Eikö vaan mamma olekin meillä se lapsellinen, tarjoaa leikkiä kiltille toipilaalleen?? Tai sitten hän tahtoisi minut ulos ns.sairaspetiltä ja menisi itse sinne? Kyllä itsekin osaan valita muitakin paikkoja, katsokaas:

Säkkityyny on mielipetini , siitä on kiva myllätä peittoa pois ja sitten kieriskellä niinkuin hepat piehtaroidessaan. Nyt otettiin tätä leikkiä varten  paita pois ja ihminen katseli läheltä tikkien päällä istuskelevaa haavatarraa. Illalla otetaan se varmaan pois, mutta ulos ei mennä ilman paitaa niinkauan kun tikit on vatsan alla. Meikäläisten vatsa on niin lähellä maata ja sitä on hauska vielä lähemmäskin laittaa...

Ihanaa venytellä tikattua vatsaa, kuunnella linnunlaulua ja aavistella että kesä tulee ja ruoho vatsan alla on pian pehmeätä ja vihreätä. Vielä kun pääsisin poikien kanssa yhdessä ulos, niillä on ikävä sekä mammaa että minua. Tiedän ettei leikkiä sallita, mutta jos vaan istuttais rapulla ja otettais aurinkoa?

Nyt ne veijarit sai oman pienen A-harjoitusesteen  virikkeeksi ja urheiluksi, että pihalla olisi uutta kivaa. Sorakasan päälle viritettynä se on turvallinen ja kyllä minäkin siinä vielä leikin, kun toipilasaika on ohi.

Ihanan aamun päätteeksi pojat ottivat tätä aurinkoa ihan kahdestaan  pellon reunassa, minulla on kyllä komeat veljet. Oli kivaa kun  Onnikin  oli viime viikonloppuna mukana, saatiin  leikkiä mielin määrin. Lähetämme tämän kuvan meidän isi Olelle Saksaan, setä Karille  ja mummu Bamskelle Hollantiin. Niin ja Ruotsissa Krösaskogens-Marie-Anne on aina iloinen  kun näkee oman linjansa punaisia poikia.

Kalifornia-sisko Maija ei varmaan ehdi katselemaan oman pikkupoikansa Frodon suomensukulaisia,  on  täysi työ hoitaa ainokaistaan. Mutta tietysti lähetetään kuvia myös Ivyn postiin, kyllä jonain päivänä on Solborgissa meilien vuoro.