Torstai on toivoa täynnä, aattelimme aamulla, kun odotamme Onnia kyläilylle ja sitten mammalla on taas  4 viidestä suomilapsesta ihailtavana. Ja lapset saavat myös ihailla mammaa, joka on tyytyväinen ja onnellinen pikkuäiti. Oikeastaan Jännä on just nyt yhtä tyyriin näköinen nyt kuin on aina ollut hääkuvissaan, joista tästä ensimmäinen. Maijapoppasen, Taikurimerlinin,Peukaloisen, Harripotterin ja Onnenpoika Luckyn tulevaisuus alkoi tästä. (Maija,Rölli,Peukku,Harri,Pip) Valitessaan sulhoksi Onnin, Jännä sai appivanhemmikseen Lotan ja Bonzon -2004. Seuraavassa hääkuvassa ollaan Teutoburger Waldissa Osnabrückissä, Freijan kivellä Olen kanssa. Metsässäkin Jännä osaa mantrata, keskittyy jo tulevaan, jossa maailmaa parantavat Olledolledoff, Onnimannimax ja Bentententen( Julle,Onni ja Lili). Appiukko sama, anoppi Bamske. Keväällä 2006 emme helatorstaina saaneet synnytykseen apua ajoissa ja menetimme enemmän kuin saimme. Sen katastrofin paikkaamiseksi ollaan nyt solmittu uusi rusetti.

 Nyt on kesä 2007 ja vielä oli tilaisuus saada pitää sama appiukko Bonzo, kun sulhon paikan sai Rolle, samaa punaista komeata sarjaa, anoppina tällä kertaa Vonne.Paljon on peukunpitäjiä ja onnentoivottajia, sillä alunperin Jännä tuli Ruotsista vaimoksi Bonzolle  ja hänen töpöille pojilleen. Bonzo sairastui sinä keväänä, jolloin oli ajateltu aloittaa pennunteko, mutta seuraavana vuonna Bonzosta tulikin Jännän lasten isoisä. Jännän valitsivat Bonzon isän Krösaskogens kennelin Marie-Ann Sandberg( nyt Johansson) ja Ruotsin rotuyhdistyksestä  Ewa Sundin. Parempaa hännällistä tyttöä eivät  olisi voineet löytää.

Jännän liitot ovat olleet tunnesiteitä, ei ole syöksytty hakemaan vaan siemeniä, vaan pentujen aikaansaamiseksi on  varattu aikaa ja tilaa ystävystymiselle. Teemme koiraperhettä, kaikki pennut on  etukäteen varattuja ja hartaasti odotettuja.

Siispä syvennymme odotukseen ja seuraamme Mamman ruokahalua ja vointia. Toivomme, että jonain aamuna ruoka ei maistu ja ehkä pikkuinen oksennuskin pulpahtaa. Silloin tiedämme, että sukupolvien ketju jatkuu. Ei meidän tarvitse saada juuri punaisia töpöjä poikia tai tyylikkäitä harmaita tyttöjä. Saa tulla vaikka pentu pitkällä karvalla, saa olla kaksi eriväristä silmää niinkuin Rollen siskontyttären lapsella, erikoisen söötti tyttö.Saa olla pallot kadoksissa niinkuin isän veljillä ja parilla äidin pojalla.Saa olla paljon valkoista ja voi tulla keltaista ja aprikoosia ja sinistäkin. Yhtä varmaa kuin se, että tittelit eivät periydy, on  rodun kapeasta geenipoolista johtuva yllätyksellisyys. Meille se  sopii ja kaikille, jotka näitä lapsia odottavat. Kukaan showaddikti ei ole jonossa näitä haluamaan, mutta jos sattuu tulemaan kiva rotumääritelmänmukainen hyvinliikkuva  lapsi, niin voihan sen joskus viedä keekoilemaankin.

Nyt niitetään kutulle heinää kuivumaan, sattui tulemaan aurinkoinen esiin. Elämä hymyilee, kukat kukkivat ja pian tulee veikka Onni leikkimään.

PS.pitää kyllä tunnustaa sittenkin yksi vauvatoive: olisi kyllä ylivoimaisen hienoa, jos kellanharmaa tyttö hännällä päättäisi tulla tähän maailmaan ihmetyttämään, kummastuttamaan ja lumoamaan Mamin ystäviä. Vain siksi että Lilli syntyi aikakaudella, jolloin oli vallalla vielä barbaari typistystapa. Kuvassa MY eli Lilli Piccadilly on vielä länsiuudenmaan luppakorva, elokuussa 1989.

Jotkut toiveet toteutuvat, niinkuin se että Onnin kummisetä Joona  ja hänen siskonsa Aada pääsivät viimein tapaamaan koiraperhettä. Onnin Isoveli tiibetinmastiffi Otsokin oli mukana, mutta jätettin autoon jotta sukuloimisesta tuli entisenlainen ilojuhla eikä tarvisisi tutustua uuteen isoon tyyppiin.Namilla houkuteltiin viisikko kuvaan leikkien ja juoksujen jälkeen, tässä namit on jo loppu ja totta! ei mitään enää missään . 

Kiva iltaretki lapsille ja Onni jäi tyynesti lapsuuslaumaansa viettämään lomaa sunnuntai-iltaan saakka, jolloin emäntä palaa Lappeenrannasta kouluratsastuskisoista. Pappakin oli ollut eilen valmentamassa Markon kanssa kisaavia ratsukoita kimpussaan tallin vikkelät jackrusselneidit.

Seuraava toteutettava toive oli jakaa talutettavat niin että kaikki taluttajat saivat haluamansa kaverin hihnan. Sami sai  taluttaa Jullea ja Vilma otti Onnin, Jannella oli kesän paras ystävä Rölli ja emännälle sitten äiti& tytär. Mentiin kylätietä kunnes se kääntyi  viileään metsään, takaisin tullessa tapasimme naapurin Iron joka tuli leikkimästä Ässän ja Bossen luota. Kovin oli kuuma ilma vielä illalla ja juomakupilla oli tungosta kun päätiin kotiin. Taluttajat saivat eskimot ja koirat vettä, huhhellettä!Koirille tulee varmaan ikävä kesänaapureita, joiden pihoihin pitää kävelyn alussa tai lopussa mennä näyttämään perheiden aikuisille miten sujuvasti nuoriso selviytyy ulkoiluista. Ainoa harmi ovat lukuisat autot mihin aikaan tahansa, jotkut eivät hiljennä lainkaan, vaikka keräämme aina koirat tiensivuun ja samaan ryhmään. Kyllin kovalla vauhdilla kun ajellaan, pikkukivet kimpoavat renkaista juuri koirien korkeudelle. Useissa kodeissa on tällä tiellä kumminkin omia koiria, sellaisen ajurin käytöksen kuulee jo auton äänestä, heillä on malttia ja huomaavaisuutta vähän hiljentää. Ajokorttikoulutuksessa ei varmaan vieläkään ole kyllin hyvin huomioitu eläimen kohtaamista tiellä. Ainoa talutettava joka tekee vaikutuksen ja saa jalan hetkeksi kaasulta on kuttu Sanni, hänen kohtaamisensa saa autoilijat ihan pikkuisen miettimään turvallisuutta.