Kun aina ollaan ihmetelty niitä ihmisiä, joka käy kahdesti viikonlopussa näyttelemässä koiria, mentiin mekin nyt lauantaina Somerolle ja sunnuntainaTurenkiin ryhmänäyttelyihin,joista ei ole kokemusta ennestään. Ei ollut turhia reissuja vaikkei mitään rusetteja tuotu kotiin. Someron päivä vaan venyi turhan pitkäksi, kun oli harjoitustuomari, jolle oikea selittää kaiken koirasta.Ei ehditty Ollen toisen omistajan 12-vuotisjuhliin lainkaan.

Somerosta muistettiin että Pappa sai siellä kauan sitten sertin, kun oikein kerjäsin että saan viedä kerran näyttelyyn. Se oli häntärasismin aikaa, joten hurrasimme kovasti norjalaiselle tuomarille, jota ei häntä häirinnyt. Nyt mentiin Marja Talvitien tuomiolle Ollen ja Jännän kanssa hienosti Millan klaanin kyydissä. Vanha julkkis Nuusku ja uusi julkkis Pikku-Liekki ovat meidän ihanteita.Kumpikaan ei esiintynyt kehässä, sillä nythän ei ollut agilitykisoja ja Pikku-Liekki ei viitsi  enää ikätovereita nurkkanäytöksissä häiritä. Tosi reilu tyttö, kun on maailmalla menestynyt, antaa muillekin tilaisuuden.

Ollen liikunta ja rakenne ja kehäkäytös olivat laatuluokkaa, hän oli viidestä juniorista ykkönen.Laitetaan nyt tuomio esille, kun saatiin monta sanaa:

"Erinomaista tyyppiä oleva,kulmakaaret saisivat olla hieman voimakkaammat, muuten hyvä pää ja ilme, hyvät raajat, eturintaa saa tulla lisää, hyvä hännänkiinnitys, erinomainen karvanlaatu, liikkuu hyvin, tarvitsee vain aikaa."  Kiitos Millalle, joka otti autenttisen sivukuvan kehästä. Olle tillittää tiukkana taluttajaa ja  pystykorvamerkkiä, joka on kaksi sormea pystyssä. Hyvä kuva myös hapsottavasta hännästä, jonka tuuheutumista toivotaan. Kieppi on niin tiukka, että  karvapeitteessä on pepun päällä hännänpesä. Ja hännänpäässä on kolme! valkoista karvaa, ei mitään verrrattuna näyttelykaveri Tuiskun tuuhean hännän valkoiseen päätökseen.  

Tässä kuvassa pari esi-isää, Viking ja Cowboy vuosien takaa ja toivotaan, että Ollessa ilmenee paljon näitten herrojen piirteitä,iiei ja iii-urokset . Kulmakaarista emme saa selvää tässä kuvassa. Luonteet

kyllä muistetaan ja niitä kunnioitetaan yhä esimerkillisinä.Samat papat ovat isoveikka Merlinin taustalla, mutta Mellin pörinävaihe muistutti taas sunnuntaina ihan muista esi-isistä. Turengissa kohtasimme tuomarina Pekka Teinin, jonka mielestä Melli oli juniorivoittaja-05. Olisi kiva nähdä mitä hän nyt näkee silloin "hyväksi paketiksi" sanomastaan koirasta. Tässä arvio sunnuntaina:

"Erittäin hyvää tyyppiä, mittasuhteiltaan oikea uros, joka liikkuu erittäin kevyesti. Hyvä uroksen pää, turkin väriin sointuvat silmät. Hyvä ylälinja ja takaosa. Leveähkö rintakehä ja kyynärpäissä hieman ulkokierteisyyttä. Hyvä luonne"

Taluttajan mielestä kehäluonteessa oli liikaa pörinää, vaikka rotuveljetkin sanoivat samat sanat.Nauhaa antaessaan tuomari sanoi: JÄMÄKKÄ uroksen luonne. Kai se on mettäkoirille kohteliaisuus,meille se on ei-toivottu huomio.

Turengin näyttelyssä oli pari erikoista hyvää piirrettä. Koiran kanssa sai mennä vessaan. Ja tuomarinpöydällä oli selkeästi esillä kulloinkin kehässä olevan koiran numero.

Kyytijänä oli Jännän toinen omistaja Helena, jonka kanssa varsinkin tulomatka naurettiin Geren ja Tumpin näyttelyille.Kuinka me aloittelijat emme ymmärtäneet mitään koko puuhasta, selvisi kumminkin, että mikä tahansa koira menestyy, jos tarpeeksi kiertää. Ja jo silloin kuultiin juttua ryhmänäyttelyistä, joissa oli mahdollisuudet paremmat, kun tuomarit eivät aina tunteneet rotua . Emme koskaan ymmärtäneet viedä Gereä semmoiseen, eikä tämä komea,iloinen,reipas HÄNNÄLLINEN valkosukkainen herra koskaan saanut kakkosta parempaa. Mutta eli upeat 16 ja puoli vuotta . Gööttiyhdistyksen kuvagallerissa on Gere emäntänsä virkkaamassa naamiaispuvussa. Rakastettu koira puetaan hyvin.

Tuli nyt nähtyä mikä on  ryhmänäyttely.  Pikku-Liekki on oikeasssa, jos on jo käynyt isoissa kehissä on reilua jättää pienet näyttelyt harjoittelijoille. Jos taas tahtoo  vaihtelua, kannattaa käydä uimassa ja  ryhtyä kisaamaan agilityä. Me myös ehdotamme, että kannattaa käydä mätsäreissä tukemassa jotain hyvää asiaa. On ystävällistä ja koirien asemalle pelkästään hyväksi harrastaa kaverikoiratoimintaa ja saada aikaan hymyä ja hyvää mieltä.  Mätsärit ovat ehkä helpoin tapa tehdä hyvää, järjestäjät keräävät pikkusumman palkaksi siitä, että koirilla on iso seurapiiritapahtuma. Kuun lopulla meinataan mennä Vihtiin  Royal Caninin sponsaamaan mätsäriin koko konkkaronkka. Houkutellaan Väinö ja Hakke ainakin mukaan ja huhu kertoo, että Vihtiin on muuttanut myös aikuinen jööttinarttu.