ota. Perheitä oli liikkeellä paljon ja  lapsia tietysti ihanat joukot. Jos joku tahtoi leikkiä kouluttajaa ja pyytää mangustitemppua, Lulultahan se sujuu kuka vaan keksii pyytää.Kyllä kummitonttu halusi myös virallisesti toivottaa onnea keräykselle ja istua Joulupuu-projektivastaavan Mia Kairikon kanssa suuren ilmoituksen edessä. Takuulla sai jööttiväki runsaasti peeärrää, pieni taitava koira herätti monta kysymystä rodusta, iästä, koulutuksesta.  Ihmiset kertoivat omista koiristaan ja pyysivät Lululta terveisiä kotiin. Ja kun ei saatu taksin puhelinta vastaamaan, kiltti kultaisen noutajan emäntä tarjosi meille kyydin kotiin. Ensin piti kumminkin antaa nimmari korttiin hevoshullulle Minnille, joka on lukenut kaikki Mistyn, Minkin ja Cappuccinon kirjat.Tässäkin kuvassa Lulu katsoo lähestyviä pienempiä tyttöjä ja arveltiin, että hän etsi naapurin Hiljaa aina kun punahaalarit ilmestyivät näköpiiriin. Piti päästä vielä uusien ystävien kanssa vahtimaan uusien kauppojen ovilta tulevia sopivan kokoisia, jospa naapurintyttökin tulisi. Ei ollut Hilja kaupoilla, pitää odottaa siistiä tietä ja mennä naapuriin tonttuilemaan ihan yksityisesti.. Tasapainoinen tyttökoira on perinyt lapsirakkauden äidiltään ja kouliintunut pennusta pitäen kaikenlaisiin tilanteisiin. On ilo viedä tämmöisiä tyttöjä herttaisten ihmistyttöjen paapottavaksi. Kyllä meidän pojatkin olisivat olleet ihan yhtä hienoja PR-koiria ja kaikkien  kavereita, mutta ei sinne nyt ihan valjakkoa pyydetty.

-

Hauska uutinen saatiin puhelimitse, kun Helsingissä pari viikkoa sitten tapaamani Göstan isäntä soitti. Ilmankos tuntui niin tutulta se reipas poika. Rekkarissa on Bonzo! ja oikea nimi Adavalls Charlie Brown, siispä tämä  Jaska Jokunen on sukua kaikille Jännän lapsille. On luonnollista ja samalla konstikasta, että tutut esi-isit näkyvät uusissa sukupolvissa. Göstan kuva on aiemmassa blogissa , tässä äidinäidinisä isineen ja poikineen. Titan perheen Inka askarteli koristeen. Kuva on kevättalvelta 2001, meillä koirien silmien korkeudella, vanhoja hyväkäytöksinen koirakin kunnioittaa.

Nyt tähän lisätään ihan toisen rodun kaunis poika, jonka tapasin  Kampin kolmannessa kerroksessa ikkunanavaajaostoksilla. Ryhdyin kehumaan koiraa perinteen mukaan katsomatta lainkaan taluttajaa. Taluttaja olikin tuttu ja koira myös. Staffi Buster on emäntänsä Enni Kömmistön taiteen uskollinen muusa ja kohde, viiden taulun voimin esillä Herttoniemen kirjastossa joulukuussa. "Paalupaikka" on maalauksen nimi.Enni on tuttu vuosien takaa, kun hän intohimoisena hevoshulluna sai hoitaa Chinchillaa Ruskeasuon Kilpatallilla. Chinchilla oli Kyran tallilla koulutuksessa ja Enni kysyi kaverinsa välityksellä pääsisikö hoitamaan ja taluttelemaan uutta ratsukoululaista. Oppijakson jälkeen Chinchilla palasi kotitallille eikä Enni kyyneleittä voinut ystäväänsä hyvästellä. Buster on mainio taiteilijan innoittaja ja malli, nyt 9-vuotiaana hurmaava vanheneva herrakoira . Muistan kyllä kuinka rodunomaisen  riehakas tämä poika oli , kun ekan kerran  tavattiin Vanhankirkon puistossa vuosia sitten.  Odotellaan tässä vaan, että joku jöötti-entusiasteista ryhtyy pian taiteilijaksi. Ihan vaan valokuvasta kankaalle painettuna esiintyy  Bonzo monin kappalein Puolan valokuvataiteen museossa Krakowassa. Täällä kotiseinällä on myös yksi, josta tässä osa. Tämäkin takaapäin, koirakuvien paras näkökulma. Aamu-aurinko taiteilijana ja uuden kameran harjoituskuvat,ei mitenkään digi keväällä 1994.Jöötti on kyllä niin valokuvauksellinen  koira että varjokin puhuttelee....