Totta totta, elämämme muuttui täydelleen, kun tuli pieni pakkanen ja iso aurinko. Pääsimme verannalle monta kertaa, ensin yksitellen ja sitten mamman kanssa ja sitten keskenämme ja sitten vielä pimeässäkin mamman kanssa. Ihminen oli laittanut esille pari laatikkoa, jotka tekivätkin tilan tutuksi heti, niiden päältä voi aluksi tutustua maisemaan ja tassut ei palelleet ollenkaan. Hitusesti sanoi hän, näette nyt lunta, mutta sitä ei tarvitse maistaa. Meitä kiinnostikin männynneulaset enemmän, jähmeä kanipatsas myös tutkittiin ja klapipinon koloja ja hajuja mietimme kaikki. Tässä Jipi leikkii isäntää, joka arvioi riittääkö puut talveksi.
Ja toinen antiikkiharmaa Lulu leikkii emäntää, jonka mielestä klapipinon vieressä tulee ihan hyvä valokuva, mitä niitä laskemaan.
Astrid Lindgrenin syntymän satavuotispäivänä Peppi kiittää kani Anderssonia siitä, että tämä on tilannut pizzan ja sen lootan päällä on hyvä tutkia tarhan aitoja ja peltomaisemaa.
Kiva että tulipakkanen ja vielä kivempi että tuli aurinko, ei meidän kameralla mitään kuvia harmaalla saa, tätä odotettiin tälle viikolle kuin kuuta nousevaa ja onneksi hyvä keli tulikin. Titta ja Ulla tutkivat yhdessä klapipinon vieren LUMIesiintymää, mutta oikeastaan siinä oli vain männynneulasia ja niiden päälle oli lakaistessa kerääntynyt lusikallinen lunta . Äiti on vähän kertovinaan, ettei kaikkea maisteta, mitä nähdään.
Hauskinta ulkoiluissa oli,että äiti heltyi tarjoamaan lämmintä juotavaa retkeläisilleen, vaikka kaikki syömme ihan oikeata ruokaa melkoista vauhtia. Meillä on yksi yli muiden himoruoka, karitsanpaistijauhelihaa riisin kanssa, jota tehdään silloin kun ihminen tulee kaupasta ja sanoo löytäneensä uudenseelannin karitsanpaistia 30%alennushyllystä. Se käytetään herkuksi meille ja mammalle ja isotkin pojat saavat osansa. Kyllä sekin on kivaa kun maitotuotealennuksesta löytyy Crème fraiche ja sillä voi koristella tavallisen papana-aterian. On meillä kallis maku, mutta kelpuutammehan semmoista ruokaa, jonka viimeinen myyntipäviä on ostopäivä. Naudanpaistijauhelihaa joskus myös löytyy, mutta possunkieli ei ole koskaan alennuksella. Se keitetään ja annetaan ohuina viipaleina herkkulisänä papanaruokaa maukastamaan. Me ollaan hyvin vartuttu ja vahvoja ja vikkeliä ja notkeita ja ketteriä ja rohkeita ja ystävällisiä. Muutahan ei näin pienen koiran ohjelmaan voi 7 viikon iässä kuulua. Isi-Rollen kasvattaja Inga kävi meitä helssaamassa ja kyllä siltä tuntui, että hän tykkäsi näkemästään. Ja vastalahjaksi me pidimme häntä hyvänä, kun on niin kivan isin saanut maailmaan. Me ollaan isin ekat lapset, ja äitihän on hyvä me tiedetään isojen veljien ja siskojen olemassaolosta.
Tämä onkin piilokuva, etsi heikukeikun Peppi! Pikkuhäntä pilkahtaa äidin koiven alta, vaikka Pepin pää onkin ihan mamman kainalossa. Ulla keksii kurkata kameraan, että varmasti oma perhe saa hyvän käsityksen siitä, miten fiksun tytön vuoksi lähtevät ajelemaan pitkää matkaa Montanasta kohti San Fransiscon lentokenttää. Lopuksi vielä yksi esimerkki
Ullan tehokkaasta valokuvassa esiintymisestä. Tämä lähetettiin myös uusille vanhemmille. Äiti kysyy tytöiltä: Missä POIKA? Ulla vastaa: Tuonne se meni taas klapeja laskemaan. Ja niin menikin.
´Taitaa tullakin aika tarkkapoika tästä Jipiaieijipaiosta. Nimen hän sai Cowboyn muistoksi, mutta tytöillä on kyllä enemmän isänisänisän töpöä ja väritystä. Toivomme huomiseksi jälleen kirkasta ilmaa, ainakin kylmää, ettei sataisi vettä. Mentäisiin valloittamaan koko ulkotarha. Kävytkin on taas kertaalleen tunnontarkasti kerätty pois. Mutta siihen ulkoiluun ei riitä yhden ihmisen kädet ja jalat, naapurin koirapartiota tarvitaan avuksi,että saadaan pidettyä viisikko koossa ja oma ihminen saa jonkun valokuvankin demonstraatiosta.
Kommentit