Äkkiä kasvoi komeaksi ja korkeaksi naapurin pikkubokseri Iro. Muistetaan kuinka hän bokserinottein käytti etusiaan, kun Jännä kävi ensimmäisenä meidän perheestä häntä tapaamassa. Kotona ei Iroa vähääkään pennuttanut, matala naapuritäti tuntui samanikäiseltä, vaikkei suostunut leikkiin. Kävelyllä tehtiin treffit Merlinin kanssa ja iloinen Iro-poika läppäsi tassua myö meidän perheen ison pojan selkään.

Merlin koetti kävellä vakavana eestaas Iron ohi ja ilmoittaa olevansa lähes aikuinen.Häneltä kumminkin puuttui kaikki turha miehekkyys, eikä veijari  kummemmin kunnioittanut tyylikästä marssia ja esittänyt mitään pentueleitä. Olle tapasi Iron vain hihnassa ohimennen, sillä kelit muuttuivat ensin liukkaiksi ja sitten kuraisiksi eikä ole kivaa saada bokserin etutassua olkapäille taitavan luonnollisen  nyrkkeilijän taidoilla.

Nyt Iron kodin takapiha oli kuivunut ja Merlin lähti katsomaan, mitä pojalle kuuluu. Naapurustoon on muuttanut samanikäinen vesispanieli ja pentuleikit sujuvat kauempana metsälenkillä. Siitäkö johtuu, että Iro ei tarjonnutkaan isoa tassuaan Merlinin  selkään vaan lähti kulkemaan lähes rinnalla ympäri pihaa. Naapurin isäntää leikkivä Merlin etsi jalannostopaikkoja ja Iro katseli lähes ihaillen. Lopuksi kutsuttiin namille ihmisten luo ja Iro otettiin kiinni ennen riehaantumista. Tapaamisesta saatiin hyvä tietoa molemmista. Merlin ei halua kurmottaa nuorempaansa, vaan hakee kunnioituksen olemalla itse hyvin vakava ja kulkemalla askeleen edellä ylpeänä siitä että poika seuraa. Taisi pihaan tullessa olla pari karvaakin koholla selässä, mutta semmoiseen siiliturkkiin hän ei yltänyt, jolla esi-isä Viking suurensi ulkonäköään egonsa kokoiseksi.

 

Leikkikavereiksi ei lyhytjaloista nyt olekaan, sillä pennun on saatava juosta ja painia omankokoistensa, mieluusti omanikäistensä kanssa. Mutta elekielessä jööttinaapurit ovat yksi kerrallaan oivallisia opettajia, jos ei ihan professoreita. Ja pian Iro huomaa ettei isomies kykkimällä pissaa, kun Merlinin merkkaama keinun tukitukki on kuin luotu ulkovessaksi.