Nytpä saatiin semmoinen kotitehtävä, että aivoja on kutiteltava. Onni-kaveri Tampereelta haastoi Melli-Röllin 7 tärkeän asian listaamiseen.

Silloin kun pojat tutustuivat toisiinsa, Rölli oli vielä herttaisesti Melli ja vajaan vuoden vanha. Mellillä oli sinä kesänä muitakin kavereita, setä Kasimir ja isosetä Jalo ja isosetä Batman, mutta eniten samannäköinen ja huumorilta samanlainen oli Onni, joka ei silloin vielä asunut Tampereella. Sitä haastetta me mietimme vielä ,mutta yksi asia on varma: ekana siihen tulee TIKIT. Niihin liittyy juuri haasteen antaja Onni.

Pikku-uutinen ehditään laittaa tähän nyt kun ukkonen salli taas koneen avaamisen. Käytiin eilen Tervakoskella latvialaisen rouva Ligita Zaken tuomiolla ja oli kiva puolipílvinen keli. Mammaa oli kotona hoitamassa Lili ja veli-Onni, jonka emäntä Anu tutustui oikean koiranäyttelyn arkeen .

Jullella oli ilo tavata jo toinen latvialainen tuomari, kun Tallinnassa oli Viivin ja Disan kanssa oltu Vija Klucniecen kehässä. Pikkupoika oli taas yksin omassa luokassaan ja showasi kuin aina, pöydällä kukkavaasia ja kehällä ravihevoista. Very good sanoi tuomari  ja kehäsihteerin selvällä käsialalla kirjoittamat arvostelut ovat tässä:

"correct type &proportions- correct proportions of head -muzzle strong enough -good neck -straight topline - enough volume of body - excellent shoulders - a bit short upper arm- correct angulation behind - moves a bit close behind"

  Aina olisi tuomarille mukavampaa, jos luokassa olisi monta koiraa niin voisi vähän vertailla. Onneksi isolla veikalla oli valioluokassa yksi haastaja, ettei tarvinnut yksin keekoilla. Rölli on mukavasti aikuistunut ja onhan hän lokakuun lopulla jo kolme. Vaikka miehen mitat tulevatkin tässä rodussa 4-5 iässä,  poika on jo aika massava ja käytös aikamiehen. Molemmat pojat leikkivät parin pikkunartun kanssa ja istuskelivat Anun  kainalossa kun kävin treenaamassa Aku-corgin kanssa pöytää toisella puolen kenttää. Kouluratsastaja Anu osasi arvioida jööttien liikkeitä mainiosti ja molemmat pojat saivat häneltäkin hyvät ravipisteet. Röllin tuomaripaperissa luki näin: " ""strong masculine male of correct proportions - nice type of head -excellent neck - topline strong enough -high set tail - good volume of body -correctly angulated  but stands a little open in elbows - moves OK"  Rölli voitti valioluokan oli PU-2, nuorten luokan Niilo oli voittaja. 

Ennen meidän rotua arvosteltiin Amerikan akitat ja tavattiin Axin Nina (Timmerbacka) komean uroksen kanssa, mutta ihanat sudet hän oli jättänyt kotiin, kun niille oli ns.sopimaton tuomari. Se meidän pitäisi vielä oppia, mikä on sopimaton tuomari. Varmaan saataisiin pikakurssi asiasta, kun vuohemme ovat sukulaisia ja Nina  on toisen polven showdog-ihminen. Me vaan mennään näyttelyihin  jotka on kyllin lähellä ja joihin kyyti järjestyy. Eikä olla koskaan koettu, että turhaan mentiin, sillä aina tapaa mukavia tuttuja ja saa uusiakin ystäviä. Ja kun ilma on kiva, kesäretki onnistuu ja tuo vaihtelua pikkukylän koirien arkeen. Hotellielämäkin on kivaa, jos semmoisen reissun saa mahtumaan pari kertaa vuoteen. Nyt jätetään kehät toisten raviohjelmille ja annetaan seuraavat neljä viikkoa tiiviisti mamman vatsan valvonnalle. Tässä tasan viisi viikkoa vatsaa ja isoveli Rölli vierihoitajana. Vihdin kirkolle lähdin tänään ilman koiria Grönin Kirstin ja Janikan kanssa suureen 500-vuotis- tapahtumaan. Hienointa oli autoilta suljettu kirkonkylän raitti, kävelevien ihmisten keskellä kyytivät kaksi hevosvaljakkoa lapsiperheitä ja muinaisia muistelevia aikuisia. Jalo-Mari tarjosi vanhalle ja ikuiselle hevoshullulle kyydin kirjastolle ja se oli luksusta. Siitä onkin kymmeniä vuosia  kun viimeksi kirkolla hevoskyydissä ajelin. Taisi olla lapsuuden joulukirkko, sillä myllyreissut tehtiin aina Nummelaan ja siellä oli paja, jossa jauhoja ootellessa hevonen kengitettiin. Kojujen tarjonnasta ostin patasudin, inkiväärihunajaa, savikanan ja setsuurileivän. Eikä mitään tuliaisia koirille. Mutta ehdin kehua kaikki koirat, jotka olivat ihmistensä mukana . Huippua se, että eka tapaamani koira oli Karjakon jöötti, joka oli lähdössä pois kun me vasta tultiin. Iloinen ja tyytyväinen rotunsa edustaja juhlatuulella. Siinä kohdassa surin etten ottanut kameraa mukaan - toisen kerran tuli kameraa ikävä kun voimistelija-akrobaattitytöiltä sai ostaa temppuja. Ostinkin monella eurolla kärrynpyöriä ja pyramidin.