Juhlapäivä on, mutta juhlitaan vähän myöhemmin, kun poikien emännät matkailevat ja Lilin lääkekuuri nenäpunkin vuoksi on vielä kesken. Katsotaan nyt kumminkin viime kesän alusta pari kuvajaista: ekaa kertaa ruohotarhaan kassissa ja osoite tuntematon, kuka lähtee mihin suuntaan. Ikää varmaan pari viikkoa Ja ehkä neljä viikkoa toisessa tuokiokuvassa  terassilta syntymäkodissa, jossa tänään samat kirsikkapuut ja tulppaanit ovat kukassa. Ei tämä kesäntulo sen kiireempi sitten ollutkaan. Lili keskittyy suureen luuhun ja pojat silmäilevät leikin alkua. Onni esittää nukkuvaa ja Ollella on joku kiva juoni mielessä. Oi niitä aikoja ja äkkiä se vuosi vierähti, lapset  kasvoivat reippaiksi ja kauniiksi nuoriksi koiriksi. Äiti ja isoveikka ja monet kivat ystäväkoirat ja ihmisystävät takaavat  hyvän kehityksen jatkumisen. Aloitamme kaikki toisen ikävuoden luottavaisin ja uteliain  mielin. Onni on tallimestari ja Lilin kuulokoirakoulutus sujuu hyvin, Olle on miehistynyt otettuaan käyttöön nimen Julle ja elokuvaroolin lisäksi hän suorittaa koirakoulua ja terapiakeikkoja. Yhden kerran hän oli Turussa virallisessa pentunäyttelyssä, 4 pojan ja 4 tytön joukosta tuomari ROPpasi hänet.Juniorinakin Julle on vähän keekoillut kehissä, Lili on käynyt mätsärissä kaksi kertaa ja Onni kerran. Ihan hauskat kokemukset ja paljon uusia tuttuja sieltä kertyy, mutta himoshowaajia ei näistä lapsista ole kukaan. Terapiatöissä on niin paljon lämpöisempiä ihmisiä kuin näyttelypuuhissa. Jos tahtoo itselle ja muille hyvää mieltä, palvelutalot ja hoivakodit ovat ykkösosoitteita.