Siirsivät kelloja, naapurit vielä nukkuu kun me tullaan entisen kuuden aikaan sunnuntaiaamuna pihatöihin. On ollut pakkasta ja kiva kuiva juoksukeli. Mutta me ei mennä tielle, vaan ihminen ryhtyy purkamaan vanhaa rimapujoa ja avaa punaisen paketin, jonka saimme hotellista. Vanhan pujon pohjaan hän on lapioinut hiekkaa monena päivänä ja nyt selviää että saamme OIKEAT puikot, ihan ostetut kepit joissa on metallipiikki. Jännittävää ja hienoa, mutta hän sanoo että kyllä me nyt kerran ansaitaan jotain uuttakin, ettei aina vaan kierrätetä jotain rimanpätkiä tai telttaputkia. Ja kun meiltä jäi näyttelyssä paras pala kokematta Inkan ja Miinan tanssiesityksen peruunnuttua, saatiin tuliaisena tämä ikioma lelusarja.

Melli menee vauhdilla virheettä heti, Olle kolme kertaa viimeisen välin namipalkan vauhdittamana ja Mamma virheettä vuorollaan. Ne kepit olis pitänyt maalata tai lakata, sanovat tietysti kaikki. Mutta ei me jaksettu odottaa, kun syksyllä isketyt rimat heilui jo maan sulaessa. Tässä lajissa on tärkeätä että este on ok. Nyt vielä tasataan maa päivällä, saadaan opettaa Lilillekin pääsiäislomalla vaikein este helpoksi. Ja tottakai Bella ja Paavo ja Väinö saa visiiteillä kokeilla ja innostua.