Naapurin Vilma o n keksinyt uuden näpäkän nimen rodullemme. Muistaakseni länsigöötanamaanpystykorva oli kirjainmerkeiltään pisin rotunimi vielä 1990-luvun alussa. Sen sanoi wsoy:n tietokirjatoimittaja, kun Bonzo matkusti kassissa työasioille Bulevardille pentuikäisenä. Vilma varmaan käyttää  keksimäänsä nimeä , kun kertoo kavereille koulun alkaessa kesän puuhista. Oltiin neljän koiran kävelyllä, sillä Lili tuli perjantaina viikonloppuvisiitille, mutta viiden koirankävelylle ei menty, kun Onni tuli perhekylään lauantaina. Silloin oli pihatarhassa vilinää ja hulinaa. Olin vetänyt ihmisenkokoiset pujot jo irti maasta ja vienyt kutulle ateriaksi, että olisi  enemmän näkyvyyttä. Kuvia ei kylläkään saatu kolmosista, sillä mustaviinimarja tuoksui, kun pensaitten välistä meni rallirata. Länsimaan jöötit paineli semmoista kyytiä ja Rölli esitti aikuista seuraten uskollisesti  Jännän tuoksua .

Konsti keksittiin ja antiikkiesine avusti hyvin. Lasten leikkikehä viritettiin ruohikolle ja Onnin emäntä Anu kouluratsastuskaverinsa Katariinan kanssa houkutteli kehystettyjä koiria kuvaan. Röllin huomiosana on Jätä! kun mamman peppu pitää unohtaa  kuvan ajaksi. Talossa Jännä asuu jo isossa häkissä, ettei poikia liikaa härnätä eikä kaikkia mattoja pilkuteta. Tulee sekin aika, jolloin pojat jäävät oven taakse muutaman päivän ja yön  verran , mutta samassa tarhassa käyvät mamman jälkeen ja merkkaamista riittää.

´Mamma oli iloinen saadessaan pikkuperheensä kokoon, mutta ei juuri leikkinyt tervehtimistä enempää Onnin tai Lilin kanssa. Ajatukset ovat ihan muualla kuin viime vuoden pennuissa ja onneksi niitä tapaa niin usein, ettei tarvitse mitään vieraskoreutta eikä tunnistusleikkejä.

Tallimestari Onni piipahti tullessaan Nummelassa taidenäyttelyssä ja sai paljon uusia ihmisystäviä. Pihalla oli kiva paikka leikkiä showkoiraa, kun grillin päällä oli metallitaso. Kyllä reipas tallikoira tuommoisella tasolla mielellään hetken keekoilee ja taisi tulla eka sivukuva Onnin tiedostoon.Onni on nätti länsimaan jööttipoika, peloton muttei uhkarohkea niinkuin hevosten kanssa pitää olla, ihmis- ja eläinystävällinen, väsymätön valloittamaan rodulle uusia ihailijoita.

Sunnuntai-iltasella lähdettiin vielä kesänaapurirn Houston-sukulaisten kanssa pitkälle kävelylle kylätiellä. Lili kulki hienosti vieraalla, kunhan sai olla ekana tiellä. Meille Texas ei ole hyvien muistojen paikka, mutta opetuksen kyllä saimme ennen uuttavuotta 2005. Nettituttujen kanssa pitää olla hyvin varovainen, jos kyseessä on koiran tuleva elämä. Kyllä sillä reissulla opittiin suomalaisistakin koiranpitäjistä suuresti lisää. Harripotterin koti oli pettymys , mutta Onnenpoika ja Maijapoppanen ovat parhaissa mahdollisissa käsissä.  

Iltakävelyn taluttajakaarti on tässä jo oman kodin tiehaarassa, pojilla on kiire pujotteluun, joka on aina iltareissun päälle hyvänyönnami. Tänään Rölli oli hitaampi kuin yleensä, mutta Julle näytti kepit amerikanvieraille tosi vauhdikkaasti molempiin suuntiin virheettä. Jännän vauhti ei ollut entisensä nopsa, sillä häntä hieman hidastaa 10 senttiä muuttunut väli, vaikkei millään vois uskoa. Lilin vein hihnassa, kun autoja kulkee tiellä ja varmuuden vuoksi pidän tytön kiinni aina tarhan ukopuolella. Hän voi luulla jotain autoa omaksi ja lähteä vastaan. Lapsellista tai ylihuolehtivaa se ei ole, sillä liian monta koiraa, pentujakin on jäänyt auton alle. Lili on vieraassa paikassa , vaikka me olemme kaikki tuttuja, tiellä voi kulkea oman perheen auton ääninen vehje.