HOPSULAHEISULA voitti epävirallisen  KORVAT PYSTYYN -kilpailun tänään. Perjantaina juhlittiin  4 viikon ikää ja nyt maanantaina haettiin kaupasta korviketunneli, pyykkipussi, josta otettiin vähän pois ja laitettiin kyljelleen, sitten pyyheliina pohjalle tietä tasaamaan ja avausjuoksun teki juuri Pystykorvatyttömme, sulahopsansaaaaa. Kaikki ei ole heikunkeikun eikä edes vinksinvonksin, vaan ollaan puolessa välissä  mamman- hoivissa-lapsuutta. Jipillä on jo käytössä Isi-Rollen lähettämä peti, johon silloin tällöin siirtyy leikkimään isäntää ja satunnaisesti joku siskoista tulee kylään. Tässä juuri Pystykorva-ykkönen, joka valtasi tunnelin ja se on nyt nimetty Huvikummuntieksi. Sinne ovat kaikki jo kokoontuneet muutaman kerran kinailemaan siitä onko se yhden- vai kahdensuuntaiselle liikenteelle. Mutta avaajan ensimmäisen retken ja KORVAT ikuistin heti. Onneksi Tilitalitittanin emäntä tulee käymään ja opettaa miten uudesta kamerasta saa ystävällisemmän killisilmille. Kaikille on viime viikon aikana kummasti kehittynyt NENÄkin, toivomme äidinmallista pitkää kuonoa, jos toivoa saa. Mutta meille kyllä kelpaa se mikä tullakseen on, sillä luonne on tärkeämpi kuin täydellinen ulkomuoto. Kaikki ovat reippaita ja ystävällisiä ja  jo huumorintajuisiakin niinkuin jöötin myös pitää olla. Kaikki heräävät heti  , kun ihmisiä tulee pentukammariin sosiaalistamisaikein.  Eikä ihmisiä tule milloin vaan,   vasta kun pentujen ruoka-ajasta on kulunut tarpeeksi aikaa ja kunnon unet ja lepo on ehditty nauttia. Siivotaan pienet pissat( toistaiseksi aika pienet) ja laitetaan uudet sanomalehdet vessapaikkoihin.  Kaikki pennut vilistävät ihmisten luo ja vaihtavat toiselta toiselle. Joo-joo, kyllä nämä viisi vapaaehtoista sosiaalistavat vaikka kuinka monta kaksijalkaista. Luulen että ensi viikolla myös saalistavat kaksijalkaisia, koska tänään villasukan sivuun kummasti takertui uusia hampaitaan kokeileva Lulu - Tulatullanlaa.

Kun en ehtinytkään viikonloppuna HISHin hepoja katsomaan, oli hauskaa käydä maanantaina Vihdin Dressage Centerissä seuraamassa saksalaisen gurun valmennusta. Ystäväni sai Masa-ratsunsa  kanssa moneen kertaan Super-super- kommentteja ja pakko oli pitkästä aikaa olla hetki poskikkain komean kouluratsun kanssa. Keskuksen kahvio-myymälästä siirtyi päälle alennuksella okranvärinen Anky-huppari ja naapurin hevostytöille pentujen leikityksestä palkaksi kypäränpäällislippikset, joista yksi  tässä mukana. Onnin ihmisystäviä oli paikalla paljon ja kaikki kyselivät tykkäsinkö Onnin muotikuvista. Tottakai, laitetaan tähän yksi Anun asuesittely.Ollaan niin kataloogii että! Molemmat Onninveljetkin tahtoo nyt näyttää miten heillä menee. Pennut eivät ole vielä valloillaan koko mökissä. Julle käy kurkkimassa ritilän takaa, jonka yli mamma hyppää pentukammariin, mutta Rölli muistelee edellistä kertaa jolloin hänestä tuli isoveli. Silloin oli sentään nojatuoli, johon pääsi turvaan. Nyt on tilat niin rajalliset,että nojatuolit on jalasmökissä eikä tee mieli liikaa tutustua ennenkuin nämä vitoset väistämättä vilistelevät yltympäriinsä. Parasta  siihen  saakka nukkua onnellisena tyynyssään, sillä senkin ne varmaan ottavat haltuunsa.Koko koiraperhe on nukkunut jo pitkään ja emäntä tehnyt Lohjan kotiseutulehteen juttua niistä seudun hevosista, joiden ihmiset olivat mukana kirjassa Kiitos Suomen Hevoselle. Piti taas käydä läpi koko kirja ja ihmetellä miten paljon lähihistoriaa ja tunnetietoa siinä on, pakahduttava paketti. Jotta ne rankat jutut eivät pitäisi hereillä pitempään, oli vaan päivitettävä blogi jotta saa välimatkaa ja unenpäästä kiinni  kun kello on kohta kolme tiistaina aamuyöstä.