Perjantaina tuli Lili hoitamaan mammaansa yhdessä Pinjan ja Janikan kanssa  ja me lähdimme Lilin emännän kanssa kohti Tamperetta poikakoirat takapenkillä. Ulkoiltiin mennessä parissakin viileässä paikassa hellekeliltä piilossa, ajeltiin ukkoskuurossa ja  hotelli Villa löytyi pikkusateessa. Taas oltiin menossa Raviradalle, nyt Teivoon Ylöjärvelle. Länsijööttien erikoisnäyttely oli Jullen määränpää ja Röllillä oli Ikaalisissa treffit toisen omistajansa Tarjan ja tyttöjöötti Tumpun kanssa.

Retki oli erikoistarjouksia pullollaan. Julle onkin minikoira, hänet oikein mitattiin. Ei ole tiedetty että kääpiöjöötti asuu meillä. Lili-siskokin on isompi. Mutta toivossa on hyvä elää sillä arvostelu ei ollut aiemmista poikkeava, mutta se loppuu siihen, että pitää  kasvaa:

¤¤¤Erittäin hyväntyyppinen, pienikokoinen, alle 30 cm nuori uros. Kaunis pää, erinomaiset silmät, hyvät korvat, hyvä purenta, hieman etuasentoiset lavat ja suora olkavarsi. Käpälät tulisivat olla tiiviimmät, ikäisekseen hyvä rintakehä,  hyvä takaosa  ja häntä, liikkuu kauniisti, erinom karva, väri ja luonne. Pitää kasvaa vähän korkeutta. ¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Hämäävä tyyppi tämä Julle, hän on tekeytynyt ihan kunnonkokoiseksi junioriksi muille roduntuntijatuomareille pitkin matkaa. Pyysimme mittauksen tarkistusta, kun kukaan ei voinut uskoa pojan olevan alle 30cm, jalostustarkastuksen 30 senttisiksi mitattujen valionarttujen rinnalla hän kyllä oli isompi. Mutta uudelleen mitattuna Julle oli 29 senttiä ja tuomari sanoi PITÄÄ OLLA 33 senttiä.

Isoja poikia siis pitää juniorienkin olla, että ovat erinomaisia. Julle oli nyt Erittäin Hyvä.Ja meille riittää hitaasti kasvava poika, kun suvussa ei ole möhköjä ennenkään ollut.

Vautsivuu, sisko Lili on isompi! Hänet mitattiin Porissa 30 senttiin, maailmassa monta on ihmeellistä tarinaa. Täytyy ryhtyä nostamaan säkää tai jos  lättätassut  säkää alentaa, me ryhdytään tiivistämään käpäliä.

Koiria oli paljon paljon ja Julle sai tarvittaessa vierihoitoa Millalta, joka toimi ensiviikonlopun matkatoverin Viivin huoltojoukoissa. Viime vuoden ulkomaanmatkatoveri Tiuku sai sertin ja sitä pitää joskus juhlia.

Oli Jullelle kunnia tavata sukulaisista eniten Mamia muistuttava Nelli-pikkuserkku, jonka isoisä on Batman. Kyllä Nellissä oli myös Batmanin näköä, mutta isomummu Lillistä vaaleankellertävä kaunotar muistutti.

Nellin tytär, kirkonkylän Väinö-serkun sisko Nataliakin tavattiin, mutta tyttö oli aika koppava eikä mitään poskiposkikuvia ainakaan sallinut.Olisi siellä varmaan saanut muitakin sukulaiskuvia, Nuuskukin oli paikalla turistina.Olisi kiva mennäkin erkkariin ihan vaan huvittelemaan ja sukuloimaan. Kummityttö Pikku-Liekki omine sukulaisineen menestyi hyvin, saatiin viestillä tietää

Hauskaa siellä pidettiin ja olimme iloisia onnistuneesta tapahtumasta, sillä olimme saaneet vaikuttaa omalta osaltamme  järjestelyihin hankkimalla Friskies ruokasponsorin sekä tuomarit turisti- ja lapsi&koiraluokkiin. Papan isäntä Marko oli liian kaukana Kainuussa kouluttamassa ratsukoita, joten ystävät ja tutut soiteltiin Tampereelta keksimään ymmärtäväistä tuomaria hänen tilalleen.

Parinkymmenen koiran turistiluokan arvioi kahden pienen avustajatuomarin kanssa terveydenhoitaja Karoliina Yläjoki, jolla on silmää kauneudelle omien missi-ja mallikokemusten ajalta. Turisteina esiintyi tällä kertaa myös niitä koiria, joille muutkin luokat ovat avoimia. Alkuperäinen ideahan on tuoda tähän luokkaan kastroituja tai kivesvikaisia uroksia, purennan vuoksi ei-showkoiria, karvan laadun tai värityksen vuoksi rotumääritelmästä poikkeavia yksilöitä. Karoliina, Ella-Mari  ja Jarmo tekivät omat arvionsa terveyden, hauskuuden, turvallisuuden, ystävällisyyden, turkin , korvien, silmien, hännän ja hampaiden perusteella. Voittajaksi selvisi Irwin, jolla oli viisas katse ja toiseksi tuli Saga, joka oli hauska suukkosuu. Kolmonen ja nelonen saavat kuvan tähän, mutta nimet pitää onkia kun muistiinpanot puuttuu.Karoliinan oma koira on pieni villakoira, joten jööttien railakas massatapahtuma oli erikoislaatuinen kokemus. Hienosti hän suoriutui uudesta tehtävästään ja avustajat erikoistuivat loppua kohti tutkimaan nimenomaan suukkopuolta.

