ja reissusta tultiin.

Julle kävi eestaas Tallinassa ja on iloinen poika: Matkatoverina oli raamikas rouva Viivi. Menomatkan myrskystä huolimatta Viivin Maija liiteli taas piirun verran maasta irti. Viivi sai cacibin ja ropin ja Eestin sertin, Julle oli Tou parim juunior,sai junnusertin ja oli vastassugupoole parim. Ja ripittäytyä pitää, sillä pikkasen harmittaa Millan puolesta, kun Julle oli kolmatta kertaa viemässä narttua nappaamaan Disan nenän edestä noita arvonimiä . Vilnassa viime joulukuussa Tiuku ja Jännä ja nyt Viivi. Onneksi Milla on tosi reilu ja jos ei ihan huumorilla niin samalla reiluudella sitten  päätimme, että neljättä kertaa ei tämä tapahdu. Kerromme aina etukäteen kuka menee minnekin. Varmaan vielä jonnekin kaikki mennään, mutta ei kilpailemaan samoista ruseteista.

 On helppoa matkustaa mutkattomien koirien kanssa, jotka ei pelkää räminöitä ja liukkaitakaan pintoja. Jullelta riitti vielä lämmintä läsnäoloa kaikille halukkaille lapsille tungoksessa. Ja Viivi luovutti mielellään terapiahommat pikkupojan toimenkuvaan.

Viivillä ja Jullella oli kivaa hotellin peilistä toisiaan tiiraillen. Vuoteiden vieressä oli kokolattiamatto, jolla voi leikkiä, Viivi heittäytyi mieleltään junioriksi ja kaverit kellivät kyljikkäin. Tai Viivi heittäytyi selälleen ja   nosteli Jullea etutassuilla ilmaan. Pussailut kuuluivat ohjelmaan ja yölläkin puulattialta kuului pieniä tassunjälkiä, kunystävät kuljeksivat moikkaamasaa toisiaan ja vaihtoivat nukkumapaikkaansa sängystä toiseen.  Kivaan ympäristöön sijoittuva hotelli  tarjosi sekä Casinon että oman kävelypuiston suihkulähteineen. Ääniä kuului avoimesta ikkunasta läpi yön, mutta pomppuisan Suomenlahden ylityksen jälkeen nukuimme kaikki tärinät pois.

 Lauantainaamuna käveltiin taas koirien aamiaisen jälkeen puistossa, mutta koirapuisto esteineen jätettiin tutkimatta. Ihmiset söivät hyvän aamupalan ja sitten mentiin taksilla Kalev-stadionin viheriöille esittelemään rotuamme  latvialaiselle tuomarille Vija Klucniecelle yhdessä Disan kanssa. Tuomari  oli tyylikäs ja pienten sadekuurojen vuoksi harteille heitetty sadetakki  riisuttiin aina, kun ihmiset halusivat koiristaan kuvia tuomarin kanssa. Erikseen kehuttava on rouvan hienosti hoidetut kädet ja taidolla lakatut kynnet. Hän oli esteetikko sormenpäitä myöten ja arvosti näyttelyn koira- ja ihmisvieraita niinkuin hyvä tuomari osaa. Matkailu avartaa ja aina saa jotain uutta ihmeteltävää.

Tultiin hitaammalla laivalla, samalla jolla Disa oli mennytkin ilman pomppumerta. Tulomatkalla otettiin hytti, vietiin koirat lepäämään ja päästiin pienesti ostoksille. Ystävykset  olivat nukkuneet vierekkäin koko ajan, petissä oli lämmin pesä. Petillä oltiin  niin lähekkäin ja tassutassussa, että tuntui Viivi kuuden pojan  äitinä ottaneen Jullen ihan omakseen. Onneksi otettiin pyörällinen lentoboksi matkakodiksi ja keltainen kassihäkki jätettiin kotiin. Oli paljon helpompaa roudata reppua pyörillä liikkuvasssa boksissa ja toista häkkiä boksin päällä kuin kantaa kahta häkkiä ja reppua ja olkakassia koirat kädessä.

Mitään sivurusettikuvia emme ottaneet, Viivi varmaan kuvauttaa itsensä kansainvälisen uransa alun kunniaksi ihan pian. Jullehan vaan kävi pyörähtämssä kehässä samaan tapaan kuin pentuna Liettuassa, voittamassa luokan, jossa oli ainoana. Tämä on hyvää  harjoitusta kehiin, joissa todella verrataan samanikäisiä poikia toisiinsa.

Ja varsinkin matkaseuran vuoksi oli kiva mennä merta eemmäs kalaan. Paras laivaostos oli Västgöta-juusto esi-isä Vikingin nimeä kantavalla laivalla. Showpaikalla ei shoppailtu paljon, katseltiin vaan  kauniita koiria ja elegantteja uudenlaisia tilpehööriä koirien hemmottelemiseksi. Laivalla  Milla näytti superhienon hihna-pantasetin, jonka oli ostanut Pikku-Liekille. Se oli timanteilla koristettu ja väriltään pinkki! Kyllä PL sen tuliaisen ansaitseekin.

Nyt mennään kiiruusti nukkumaan, huomenna Mamma-Jännä menee silmänsä peilauttamaan.