Lauantaina oli iloinen sukukokous, kun Lili tuli perheineen moikkaamaan veljiä ja mammaa, Onnin emännällä oli kouluratsastuskisakiireet, joten synttäriä ei oikeastaan vieläkään vietetty. Vilho narutti koko perheen kainaloonsa.

Ja iltasella nappasimme kuvan LÄNSIGÖÖTANMAAN HERTTUATTARESTA meidän keittiössä, kun Ruotsin tv näytti kansallispäivän ulkoilmajuhlia. Muisteltiin että poikien isosetä Jalo sai kunnian olla samanlaiseen mekkoon puetun ruotsalaistytön kanssa rotuesittelyssä Helsingin maailmannäyttelyssä 1998. Jalo, kellanharmaa hännällinen herrakoira sai kaverikseen harmaan töpönartun, joten oli yleisölle näytillä rodun vaihtoehtoja. Poikien setä Kasimir taas sai kruununprinsessalta vilkutukset Espalla kesällä 2000, kun satuímme kadunvarrella ja liikenne pysähtyi valtiovierailun vuoksi. Kasimir oli vielä syli-ikäinen ja silmäkkäin prinsessan kanssa pitkän tovin. Ihan tuttu oma herttuatar siis, ihme jos eivät Ruotsin jöötti-ihmiset käytä tilaisuutta hyväkseen, kun Viktoriasta  tulee jonain päivänä kuningatar.

Jullella oli sunnuntaina vuoro ja  ilo lähteä Iron seuralaiseksi brasilianterriereiden mätsäriin.  Ja wow! valitsimme varjosta paikan ihanan Matildan vierestä. Afrikkalainen rotu Rhodesian ridgeback Matilda oli tuotu Suomeen Australiasta ja Jullen sydän syystäkin vähän hypähti. Ekaa juoksua vasta odotellaan ja pikkumiehen asiantuntemusta hieman koulittiin kauniin daamin läheisyydessä.

Hännät hieluivat tahtiin ja nenätyö oli tiivistä molemminpuolin ja värit sointuivat yhteen todella hyvin. Julle oli kehässä reipas ja tyylikäs. Punaisten nelosen kasissa oli sitten lippalakki, nameja, rusetti ja RUUSU. Kukan testasi aidoksi ja tuoksuvaksi mamma kotona. Ihan huomaamatta Jännä on jonkun kerran jo saanut kuulla olevansa MAMI, kun tutut ovat ihailleet kalifornialaista lapsenlasta, Maijapoppasen Frodo-poikaa. Nii-in, Mami Lilli lähti vuosi sitten eikä varmaan hienompaa perintöä voisi poikansa miniälle antaa kuin kantamamin arvonimen. Kiva päivä pienin pilvin   jatkui taas heinätöissä. Koirat huilivat leikkien jälkeen ja pehtoorina toimi kuttukuningatar Sanni. Kylätiellä autot hiljentävät kun luulevat ajavansa vanhaan suomalaiseen elokuvaan, jossa ihminen niittää heinää ihan viikatteella, haravoi ja nostaa seipäälle. On siinä kutullakin katsomista ja kutussakin ohiajeleville katsomista. Mutta uudenajan elokuvissakaan ei ole vielä näytetty miten sujuu   heinän kulku omasta pihasta ori Linkkerin tallille .Vahva pussilakana toimii hyvin pikkuautokuljetuksessa ja siihen sopii ihan kokonainen laposellinen. Oi aikoja ja tapoja. Saa kierrättää!!