Juhannustunnelmissa suurta lykkyä ja kauniita kukkia ja pari aika kivaa valokuvaa:

Lykkyä oli siinä kun löysin ruunan irronneen kengän laitumelta, moneen kertaan kyllä pistelin metallilla  syviin kavionkuviin. Mutta pienen ojan ylihypyssä Vertti oli astunut takasella etusen kannalle ja siihen oli jäänyt aika vääntyneenä 3-numeron kenkä. Suurta onnea siis oottelemme, kun oikein etsimällä kengän löysimme. Ja monimuotoinen kukkakimppu kerättiin samoilta jäljiltä, tusina lajeja, mutta apiloita jäin kaipaamaan.

Pitää aina ottaa kuvia hevosista, vaikka omien hevosten kuvia on tuhansittain pienessä punaisessa  mökissä ja raivaamisen aloittaminen odottaa sadepäivää. Silloin ukkosen vuoksi ei ole viisasta kirjoittaa sen enempää deskillä kuin läpillä, hukkaan menee sekä kone että tuotos.Nyt keksin kumminkin tekosyyksi, että omilla hevosilla ei koskaan ollut tämmöistä heilimöivää heinikkoa laitumena, ruohot syötiin sitä mukaan kun ne ilmestyivät. Síis oli syytä ottaa pari kuvaa. Hevonen ja poni heilimöivät näin, ensin Vertti ja sitten Reiska. Ja jos sitten vielä laittais mukaan  omakuvan kun pilvetkin tulivat mukaan, kun otin  talon seitsemästä ikkunasta sen hauskimman juhannusilmalla. Kennelnimikyltin on tehnyt aikanaan Hackspettens Helenan siskontyttö, mutta eiköhän nykyajan koiranpitäjät ole niin nikkareita, että tämä luonnistuu monelta muultakin. Hepat ruudun takana ovat Samarkandista, Japanista ja HongKongista. Samantyylisen sinisen Marimekko-puuhepan sai jonkun Cowboyn pojan perheen tyttö, koska niitä ei aikanaan tehty montaa kappaletta.

Hyvän juhannuksen toivotukset kaikille blogitutuille ja vinkki niille lähitutuille, jotka liikkuvat näillä main: kotona ollaan, poiketkaa moikkaamaan.