Ihan pakko laittaa elonmerkki ja yksi kevätjuhlakuva. Vaikka en ehtinytkään Ludwigin satumetsään Lontoon reissulla, tässä sen viikonlopun tunnelmaa. Lähettelin kevätväsyneille ystäville tätä meilinä tekstillä: Hengitä syvään ja katso kuvaa, niin mettänpeikko vie sun murheet siniseen piiloon.

Päivitykset saa odottaa, nyt kammataan vähemmänpörröisiä vikinglinjalaisia jööttejä showkuntoon ja huomenna viiden joukkue lähtee Hollolaan humputtelemaan, kaksi jää kotivahdiksi. Toivotellaan kaikille oikeata kevätjuhlaa kun koivu tarjoilee mahlaa ja linnut kantaa koiranvillaa lastenhuoneeseensa.

Vapunpäivän iltana pikku-uutisia:

Mamma ja lapset Merliini, Olledolle, Lulu ja Peppi olivat Hollolassa kuin kotonaan ja kaikki ERInomaisia koiria. Kasvattajaluokan voitto tarkoittaa oikein ymmärrettynä varmaan hyvinkasvatettuja, tässä pojat jo huilii kotimatkaa varten mökissä ja tytöt toisessa ja mamma tyytyväisin ilmein. Hän matkusti joko sylissä etupenkillä tai takapenkillä uusien handlerien Majn ja Jessican välissä. Saatiin kaksi pokaalia ja kaksi rusettia ja kaunis ilma. Mamma oli itse Veteraanikehässä kolmannen kerran ja ravasi iloisena puoli vuotta vanhemman Maikun Pipsan (Jaxonville Gandalfiina) perässä urheilukentän hiekalla. Aurinko paistoi nyt Rouva Jännälle , neiti Pipsa tuli toiseksi. Koiria oli paljon, 4 urosta ja 14 narttua. Tuomarina uusi tuttavuus Annukka Paloheimo, joka kyllä antoi liikkeelle aikaa ja tilaa tällä kentällä aina on. Mamman lapset saivat kaikki ERIn ja hauskinta oli se, että Olledolle voitti veli Merliinin kun pojat olivat ekakertaa samassa valioluokassa. Tytöt eivät aiheuttaneet kenellekään hernettä nenään, Lulu voitti luokkansa ja Titta oli omassaan toinen. Mamma mahtui paras narttu- joukon neloseksi. "Hyvin tasapainoinen kokonaisuus"

Nyt en tajua lainkaan, miksi noi kirjaimet tuli tuommosena selkolukufonttina, mutta koneitten maailma on mutkikas.

Oltiin tähdätty perhe-esiintymiseen, kun kerrankin oli 4 umanomaa matkassa ja toinenkin joukkue kehässä vertailtavana. Mennään toistekin kasvattajaluokkaan, KP-rusetti ja pokaali muistutti lapsellisesti pentuajoista. Tämä oli ihan kiva kokemus,  vaikka vähän kiire tulikin, kun ei olla moista treenattu. Olledolle sai Helmin emännän Tarjan taluttajakseen ja heillä synkkasi heti hyvin. Kristiinalla oli Lulu, Majlla Peppi ja  kasvattaja kulki tuon joukon edessä Merliinin kanssa.

Helmin emännän jöötti-ihastus numero YKSi on Olledollen veli Onni, joten maailma on taas osoittanut olevansa kovin pieni. Toisin kuin malamuutti Juri, jota Helmi ilahdutti näyttelytuliaisella, sama vihtiläinen artesaani joka teki Höötti Helmin, taiteili myös Huutti Jurin. Kirsua myöten ihan näköispienoismalli.

Ei jääty jatkokilpailemaan, ruokailun kautta (ABC Inkan ohjein)kiiruhdettiin kotiin. Koivunoksaan asennettu mahlankeruupullo tippui jo yli ja Romi&Onni kotimiehet kaipasivat kavereita. Luomukasvattien kunniaksi joimme kaikki mahlaa, hennon makeata, niin raikasta ja keväistä. Kyllä luonto lastensa janon parhaiten sammuttaa.