Kuulokoira LILIN toinen humputtelureissu showkoirien maailmaan tehtiin tänään, kun mentiin Turkuun. Nähtiin taas monta uutta rotua ja hurjan paljon kivoja koiria ja ihmisiä. Taas oltiin raviradalla, tuumi veikka Julle, jolle retki oli yhtä jännittävä kuin Porinreissu Rölliveikan kanssa. Nyt hän leikki isonveljen roolia. Ihan pilvetön taivas, mutta istuskeltiin rauhassa katoksen varjossa ja kierreltiin tapaamassa  nöffit ja tanskandoggit ja pienilauma jackrusseleita. Hymyilevä tyttö tuli junioreiden luokse ja selvisi, että hymyn syy oli kotijöötti Nelli. Sonja tarjoili pari namia ja lähetimme Nellille terveiset.Ja sitten mentiin kehään, Julle ensin ja Simo sitten ja sitten jo kiireesti Lili. Koiria ei montaa ollut, mutta mukavasti eri kennelnimiä: Cimillan, Handskes, Jaxonville ja Umanoma., Fennican ei ilmestynyt kehään. Taas oli harjoitusarvostelija ja oli mielenkiintoista kuulla tuomarimme Tuula Savolaisen seikkaperäinen erittely koirien tärkeistä ominaisuuksista. Rintalastan pitää ulottua pitkälle ja näillä veitikoilla se oli riittävä. Eivät kaikki tuomarit tunnustele rintalastaa, sekin oli hyvä huomio. Molemmat tykkäsivät olla pöydällä pitkään tutkittavina, saatiin tuomarointia koko rahan edestä. Kun tuomari kouluttaa uutta tuomaria, koira tutkitaan paljon tarkemmin ja oman koiransa  rodunomaisuudesta saa enemmän selvää.

Julle oli PU-1 ja sai sertin, vaikka pidimme peukkuja Simolle, joka oli hakemassa kolmatta serttiään. Kyllä juniori ehtii, joku on sanonut, että jotkut tuomarit eivät periaatteesta anna junioreille serttejä. Ehtii kasvaa valmiimmaksi ja harjaantua kehään. Narttujen sertin sai Siiri, joka kilpaili avoimessa luokassa ja nostimme Rop-tytön ja Vsp- pojan katoksemme pöydälle ruokasäkkien viereen huokailemaan huhhellettä. Onneksi pieni tuuli liikutteli puolenpäivän aikaa jo harvoja pilviä taivaalla, mutta pahalta kuulostivat kuuluttajan komennot: Koiria oli jätetty autoihin, mikä tuntuu ihan päättömältä toiminnalta tällä kelillä.

Nyt ei menty shoppailemaan niinkuin Hyvinkäällä, vaan riennettiin tapaamaan isoveli Peukkua Kupittaankadulle. Peukku kävi kyläilemässä viime kesänä, mutta pikkuiset olivat liian vauvoja silloin.

Nyt Julle ja Lili nostettiin aidan yli Peukun pihan monipolkuiseen kukkivaan puutarhaan ja tuttuja olivat heti. Lili laittoi pissamerkin ja pojat kirjoittivat nimmarit päälle.

Ihmiset kahviteltiin ja kuulumiset vaihdettiin, monet Peukun tutut ja naapurit kulkivat pihan ohi ja moikkasivat iloisen isännän ja tervetulleet vieraat. Lili kokeili kaikki oikotiet suurten kasvien alitse ja kaikki kolme pörräsivät vauhdilla  talon ympäri kuin pikkukakarat. Kissa pysytteli alakerrassa ja katseli ikkunasta Peukun sukulaistreffiä. Peukku on ilmeeltään jostain kulmasta ihan äitinsä, toisaalta paljon Mamin ja Jalon näköinen. Lyhytnenäisenä harmaana herrana Peukku on Onnin tavoin söpöliini. Kyllä me taas tavataan, kun pentuja  on vähän, on helppoa ja tärkeätä pitää yhteyksiä vilkkaina. Onninkin pitää saada tavataIsoveli Peukku, joka laittoi valjaansa ja lähti meitä saattamaan autolle. Vielä pari naapuria tuli katsomaan sisaruksia. Ensimmäinen isonveikan tapaaminen oli hauska ja kotimatka jatkui takapenkillä Vilhon kanssa lepäillen.

Päivän iloisin poika olikin lopulta Lilin pikkuisäntä, joka sai Jullelta isomman pokaalin. Siinä oli kirjaimet VSP-- Vilhon Suloinen Piika, äiti selitti viittomilla, että Piika tarkoittaa apulaista, jollainen Lili Vilholle on.

Vaihteluksi kaksi näyttelyä toimi Lilillä kuin ulkomaan matka ihmisillä. Uuden kokemista ja rentoutumista töitten vastapainoksi, tuomarien arvosteluissa ERInomainen ja Erittäin Hyvä. Ensi kesänä voidaan taas piipahtaa shown puolella. Nyt palataan arkeen ja kouluun ja koulutukseen ja palvelutalovierailuihin. Lilillä on vanhuksille kerrrottavaa, rusetti ja pokaali mukaan, niin juttua piisaa. Kuvassa hän on juuri sen näköinen, että on pokaalinsa ansainnut. Jännä ja Rölli haistelevat Peukun tuoksuja ja matkalaiset lähtevätkin tästä kuvasta  pikkulenkille ja nukkumaan.

PS. Turun Elonäyttelyssä muistui mieleen Raision kesäshow vuodelta 2004, jolloin tuomari meni keskelle kehää ja taputti, kun Mami suoritti Vet-Rop -kunniakierroksen 15-vuotiaan vetreällä askeleella. Tänään ennen meidän rotuamme esiintyivät  japaninpystykorvat ja  kehäsihteeri pyysi aplodit 11,5 vuotiaalle veteraanille. Kertoo koiran arvostuksesta, kun kehän reunoille ilmoitetaan, milloin ikää saa jo vähän hurrata. Jos tuomareilla on herkkyyttä, heillä on tilaisuus opettaa sitä koiranomistajille jokaisessa näyttelyssä.