Oli ihan pakko tehdä ja meilata  Aatuutilullaan perheelle tytön tuutulaulu ja Tilitalitittanin Taijahan keksi että sen voi tehdä jopa tällä meidän koirien kameralla. Ei sitä voi siirtää blogiin, mutta jos joku tahtoo sen meilillä, niin vinkki vaan ja laitetaan yksityisesti( [email protected]). Tyttö tuutii lelukoiran vatsan päällä ja emäntä tekee debyytin ylimeren laulajana. Ja kumma kyllä simmut menee kiinni ja uni tulee tuutilullaa. Samalla pätkällä onnittelimme Hannes Lohta akatemia-palkinnosta. Tässä kuvassa kumminkin on ihan oikea nukkuja ja oikea koiratyyny. Karlien kuonotyyny jää kyllä toiseksi.

Tänään on ollut uusien harrastusten päivä. Tänään ei ole niin paljon kuljetusliikettä ja pyyhkeiden siirtoa kuin eilen. Tänään on menty agilityä mansikkalaatikon yli, sivusta ensin kömpelö ja sitten  sujuva hyppy lootaan ja toiselta puolelta pois. Harjoitusvuorossa tässä isäntä Jipijaieijipiaio.

Helppoa, mutta hullunkurista että toisella puolella käännytään ja mennään takaisin samaa rataa. Kammari ei kohta enää riitä urheiluille ja nenä pilkottaa jo matolla peitetyn ritilän yli keittiöön päin.Takajaloilla seisominen käy tasapainoisesti ja varmasti, mutta ei nyt vielä avata tietä koko kämppään. Se on peruuttamaton etuoikeuksien lisäys ja samantien mennään sitten verannalle saakka. Ootetaan aurinkoista päivää.

Tilitalitittanilla on tähystyspaikka pallin alla ja maton päällä, josta alunperin tehtiin tunneli lyttyynmennein  tuloksin. Sieltä näkee keittiön oviaukolle, ja tämä tyttö on takuulla alkukirissä nopein kun se ritilä viimein poistetaan.Pallin jalat on jo moneen kertaan testattu aiemmilla pennuilla ja hampaat jo näilläkin kutisee ja kita aukeaa aika komeasti pyöreän puun ympärille. Eilisellä menninkäisellä siis oli vielä luppakorvat. Mutta katsotaanpas tänään:Kaikkea kivaa tapahtuu yli yön! Pikkuisen peikon korvat pystytettiin. Hauska huomata,että pennuista pienimmät tytöt ekana korvansa pystyttävät. Jipi on ehkä seuraavana, mutta huomenaamulla yllätys sitten paljastuu, jos silloin joku on päättänyt olla yhä enemmän koiran näköinen.Eilen olivat vielä aika lailla samanlaiset, tänään kumminkin tyttö oikea pystykorva. Eväät on samat ja ruokahalussa on vain pieniä eroja eri aterioilla. Pikkulikat on kyllä ahkerasti aina syömässä, kun lautanen siirtyy lattialle. Isin matte on tuonut Inkoosta suolatonta kutunjuustoa, jonka kanssa kermaviili, pehmennetyt royalcanin starter- ja  purinan puppy-papanat tarjoillaan matalasta lautasesta. Kumollinen kuppi keskellä takaa sen,ettei ruoka karkaa keskemmälle eikä tassu käy lautasella kertaakaan. Ensin käytimmekin noita pikkukulhoja, jotta pöytätavat on alusta asti olleet siistit. Ruokaa ei haaskata eikä huushollissa kävellä eväät tassussa.Mamma käy vielä säännöllisesti imettämässä ja hurjanlainen lutsutus kuuluu kauas. Lasten oma vesikuppi on

esivaari Vikingin Dog -merkitty keraaminen ja painava. Ei kaadu ja joku siellä aina lipaisee leikin lomassa.

Nyt  Mamma myös leikittää yhtä kerrallaan kyljellään maaten ja odotamme innolla, milloin selätyskoulu alkaa. Puolustautumiselkeitten oppimiseen kuuluu vauvottelu selällään 7-8 viikolla, jos oikein muistan. Mamma varmistaa, että kaikki lapset osaavat heittäytyä selälleeen, paljastaa kaulan ja katsoa anovasti ilmeellä OLEN PENTU.Tässä Jipi on selättänyt Ullan joka jo huutelee apua. Ja isosisko Lulu tulee apuun, sillä sisko ei oikein tykkää siitä että veli istuu vatsan päällä. Olen ihmetellyt milloin neljä töpöä huomaa,että yhdellä on  Häntä. Ei oikeastaan vielä, mutta Jipin tumppi kyllä on hyökkäysten kohteena, tässäkin.