Piha oli jo hetken ihan kuiva ja meidän oma hiekkalaatikko kiva puuhapaikka,rengas on tuossa sivussa ja kaivaukset keskellä.

Mutta sitten tulikin taas lunta ja linnut lakkasivat laulamasta. Olivat jo ryhtyneet keräämään meidän talvikarvoja kampausten jälkeen pönttöihinsä.  Tässä me sitä ihmettelemme kun lintu vie itsensä kokoista Jännänvillakääröä pönttöön. Olisi saanut se varhainen kevät jatkua, se oli niin kivaa, loikoilimme portailla ja Nadjakin rupesi jo viihtymään verannalla. Lintuja hänkin katselli, pieni töpöhäntä heiluen niinkuin kissoilla on tapana varoitukseksi linnuille viestittää.

Täällä odottaa asujia jo sekin pönttö, jossa "Mamin viimeinen pentue, sinitiaiset" syntyi ja asui edellisessä kodissa.

Kun Mamia kammattiin viime kevään aurinkopäivinä pihamaalla, sinitintit haki kiireellä kaiki villat. Ja sitten kesällä kun Mamia ei enää ollut, pöntössä piipittivät pehmoisissa villoissa linunpojat. Me sanoimme sitä porukkaa Mamin viimeiseksi pentueeksi. Pönttö on täällä eikä olisi ihme, jos samat asujat tulisivat myös -  linnuntietä välimatka on ehkä kilometri.--

Ei kai tämä takatalvi niin kauan kestä, ehdimme jo levittää hiekkaa pujottelukeppien väleihin ja molemmille puolille poluksi, ettei ruoho kasva lainkaan siihen kohtaan.