Kiitos kaikille ystävällisistä viesteistä Papan lähdön vuoksi. On hienoa taas kerran kokea elävässä elämässä todeksi se, että eläinrakkaus on uusiutuva luonnonvara. Vaikka kynttilästä antaa tulen toiseen kynttilään, se ei himmennä sen liekkiä yhtään. Melkeinpä päinvastoin kirkastuu se alkuperäinen valo.

Kyllä se intohimoinen mustasukkaisuus ja kateus, joista koirapiirejä syytetään, tuntuu olemattomalta  pihinältä, kun yhteenkuuluvuus ja yhteinen rakkaus koiriin raikuu lauluna. 

Papan kotiväki kiittää tätä kautta niitä, jotka jättivät lämpimät terveisensä  tähän blogiin. Pappa ei ole vahtimassa, että Markolla laukanvaihdot menevät nappiin Helsinki International Horse Showssa, mutta tiedämme ketä frakkipukuinen ajattelee tullessaan areenalle...

Jännän poika  tallimestari Onni tienasi valokuvamallina tutuilleen Ankyn klinikkaan torstai-iltana liput ja siinäkin tulee vähän liikaa Pappa mieleen. Muistan kuinka se pentuna poseerasi ammattilaisen tavoin villapaitamainoksessa hesarissa.  Niin paljon kuvia pyrkii pintaan, kun Pappa muuttui muistokoiraksi sukunsa joukkoon. Tässä kuvassa oli kyse vakuutusyhtiön kampanjasta.

Uusia muistoja mönkii koko ajan pentukammarissa, jossa  Papan velipuolen Bonzon pojan Rollen poika Jipiaieijipijaio kiipeilee tomerana ísontyynyn yli eestaas. Kukaties se arvaa tarvitsevansa ketteryyttä ja nopeutta  siskokvartetin kanssa pelatessa seuraavat viikot. Tyttötöpöjen peput ovat enemmän isoisä Bonzon ja Isoisänisän Cowboyn mallisia, Jipillä on jonkinverran uloketta. Tässä kuvassa pentu Jännä ravistelee ulkolelua tulevan appiukkonsa kanssa ja Cowboy suhtautuu asiaan isoisällisen tyynesti. Hauska sattuma, että  voidaan pentukammarissa lukea leperteleville vieraille  Cowboyn kasvattajan esittelyä  yhdistyksen lehdessä. Sattuma siksi, että Krösakogens Bruno oli ainoa kennelistä  Suomeen tuotu koira.  Marie-Anne on ylpeä kasvattinsa tärkeästä tehtävästä Aboa Vetus-museossa Turussa ja hyvin siirtyneistä hienon luonteen, punaisen värin ja töpöyden geeneistä. Punaisia tyttöjä tässä saa edustaa Montanaan muuttava Aatuutilullaa eli Ulla, joka pian ryhtyy treenaamaan lentokassiaan. Tiedämme, että kotivaltiossa on jo lunta!Onneksi matkustamme Kalifornian kautta. Esi-isä Cowboy on kuvassa juniori  valoisan tulevaisuuden kynnyksellä. Innolla odotan sukulaisten tapaamista Long Beachilla, sillä tietääkseni Krösaskogens punaista on paikalla kiitettävä määrä niistä 25.stä , jotka ovat valikoituneet rodun USA- populaatiosta. Elämme jännittäviä aikoja ja suunnitteilla  on lisääkin retkiä merten yli koira-asioissa.

Mutta juuri nyt, tälläviikolla mamma  leikittää 3-viikkoisia lapsiaan, jotka laukkaavat, ravaavat, kiipeilevät, vehtaavat, painivat, heittävät kuperkeikkaa kiivettyään tyynyn tai hedelmälaatikon päälle, syövät innolla ja siististi kahdesta pienemmästä kulhosta. Ei tassuja ruokaan, kun ne eivät sovi näihin kulhoihin, sitten kun tarvitaan isompi kulho, on siisti ja rauhallinen syöminen jo opittu juttu . Käytämme toistaiseksi "kestovaippoja", pestävä matto on sanomalehtien päällä ja lapset tottuvat siihen ettei pissan päällä tarvitse kävellä. Silloin tällöin kuuluu railakas haukahdus niin että mammakin katsoo suurin silmin: joko ne nyt ? Nopeasti kehittyvät jöötinpennut ja lapsuus luikkii kiiruusti karkuun. En osaa kuvitella, olisinko koskaan ottanut pennun pentua, jos en olisi tehnyt töitä kotona ja pentujen aikaan voinut olla kaiket päivät kotona. Tämä on upeinta aikaa, jokainen liike ja jokainen oivallus on hauska nähdä heti tuoreeltaan. Ja se kaikkitietävä katse, se on jo tullut käyttöön.Vaikka olen marsunpesässä en ole marsu! Tätä vaan on käytettävä niin kauan kun tänne mahtuu. Ja kiitos kysymästä, aion nostaa korvani ekana, molemmat. Kynnet on leikattu kahdesti, matolääkettä otettu kerran, naapureita ja muita ihailijoita nauratettu pikkumurinalla. Minulla on maailman kaikki mahdollisuudet tulla kivaksi koiraksi. Kuiskivat että jos minusta tulee yhtä nätti kuin Maija-sisko, pääsen hänen kanssaan maailmannäyttelyyn, joka pidetään meidän äidin ja isoisoisin synnyinmaassa. Jos palloasiat ovat kunnossa, myös Jipi-veikka lähtee isänsä seuraksi Tukholmaan. Pidämme peukkuja palloilulle, sillä onhan isin oikea nimi futiksesta tuttu Ron Ronaldo. Veikka on jo matkustushaluinen, kun tunkee siskonpetille lentolaukkuun.Se fiinimpi kukikas laukkumalli on kokeilematta, sillä tuntuu vähitellen siltä,että se pitää palauttaa. Tämä vaatimattomampi on parempi koon puolesta ja sen saa päältä auki, jos tarvitaan tuttipullosta huikkaa Atlantin päällä.

Ihmiset tekevät suunnitelmia melkein yötä päivää, mutta laivojen ja lentojen ja hotellien vuoksi pitää jo nyt elää kuin olisi heinäkuu 2008.  Kun asiat  on hoidettu voidaan keskittyä Long Beachin matkaan ja sitten melkein puoli vuotta odottaa, tuleeko Mamin ja Piian ja Papan kummuille keväällä 125 kukkaa.Se onkin näistä suunnitelmista kaunein.