´Maailma on niin julma nyt, kun lintukodot katoavat. Kukaan ei uskonut mutta moni aavisti, että koulurauhaa ei voi varmistaa, vaikka sen voi aina lukukauden alkaessa julistaa. Tuusulan tapahtuma synkensi ennestään harmaan marraskuun, johon parin päivän auringon ja lumen yhteistyö oli tuonut valoa. Tämän illan  kynttilät sykkivät myöhään tummaan yöhön kuin tähtinä niiden ihmisten muistolle, jotka menettivät elämänsä järjettömässä tragediassa.

Ystävät USA:ssa ottavat osaa, pitkästä aikaa Suomi on uutisissa, ja ikävä kyllä karmealla tavalla. Kaikki lähettävät viestiä, tätä ei olisi uskonut. Valmistelen matkaa, jonka piti olla rauhallinen ja sujuva. Edellisellä pentumatkalla oli tsunamin varjo ja ystävien menetys  ja yllättävä häirikkö sekaantumassa sijoitusnarttuni kodinvalintaan. Nyt on yksi puheenaiheista suomalaisen nuorison henkisen huollon puute. Onneksi matkaan on pari viikkoa vielä.

Ystävissäni on paljon opettajia ja rehtoreita, tiedän eilisen päivän tuoman uhkan ja tuskan. Ei heidän ammattinsa ole aikoihin saanut osakseen  normaalia kunnioitusta tai koskemattomuutta, mutta nyt on lopullisesti työrauha ammuttu sirpaleiksi. Paha mieli pitkään edessä. Meilien ja tesktiviestien murheen keskellä tuo haikeata iloa katsella pentujen viattomia katseita, kun maiskutan ne aterialle pitkiltä unilta.Piristävän vierailun tekevät aputassut Ninnu ja Ansa emäntineen ja juoksuttavat poikiamme pellolla talon ympärillä pikkusateessa. Vauhti ei laannu kuvan ottamista varten ennenkuin jööttiveljille haetaan taluttimet ja labudaamit - äiti ja tytär- pysäytetään nameilla. Ninnu on  Sari Salovaaran toinen avustajakoira, ja Ansa on Soile Englundin ensimmäinen. Molemmat ovat kulttuurityöläisiä ja koirat ammattinsa hienoja edustajia, joille vapaa juoksu maistuu aina kun siiihen on tilaisuus ja vielä vähän paremmin jos on paimenpoikia mukana. Pennut ja Jännä  tekivät mahtavan lämpöisen vaikutuksen molempiin aputassun emäntiin ja teimme yhdessä luomukoirakoulun harjoituksia mukeloiden kanssa. Avustajakoiratkin osaavat kaikenlaista jo 6-viikkoisina, mikseivät  sitten jöötinpennut, joilla kaikilla on tulevaisuudessa puuhana myös perheen perinteinen terapiatyö.

Viikon hyviin uutisiin kuului Hannes Lohen saama Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen molekyyligenetiikan professuuri, joka saattaa osaltaan viedä eteenpäin oman rotumme terveystutkimusta.

Torstaina Jipillä ja Titalla kävivät omat emännät lulluttelemassa ja naapurin Pinja ja Janika iltaleikittämässä, perjantaita odotamme kuin joulua, silloin meille tulee Tampereelta VIP-vieras!

Ja tulihan se perjantai, tihkutteli vettä , mutta saatiin kumminkin päivän vähän valjettua Tampereelta VIP-vieraita. Ykkönen oli Tuomas Mattila, joka tietämättään oli kanssamme Vilnan reissulla viime vuonna. Vähän tonttumaisin aatoksin Tärkeä henkilö istui tuolissa ja piti jöötä pennuille yksi kerrallaan.Kuvassa AatuutilULLAa tutkii vasta varpaita, mutta Inkan kuvissa  on tutinvaihdosta alkaen monenlaista intiimiä kontaktia. Äiti Jännäkin sai hoitaa merkkihenkilöä lattialla, kun pennut laitettiin omiin oloihinsa. Onnin ja Tiukun kurssittamana pikkumies luotti kyllä enemmän aikuiseen jööttiin. Äiti Inka antoi pentujen  paimentaa itseään päästä varpaisiin, mikä olikin viisikolle kovin mieluista.Pääpuolen hoitavat Jipi,Peppi ja Titta, varvaspuolella ovat töissä Lulu ja Ulla. Kyllä tuli äiti-Mattila tuiverrettua parhain voimin. Tanssitähdet Onni, Tiuku ja Miina olivat jalasmökissä radiota kuuntelemassa, kun Tiuku arvelujen mukaan kiipesi klapipinon päälle verannalla ja sitten hyppäsi pihatarhan  aidan yli hakemaan unohdettuja naudannilkkoja ruohikoista omien poikien jäljiltä. Multaisesta nenästä päätelleen Tiuku oli tallettanut yhden seuraavaa vierailua varten liiterin kulmalle.

Tuomas kun on myös hevosmies nuoresta iästään huolimatta ja vähän kummitädistäkin johtuen, otettiin ratsastuskuva äidin olkapäillä  Misty-suurennoksen kanssa. Perjantairetki sujui hyvin ja seuraavalla visiitillä koiramäärä onkin jo huomattavasti pienempi. Pepin lounasboksissa on kaksi kuumaa koiraa, joista Jipi vaihtaa osoitetta niinkuin Peppikin, ja Lulu valkoinen täplä niskasssaaan ottaa laatikon ja menee Pepille hoitoon Californian matkan ajaksi. Mahtaa olla hulinaa, sillä Titan emännän pentuloma myöhästyy myös ja siinä tarjoutuu toinenkin hoitotyttö kymmeneksi päiväksi.

Taija on kokenut koiraihminen ja ajattelee,että Pepin sopeutuminen sujuu paremminkin, kun siskot ovat ensin mukana. Varmaan ainoan koiran elämä maistuu sitten makeammalta, kun ensin on vähän kesäleiritunnelmaa omassa upouudessa  tunnelissa. Lapsuuskodista pakataan muuttokuormaan paljon tuttuja tavaroita ja hyvät unet on ainakin taattu, kun voi vehdata mielin määrin. Taijalla on Tuikku Kaimion pennunkasvatus ollut jo pitkään iltalukukirjana ja varmaan siskokset saavat semmoisen eskarin viikoilla 8-9, että siitä on helppo jatkaa peruskoulua. Jipi muuttaa oman isin luokse eikä hänenkään tarvitse olla yksin. Kirjassa onoman rodun pentu mukana , Rollen veli Romi noin puolivuotiaana käytösmannekiinina, joten sitä on kiva senkin vuoksi katsella. Sieltä on moni keksinyt meidän perheen luomuisen pentulelun, kookospähkinän, joka on oikukkaampi kuin pallo. Pari pahvilaatikkoa kun matte vielä muistaa tuoda kaupasta, niin voi patsastella niinkuin täällä tehdään.Pienen koiran on mukava olla vähän irti maasta ja sopivasti jalustalla. Jipin jalustassa lukee Toys - pets in a tube - sepä sattui!