KOMEIN on nyt koettu, kun veli Onni tuli kyläilylle ja päätettiin lähteä uudelleen katsomaan sitä mitä eilen iltalenkillä ihastellen katseltiin. Naapurin lehmätilan TAAVI teki vaikutuksen jo siksikin,että on ihan erilainen kuin karjan lehmät. Taavi on Angus, kun lehmät ovat Ayshire. Taavi on Komean ja Lempeän näköinen eikä sitä voi olla ihailematta. Vain pikkupojat sanoivat pari kertaa hau, Isoveikka ja Mamma eivät viitsineet sanoa mitään,kun eivät tienneet mitä kieltä tämä herra puhuu. Meillä ei haluta herätellä paimenvaistoja, kun on hienoa antaa fillareiden ja mopojen ja prätkien ja lastenvaunujen ohittaa ilman tunnekuohuja. Paimennukseksi meillä riittää pari komentohaukkua kutulle, kun hän kiipeää aidalle ja silmäilee maisemaa hyppäysaikeissa. Eikä haluta myöskään haukkua naapurin lehmiä, jotka ovat kuin kukat kedolla, rauhallisia ja kauniita. Mutta kun tulemme takaisinpäin lenkiltä, olemme kyllä taas hämmästyneitä. Taavi on makuulla ja morsian vieressä, ei jalkoja ollenkaan. Turha siis ajatellakaan paimennusta näillä, ne laittavat jalat piiloon.Mutta kyllä niitä on korvat tarkkana katsottava, jos ne vaikka sanovat tällä kertaa jotain. Mutta ei, navetasta sisältä kuuluu jonkun Iso Ammuuu, ehkä siellä on äitilehmä vasikoimassa ja kaipaa jo ulos muiden seuraan. Hyvä kokemus Onnillekin, joka ei näe lehmiä omilla lenkeillään. Hepat ovat tosituttuja pennusta saakka, katsotaan nyt näitä komeuksia tällä kertaa, kun oman laitumen vieraat eivät ole päässeet ruohostamaan muutamaan päivään. Tullaan kotiinpäin ja päätetään vielä moikata Piika-isotäti, joka sattuu olemaan päivähoitopaikan puutarhassa. Piika heiluttaa häntää ja tutkii jokaisen sukulaisen erikseen, kun porukka istuu vuoroaan odottamaan.Oi että on hauskaa aina nähdä iloinen vanha Piikalikka, joka nuortuu ja piristyy leikkimään nuorempien sukulaisten kanssa. Sitten mennään kotiin ja suoraan vesikupille. Oli jännittävä päivä ja hyvät kokemukset. Otetaan esille Onnin synttärilahja, jota Jännä ei mielellään antaisi pois, kun sen päällä  on niin kiva huilia. Mutta se on ammufani Onnille ostettu, kun lapsuuskodin Iso Ammu on jo siirtynyt hyllylle ja eläkkeelle.

Niin ovat jänönpojat samannäköisiä, että voisi luulla saman pentueen veljeksiksi. Ja onhan niillä paljon samoja geenejä, isät ovat Bonzon poikia  ja voipa olla että isien äiditkin ovat jotain sukua.

Pyydetään Anua vielä ottamaan kuva minikasvattajasta, jonka kotimaassa asuvista Jännän pennuista tässä on 3/5, Peukku ja Lili vaan puuttuvat. Kyllä me kesällä koetetaan kerätä koko porukka kokoon, vaikka se sitten tarkoittaisi matkaa Turkuun Peukun luokse. Lähisukua on niin vähän, että sen pystyy kokoamaan samaan paikkaan aika pienellä vaivalla. Amerikansisko ja veli tavataan vaan meilitse, kun saadaan uutisia heidän elämästään. Jännän ensimmäisistä lapsista yksi on isän tavoin jo taivaspaimenessa ja Lillin kymmenestä ovat enää vanhukset Piika ja Pappa ja Bobi elossa.

Nyt pidetään kumminkin peukkua tässä varavaari Nuuskulle, joka kisaa tänään meidän kaikkien puolesta rotunsa ja sukunsa kunniaksi. 10-vuotiaalla on yhtä kuumat paikat kuin nuoremmillaan!