Nyt on kesä ihan totta , kun kuttu SANNI saapui kotiin. Tietysti hän matkusti kahden hevosen kuljetuskopilla, niinkuin lähtiessään Niskalasta viime kesän alussa. Koivulan Kristiina ja Maj ja Jami saattoivat kuningattaren Olkkalasta Oinasjoelle huonekaluineen (ikean pöytä valtaistuimena) muutamaa pahnapaalia ja ruokailuastiastoa unohtamatta.

Sannin kaveri Essi lähti taivaslaitumille talvella ja mietittiin pitäisikö Sannikin lähettää matkaan, sillä itsehän oltiin mukana tekemässä eläintenhyvinvointidirektiiviä, jossa vuohella pitää olla lajitoveri(e)n seuraa. Sanni kumminkin on aika itseriittoinen ja vielä kun hän sai kuvauskeikan Glorian juhlanumeroon Kolatun kutunjuustojen tultua palkituiksi, päätettiin että hän pärjää ainoana vuohena hevostallilla ja hänelle tehdään asunto tänne Itä-Oinasjoentien kotiin kun kesä koittaa. Iloisesti yllättyi Nadja, jonka kehruu täytti liiterin nukkumaanmenoaikaan. Pesua odottava iso matto oli hyvä alunen omalle lampaannahalle, jonka päällä kissa piehtaroi onnellisena . Nämä ovat tutut koko elämänsä ajan.

Sannista iltasella otettu makuumuotokuva kertoo kutun kauneudesta kaiken, tyylikästä mustavalkoista, klassisin kuvioin.

Sannin menneisyys on tarinan arvoinen: Olin varkaudessa vetämässä vammaisteemapäivää kesällä vuosia ja vuosia sitten. Väliajalla nuoriso-ohjaaja halusi viedä visiitille  tallille, jossa hepojen lisäksi oli kaksi tyttökiliä, Sanni ja Marleena. Ne asuivat tallissa ja kiipesivät ikkunan kautta pieneen ulkotarhaan. Iso kysymys oli, voisinko tarjota tytöille kodin, kun ne oli otettu ihan  hetken mielijohteesta eikä ollut mitään järkeä pitää niitä lemmikkeinä. Kotona oli vanhat rouvat  Sophie ja  Jasmin, päätöstä ottaa kilit auttoi se, että ne olivat Sophien pojan Marskin tyttäriä.

Pitkä ketju kutunpitoa on päätöksessään kun Sanni  silmäilee maisemaa, johon ensimmäinen vuoheni Ingrid Bergman saapui syksyllä 1974.  Sanni  on Ingridin tyttärenpojantytär ja aikoo kävellä kylätiellä esiäidin tapaan, jotta ihmiset näkevät toisenlaisen koiran. Sanni kulkee erittäin tylikkäästi vierellä, hän on aina käyttänyt afgaani- tai salukikaulapantoja ja kevyttä koiran hihnaa.

Nyt ei muuta puutukaan kuin että POCO tulisi syömään runsasta ruohoamme jonain päivänä. Pocon äidin Chinchillan äidin Minkin äiti Misty tuli näihin maisemiin vuotiaana 1969. Samanverran sukupolvia kaikista omista lajeistani liikkuu , Poco on ensimmäisen hevoseni Mistyn tyttärentyttärenpoika. Maailmassa on eläviä muistoja upeista ensimmäisistäni. Jännän pojat ovat Mamin pojanpoikienpoikia.