Niin on hellettä, että poikien pitempi aamulenkki on tehtävä kyllin varhain. Ja Jännä-mammalla on uusi lyhyempi lenkki, johon kyllä sisältyy ylämäkeä...huhhuhhuh-

Mäen päällä asuu Pikkuinen Hilja, jonka potkuhousuista Lilille tehtiin keväällä leikkauksen jälkeen kivoja ulkoilupukuja. Eilen ei ollut kameraa mukana, kun Hilja aloitti talutus- ja halausharrastukset. Tänään hän ei odottanut turhaan kysellessään jo aamusta Hauvaa, me otimme kameran mukaan.

 Äiti on heppa- ja koirafani ja yhdessä paijattiin ja talutettiin, Jännä nautti yksityisvisiitistä ja toivotimme hyvää jatkoa uuden vauvan odotukselle.

Hilja halusi tarjota hauvalle kukkia, ruohoa, ja olihan meillä taskussa frolicinpalojakin. Äitikoira ymmärsi jopa pienen oksanpalan olevan suuri lahja ja piti nätisti suuta auki, kun Hilja tunki sitä kielen päälle.Jännän kärsivällisyyttä on koeteltu ja kehuttu pennusta saakka, hän on takuuvarma lapsikoira. Mutta täytyy poikienkin päästä vuorollaan Hiljaa moikkaamaan, vaikka ylämäki onkin jyrkkä ja emännälle rankempi kuin koirille. Haliharjoitukset ja talutus yhdessääidin kanssa  tutustuttivat Hiljan rotuun. Hän sanoo Iso Koira ja sehän tuntuu jöötistä hienolta. Koiraa  pitää vielä vähän hoitaakin, kun karvoja irtoaa.Tosi kuuma päivä kuumeni entisestään ja ennenkuin Hilja lähti keinulle varjopaikkaan, kädet putsattiin perusteellisesti. Jännä kiiruhti pois kuumasta kotiin poikiensa luokse, alamäessä varsinkin askellus oli reipasta menoa. Olipa kiva pieni vauvatuokio .