Oli jo vähän aateltu, että mamma ja vatsa ulkoilisivat vain tasaisella tiellä. Mutta kun saatiin tietää, että Hilja on kysellyt koiria kylään ja Jännää talutettavaksi jo monta kertaa, lähdettiin kaikki kolme ison ylämäen päälle. Kannatti mennä, huilittiin siellä kiipeilyn jälkeen ja aurinko paistoi ihan lämpimästi.Hiljasta on tulossa isosisko ihan kilpaa Jullen ja Röllin isoveljeyden kanssa, siksi Jännän oli kiva päästä vielä aurinkoretkelle moikkaamaan myös Hiljan mammaa vauvavatsoineen. Hän oli jo kauan sitten meidän kantamami Lillin ystävä. Kotona on nyt vain kissa, mutta Hilja tietää miten elegantti handleri pitää hihnaa, poikien taluttimet ovat liian isoja pieneen käteen.  Luvattiin että pojat ainakin tulevat taas hyvällä kelillä käymään, jos mammaa ei  viitsittäiskään  rasittaa mäkiretkellä.

Röllin ja Nadjan 7 tärkeyttä on vielä kirjaamatta, mutta tuli taas kysely Suomen hevosen juhlavuoden jutusta Lohjan kotiseutulehteen , joten se menee aikatauluineen ohi salaisuuksista. Nadja päätti muuttaa talveksi hevostallille, kun kuttu Sanni hyvästeli meidät kaikki pitkän elämän ja kauniin kesän päätteeksi.Tallikissa Pölkky otti Nadjan hyvin vastaan ja lapsuudesta asti mieluisat retket  tallinvintille ovat taas arkipäivää. Yksi talvi sisäkissana oli kyllä tylsin vaihe elämässä. Jos kissa on tottunut 10 vuotta hoitamaan hevosia ja vuohia ja muita kissoja, laitostuu väkisinkin pelkkien koirien kanssa. Nadjan ammatti biologisena aseena saattaa muuttua aktiiviseksi kauralaarin tuntumissa. Satulahuoneen ikkunalta voi katseella säikyttää pihan  linnut piipahtamatta pakkasella lainkaan ulkona. Tallinvintillä on oikeastaan ikuinen kesä ja kiipeily sinne kissanteitä on hyvää urheilua.

Kukaties tallilla on vielä myös kutuntuoksua tallella, sillä Sanni tuli juuri sieltä kesäkuun alussa lomalle Nadjan luokse.  Tässä kuvassa Sanni on viimeisellä lenkillä, kesänaapurit piti morjenstaa paitaressuna, kun ilma oli jo viilennyt ja yöllä pidettiin loimea paidankin päällä. Mutta oli hienoa tarjota vanhalle kutulle vapaaherrattarena viimeinen kesä esiäidin maisemissa. Ja olihan mainiota huomata, että jotkut autoilijatkin nostivat jalan kaasulta Sannin kävellessä kylätiellä afgaanipannassaan ja sinisessä taluttimessaan. Koirien ohitukset ovat usein liian vauhdikkaita. Niitä ei kai kuljettaja näe tai ne kulkevat niin matalalla. Ja kuttuun verrattuna, kruunukin puuttuu.