OUCH sanoi pieni ääni, kun olin uutisten jälkeen vielä niittämässä Orhille huomista lounasta. Kyllä säikähdin, sillä joskus on sammakkokin sanonut aivan merkillisen säikähdysäänen niittäessä. Löysin rusakonpojan ja tutkin tarkkaan. Ei ollut loukkaantunut, ei mitään haavaa, jalat toimi hyvin ja helpotus! Tuli mieleen Sheriffi McCloud, jonka joskus hevoskeväitten aitatöissä koira Reko löysi ojasta. Se kasvoi pari viikkoa häkissä ja päästettiin sitten takaisin luontoon. Tämä oli tomerampi ja varmaan vanhempí ja lähti mönkimään tuuhean heinän alle istuttuaan hetken kädessäni tutkittavana. Muistutti se myös siitä, että Paul Simonilla tai Art Garfunkelilla on duon eron jälkeen se ihana levy Bright eyes, joka kertoo kanin silmistä. Ne on tässä ja eiköhän se ollut Garfunkelin omia ainoita menestyksiä.  Pieni mierolainen jäi samaan paikkaan heinäpellolla ja uskon oman äidin hoitavan. Jäniksellä ei ole pesää, johon lapset jäävät, vaan äiti käy imettämässä ja pojat ryhtyvät nopeasti syömään ruohoa.Siitä ei ole pulaa, mutta samaan kohtaan en viikatteen kanssa nyt mene!Ja sitten kuvaan sankarikani Anderssonin näköispatsaan kuistilla, hänellä on myös modernimpi taideteos kahdesta kivestä. Tässä Fritjof silmäilee maisemaa, jossa hän paimensi! Suuren Rakkautensa Ingrid Bergmanin ensimmäistä jälkeläistä Piki-pukkia koko kesän ja tuli mukaan muutamaan kirjaan uskomattomana esimerkkinä kotikanista, josta tuli YK:n lastenvuoden luokka-avustaja.Niinkuin näkyy Andersson vartioi jalokiviään, joiden joukko kasvaa aina kun kiva kivi löytyy. Onneksi tänään löytyi se hevosenkenkä,  se toi onnea myös pikkupupulle.