Niin se aika hupenee, aidantekoa, lenkkiä ja leikkiä poikien kanssa niitetyllä heinäpellolla, hiljaisia yksityiskävelyjä mammavatsan kanssa, kolumni Hevoset ja ratsastus-lehteen , klapien kantamista verannalle pakkasta ootellessa ja sitten vielä komea puunmallinen verenpisara sisälle talvehtimaan vessan viileimpään nurkkaan.

Laitetaan nyt kumminkin luvattuja kuvia ettei jää niin paljon rästiin. Tahdoin tallentaa vain tämän harjan:Komea on Jaime SM-SH koulumestari, mutta nätti on ritarikampauskin. Muilla kärkiratsuilla oli pikkuletit sykeröityinä, ihan tavallista. Kiva käydä Ypäjällä, monien muistojen maisemassa. Sain  kolumnin aiheen hyvinkäyttäytyvistä hevosväen koirista. Ja VAIN yksi jöötti liehutti rotumme lippua, hyvin pirteästi kyllä. Lillan ei antanut sen häiritä, että perheen uusi iso sekarotuinen pentukoira kellahti kaikille selälleen ja voitti suloisuuskisan. Reipas Norwich-perhe piti jööttiä luonnollisempana tuttavuutena koon puolesta. Taiteilija KUUAKAN corgitolivat myös todella hovikelpoisia. Ypäjältä palatessa herätettiin Nadja päiväunilta, kun haettiin Olkkalasta Hyvä-Tallin varastosta pentulaatikko. Kissamme loikoili onnellisena tallinvintillä ja suostui pistäytymään kuvan verran ulkona. Tästä näkee koko pihan, päivystyspaikkana vintinsilta on aurinkokeleillä lämpöisin mahdollinen ulkoilmapaikka. Tallin takana on ruohikkoinen kukkula, johon voi kiertyä kehräämään kun aurinko on tallin sillä puolella. Kun tulee kylmä, ei tallikissojen tarvitse nenäänsä ulos pistää, satulahuoneessa on ihanan lämmintä ja omia majoja on eri puolilla tallia . Nadja on tullut talliin 12 vuotta sitten  ja talli voittaa sadalla prosentilla yksitoikkoisen kotikissaelämän. Niskalassa tallista pääsi mukavasti rappuja ja torvea pitkin vintille, täällä samoin.  Kotiintultua oli ohjelmassa ensin pikkupoikien retkeily tapaamaan Hiljaa mummoineen. Myös Onnin pusu oli Hiljan saatava.Sitten oli  Röllin vuoro oli saada yksityislenkki ja leikkiä sen päälle  pihalla sivukuvakoiraakin, kun saunapenkki oli siirtynyt sisältä autokatoksen viereen . Osaa se poika keekoilla vaikka nenän edessä ei ole ketään houkuttelemassa.Vähän harmi  kun penkki on hölmösti kuopassa- mutta kelpokoiran kuva siitä tulee. Korjaamme joskus penkkiä vaakasuoraan ja keekoilemme uudemman kerran.

 Mamman yksityisulkoilut ovat tärkeitä ja terveyden ja synnytyksen kannalta välttämättömiä. Ei mennä pitkälle, mutta mennään usein. Reippaastí Rollen Rouva vatsansa kantaa, mutta pissalle pysähdytään useammin nyt, kun vauvat jo liikkuvat ja painavat. Ylämäkeen tekisi mieli, mutta en vie, sillä muistan tammojen viimeiset ajat ennen varsomista. Ylämäkeen oli hinku ja helpompaa mennä laajan vatsan kanssa, mutta alamäessä oli tukalaa kun koko paino tuli myös eteenpäin. Koiramamman kanssa pysähdyttiin huvikseen kesänaapurin roskismökille, sillä numero 55 on oikein sopiva vatsan kannalta. Huomenna on kantamisaikaa takana 55 vrk! Tässä ollaan jo tulossa kotiinpäin, joten huokailulta ei voi välttyä. Nyt on vähäksi aikaa kuviteltu blogia, sataa lujaa ja Suomi pelaa Puolaa vastaan jalkapalloa. Sen pitäisi kiinnostaa Jännää, kun pentujen isin nimi on Ron Ronaldo. Ja sitä silmälläpitäen hankittiin yksi matto sittarista. Sen kuvan säästämme tuleviin päivityksiin.