Ei uskois että Piika on käyttänyt samaa nuttua kauan sitten, mutta kyllä vaan on. Kävin kertomassa, että saan lähteä Helsingin dog-sittereitä moikkamaan, kun ihminen menee kurssille luennoimaan perjantaina. Jännittävää!  Ihmisen puheen aihe on lisääntyminen: juoksuajat ja astutus ja tiineys ja synnytys ja pentujen lapsuus ennen luovutusta. Ja tietysti minä olen sokerina pohjalla, aiheena KUULOKOIRAN ammatti.

Ihminen kertoo, että on oiva tilaisuus tehdä tiedotustyötä näille nuorille, jotka ovat sydämestään koiraihmisiä ja tahtovat tietää paljon, paljon. Dogsittereistä tulee ehkä koirankouluttajia, jotka aikanaan auttavat ihmisiä saamaan koirista parhaita apureita arkeen avustaja-, opas- ja kuulokoirina. Ehkä jollakulla näitä sittereistä  on joskus oma narttu ja sillä pentue, josta voi valikoitua joku tähdeksi töihin. Siitä on hyvä saada tietoa ajoissa niin voi asennoitua koiramaailmaan myös yhteiskunnallisesti. Oma koira tai oma kasvatti voi olla  arvokas itsenäisen elämän vaikuttaja sen lisäksi että se on oman perheensä ehdoton TÄHTI, vaikkei koskaan showuralla tanssahtelisi. Näyttelyistä sittereille kertoo toisella kerralla joku sen alan aktivisti, mutta jos mamma nyt jotenkin pääsee soluttautumaan mukaan, arvaan että sitterit saavat leikkiä hänen kanssaan showta. Kerrotaan sitten perjantai-illan jälkeen.