Ei ole aurinkoa näytetty meille eikä sitä paljonpuhuttua LUNTA varsinkaan. Sisko Ullalla on Montanassa ihan oikea talvi ja me luotamme vakaasti siihen, että pian se meillekin näytetään. Tätä vuotta on vähän jäljellä ja uutisissa sanottiin, että jokainen päivä on kukonaskeleen pitempi kuin  edellinen. Ei nyt tiedetä miten pitkälle kukko olis jo ehtinyt kävellä, kun meidän kukkokiekuu-lelu  jätettiin koululle, kun käytiin ekalla kaveruuskeikalla viimeisenä koulupäivänä. Ajateltiin että opettaja voi sitä laulattaa, jos lapset on levottomia eikä keskity. Vanhanajan aapiskukko voi silloin kiekaista Huomio!

 Mekin ollaan oltu vähän riehuja, kun on käynyt niin paljon ystäviä, aikuisia ja tuttuja, ja lapsia ja uusia tuttuja. Vieraita ei olekaan, kun uudet on heti ikiomia. Ja omat elämänalusta alkaen ystävät piipahtavat usein. Saila hämmästeli rauhallisia tyttöjä, oli tainnut käydä aamupäivällä väkeä, jolle oli esitetty koko show vetoleikkeineen ja tuolille kiipeilyineen.Mutta on meillä aikaa levätä aina kun lepoa tarvitaan. Mikään ei ole koiranpennulle tai aikuiselle koiralle niin tärkeätä kuin lepo. Jännän ja poikien ystävä Ansa oli eilen telkkarissa ja avustajakoirakoulutusta katsellessa se taas nähtiin. Ja kyllä oltiin taas niin ylpeitä KOIRISTA ihmisen apuna. Sisko Liliä on koulutettu ihan yhtä vauvasta kuin Ansaa ja pian sisko pääsee jo loppukokeeseen ja tavoittelemaan työliiviä. Mutta me keskitytään nyt tähän ystäväkoiratoimintaan, kun koululaisia voi hoitaa ja hauskuttaa ilman mitään virkapukua. Ja kaikki halukkaat lapset tulevat ihan lattiatasolle tekemään tuttavuuksia. Joillakuilla on oma koira ja toisilla ei, sitä voi tutkia  vaikkapa sukista, kun on koirannenä. Oinasjoen koulussa on kiltit lapset ja koirille aina kaverinpaikka vapaana, kun vaan ehditään.