Ennenkuin koulut alkavat, naapurin dogsittereillä on aikaa hoitaa koiraperhettä kotona. Siksi lähdettiin poikien kanssa showmatkalle Poriin. Mentiin samalla bussilla, jolla Rölli ( silloin vielä Melli) matkusti avaamaan Haukkua halki historian- näyttelyä museossa keväällä. Porissa asuivat ennen koirien hyvät ystävät Tarja ja Vesa, joiden luona Mami vietti pari kertaa juoksuaikoja, kun kotona oli Cowboy ja Bonzo. Nyt he ovat rakentaneet talon Ulvilaaan, mutta lupasivat tulla raviradalle meitä katsomaan.

Ensin kumminkin piti matkustaa kolme tuntia bussissa ja sitten oli vastassa  koirat.comista keksitty handler Susanna. Käveltiin hotellille ja taluteltiin sitten koiria keskustassa ristiin rastiin, jotta matkan paikallaanolo unohtuisi. Oli kiva idea hakea handleriä netistä, sillä syksyllä lukion kolmannen aloittava Susanna on todellinen koiraihminen, hänet olimme tietämättämme tavanneet jo museon koiranäyttelyn avajaisissa. Tehtiin treffit näyttelypaikalle aamulla kymmeneltä, vaikka jööttikehä olikin vasta kello 12. Tahdottiin poikien kanssa käydä toivottamassa onnea Korisevan Piian border collieille, heidän kehänsä alkoi varhemmin.

Susanna ja pojat olivat heti kaverit. Tämä olikin Susannan eka show-keikka ja kaikki meni hienosti. Hän oppi meidän rodustamme paljon, sillä omat koirat ovat bernejä, 6 ja 1-vuotiaat. Berninpaimenkoira on kyllä erilainen kuin länsigöötanmaanpaimenkoira, joka meillä oli nimenä numerolapun kanssa kotiintulevassa ohjelmassa .

Oleilimme odotusajan eri rotujen kehien lähellä, jotta poikien kansalaistaito karttuisi. Omassa kehässä numeromme olivat peräkkäin, kun Julle oli junioreiden aakkosissa viimeinen, nuoria ei ollut ja Rölli oli ainoa avoimessa luokassa. Valioluokan uros oli viides urosesiintyjä.

Julle harjoitteli vähän pöytää ja vieraita käsittelijöitä ennen kehää ja nyt se on hänellä rutiinijuttu.

Susanna viihdytti Rölliä kunnes juniorit oli laitettu paremmuusjärjestykseen ja otti Jullen kun Rölli lähti omaa osuuttaan suorittamaan. Oli hauska sattuma, että tuomarina oli Marja Talvitie, sillä hänet ja Forssan raviradan muistamme Bonzon uran loppupuolelta. Jännä oli ihan mahdoton, Tarja nauroi vieläkin kuinka hän yritti pitää tyttöä pyhkeessä sylissään, ettei tämä olisi karannut urosten kehään oman ihmisen luokse. Mami ei ollut silloin vielä aloittanut näyttelyssä käyntejä, hän oli vasta 12-vuotias. Kuusi vuotta sitten Jännä oli vuoden ja Bonzo 9-vuotias veteraani. Sillä raviradalla juostiin nimenomaan hiekalla ja vähän kaltevalla pinnalla, nyt Porissa mentiin onneksi keskustan ruohikolle, sillä sade oli tehnyt radasta aika kuraisen. Nurmikko oli leikattu hyvin lyhyeksi ja koirille ja ihmisille juoksu oli vaivatonta. Urosten PU-kehässä Susanna esitti Jullea ja sen jälkeen meillä oli kahden pienen pinkin rusetin lisäksi PU-1 ja PU-3 ja isoja rusetteja ja pokaaleja saatiin lisää toimistosta lähtiessä.

 Narttuja on enemmän kuin uroksia, kahdeksasta kaunottaresta voiton vei Cimillan Gunnel Kuuluva, jonka kanssa Röllistä oli todella kiehtovaa juosta kehän ympäri rodun parasta valittaessa. Tyttö on vuoden vanhempi ja aikuistunut, oikea lady, mielellään onnittelimme häntä ROP-palkinnosta.

JÄNNÄÄ, että Cimillan sisko ja veli  ovatkin jonkinlajin serkkuja meidän pojille. Heidän isänisänvanhemmat on Jännän isän vanhemmat Hurstfield Jon ja Östraby Björkebos Bea. Väinö joka asuu Vihdin kirkolla onkin siis kahta kautta sukulainen, äiti on Umanoma Cowboy´s Batmanin tyttärentytär ja isä on Cimillan Gottfired Komea, Gunnel Kuuluvan ja Garvin Kaaharin veli. On tämä jööttiperheen maailma pieni, pitää kertoa Väinölle, kun hän tulee palauttamaan lainavaljaita ja leikkimään.

Rölli sai kerralla kolme valionarvoa, kunhan anotaan virallisiksi. Ei ne rusetit ja tittelit koiraa miksikään muuta, mutta  Röllin nimen eteen tulee nyt FIN Mva ja  odottamassa olleet EST Mva ja LTU Mva. Kansainvälistä valiota Röllistä tänään ei tullut, koska ensimmäisen ja tämän viidennen cacibin välillä ei ollut 1vuoden1vrkn väliaikaa.  Sama pikkuveljen isoveli  se siinä Susannan kanssa istuskelee ja ihmettelee eniten sitä, että kuvatessamme jonkun pienen koiran muovihäkki kaatui mukkelismakkelis kynnystä ylittäessä ja ihmiset hääräsivät huolissaan.  Jullen nenä piirtyy tässä oikein tyylikkäästi isonveikan serttiruusukkeen tarjoamaan taustaan. Tänäänkin tuomarilla oli harjoitusarvostelija ja kauneinta, mitä olen kuullut tuomarin sanovan hänen arvioidessaan Olledolledoffin päätä on TÄMÄ ON PUHDAS. Olen kuullut sen useammin kuin kerran, vaikka Julle ei ole montaa näyttelyä käynyt. Sen  täytyy tarkoittaa 100% rodunomaista, ei hyvin pestyä. Isonveikan kuono-osasta on silloin tällöin ollut huomautus, hieman lyhyt. Neniin on tuoteseloste, pitempi parempi tulee Jännän puolelta.

Ruljanssi päättyi hyviin uutisiin, Piian nuorempi narttu oli ROP, hyvästeltiin Susanna ja aina meilataan, jos tarvitaan apua siellä Porissa päin. Tarja ja Vesa toi meidät bussille ja kotona ollaan. Lili ja Onni olivat pitäneet huolta Mammastaan hyvin ja Janika ja Pinja kaikista koirista vielä paremmin. Onni oli hypännyt tarhan aidan yli  ja tytöt olivat virittäneet puutarhatuolit aitaa korottamaan.

Kuttu ja Kissa olivat sovinnolla menneet omaan taloonsa illalla ja heränneet iloisina uuteen päivään.