Julle oli rauhallisesti tämän pitkän kehän ajan vieraissa käsissä, mutta viihtyi kuin maailmanmies markkinoilla. Lapsi&koirakehään etsiskeli kaveria Silja, jolla on kotona pentujöötti ja aikuinen samojedi. Hän sai kokeilla talutusta ja oli Jullen mieleinen tyttö. Näin juniori pääsi vielä kehään, jossa ei senttejä mitata. On tärkeätä olla kuin kotonaan kenen vaan talutuksessa ja ystävällinen koirille ja ihmisille.

TV-tuttu Maarit Tastula oli omien lastensa Konstan ja Silvan kanssa onnen omiaan arvioimaan tätä kehää. Retki Särkänniemeen vaihdettiin lauantaiohjelmassa jööttien erkkariksi eikä kaduttu yhtään. Eikä kaduttanut taluttajiakaan osallistuminen tähän kisaan, sillä Maarit haastatteli jokaisen lapsen ja vaikkei nyt kameroita mukana ollutkaan, tuntui se vähän telkkarilta. Anni Rauängin kaverina tv-koiran kaima Ransu!

 Silva uskaltautui kehään Nellin kanssa, jolla olikin namiherkkä luonne, tässä hän on tulossa hakemaan frolicin paloja kameran takaa. Nellin kotiväestä oli isompi handleri mukana ja hän vähän jarruttelee rouvakoiran vauhtia ja selvästi äiti-Maaritin hevoskäsi on periytynyt Silvalle. Ote pitää vikuria.

 Kymmenen koirakkoa kiersi sujuvasti kehän eikä mitään kommervenkkejä sattunut, yksikään koira ei päässyt irti, kukaan lapsi ei kaatunut liiasta vauhdista, joku haukku vähän jutteli innoissaan. Oli jo iltapäivän puoli eikä  aurinkoinen enää paahtanut koko kenttää, mutta kyllä koirat läähättivät varjossakin- ja ihmiset! Neljä parasta valikoitui äidin ja Konstan yhteistuumin, mutta kaikki olivat HYVIÄ ja pärjäsivät koirineen  ensiluokkaisesti. Tyyleissä ja  koreografioissa oli ovelia eroja, mutta koirat tuntuivat kaikki tietävän mistä on kyse. Ja perheet kuvasivat omia suosikkejaan. Lopuksi otettiin kuva rusetinsaajista, mutta tässä kehässä kaikki palkittiin, jokainen sai mitalin, värikynä- tai muistilehtiöpakkauksen, kotikoirille tuliaisiksi luunmallista pureskeltavaa. Varmasti kiva kokemus  ja iloinen tunnelma kannustaa kehään aina kun tilaisuus tulee. Jullen taluttaja voitti  pikaisesti juniorin luottamuksen ja kuljetteli koiraa kuin omaansa.Nelosrusetti oli Siljalle hyvä saavutus vieraan koiran talutuksesta. 

Myös Konsta sai  kokeilla Jullen talutusta, kun kehä oli  ohi ja palkinnot jaettu. Aika väsynyt pikkukoira teki vielä tarvittavat työt, mutta istahti sitten jo asvaltille ja ilme kertoi, että myös istumapaikka oli nyt jo liian kuuma.Taluttajan kaulassa näkyykin kaikille kehän osallistujille jaettu hienoa hienompi mestaruusmitali. Kyse olikin Suomen mestaruudesta, sillä koko Suomen jöötit oli kutsuttu kisaan. Mutta voi olla että voidaan puhua ehkä maailmanmestaruuskisoista, kun ei tiedetä järjestetäänko muiden maiden jööttien erkkareissa lapsi&koirakehää. Kaikki mitalistit olivat mestareita.

Semmoinen oli Jullen lauantai ja Röllin elämässä se oli päivä, jolloin  Ikaalisten ROP-pokaali ja rusetti tuli ihan vaan sillä, että herra oli paikalla. Vähän samaan tapaan napataan  maailmanvoittaja-tittelit, joten tätäkin suoritusta on syytä kunnioittaa. Lilikin sai taas uuden pokaalin, sillä ilman Lilin emännän ajeluita ei Röllin palkintokaappi olisi tänään lisäpyttyä saanut. Hikisen reissun aluksi pojat rentoutuivat kunnolla hotellissa ja aamulenkki Tampere-talon nurmikoille kakkapussein varustettuna kertoo tärkeimmän: Ei mikään rusetti ole niin tärkeä kuin terveys. Koira, joka syö hyvin ja halulla ja hoitaa vessahommat säännöllisesti, on rusetin väärtti joka päivä. Kun hoitaa vielä koirantyöt, on kiltti ja reipas, se riittää.

Markku Mähönen ei ole meidän perheen koiria  ennen arvostellutkaan, hän arvioi Röllin ensimmäisen valioluokan shown näin:

¤¤¤¤Oikeat mittasuhteet. Hyvä pää ja sukupuolileima. Kaunis ylälinja kaulasta hännäntyveen. Hyvät kulmaukset, erinomainen eturinta. Raajat voisivat olla  hieman vahvaluisemmat. Erinomainen liike. Hyvä karva.¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

PS: Kotimatkalla saimme dogsittereiltämme puhelun, annetaanko Lilille ja Jännälle iltapäiväruoka entiseen aikaan. Jännä oli aamulla vain maistanut lohimakkaraansa..........sattuisko olemaan aamupahoinvointia?

Tämä erkkaripäivä muistetaan siitä, että Jännän sisäinen herätyskello vaikuttaa mamman aamuruokailuun...