Nyt on pikkudaameilla ollut onnellisia päiviä, sillä on saatu samanikäistäkin  vertaisseuraa. Inka ajeli tihkusateen läpi perjantaina Tampereelta ja Tuomas esitteli uudet YLÄkerran hampaat. Tässä ihan aitoa dokumenttia, vauvavieras talossa ihan ekaa minuuttia ja pentutytöt ihaillen ympärillä. Kyllä 13-viikkoisena koiran pitää jo tajuta,että pienen ihmisen lähellä ollaan eritavalla kuin isompien.Ollaan hyvin rauhallisia ja kunnioittavia. Tuoksu on kutsuva, ja nuuhkimisen jälkeen tuli pari kevyttä suukkoa. Tuttiin ei kajottu ollenkaan. Tuomas taas osaa olla koirien kanssa, Onni ja Tiuku ovat kurssittaneet siihen. Ja hevosiakin tämä poika ymmärtää, kun raveissa ramppaa ja kummitäti on Maikku! Reipas hevosmies veikin Lefalle tuliaisiksi kovaksi kuivatetut ruisleivät, sillä hevoset täyttävät heti tammikuun ekana aina uuden ikävuoden. Reisuun tottunut pikkumies lähti seuraavana päivänä näyttämään hampaitaan ja uutta liiviään Varpaisjärven sukulaisille. Ensi vuonna seurataan  miten lapset kasvavat kilpaa.

Lauantaina tuli sitten veikka Jipi siskoja treffaamaan ja se oli myös iloinen visiitti. Hulinaksi meni ulkoilu kun Harmaat Standardijöötit painelivat marjapuskien ympäri ja Elegantti Punaruskea katseli melkein paheksuen, siellä tulee likaiseksikin ja mamma joutuu nuolemaan. No likaisia ei oltu, märkiä vähän ja hiekkaisia, mutta sade on kyllä takuulla hiekatkin pessyt viime päivinä. Sammaleelle tuoksuivat Lulu ja Jipi sisälle tullessaan. Fiinimpi pakkaus Titta oli melkein kuiva ja ihan hiekaton. Mamman kanssa koetettiin saada perhekuvaa tuolissa. Tuo oikeanpuoleinen kaunotar on Lulu, Jipi on komean kuononsa kanssa hieman piilossa, Titan tuntee väristä  ja vasemmalla on tietysti ohuessa pentujenjälkeisessä turkissaan mamma. Lapsuuskammarin matalalla petillä yllätetään perhe miukunalla ja sitähän ei ihmettele kukaan muu kuin Jipi, jota ei ole kissanäänellä houkutellen  kuvattu. Ihmisen sänkyyn ei ole lupa hypätä ja  pahvilaatikko toimii muka-aitana. On ne tytöt silti sieltä löytyneet loikoilemasta. Laatikon vierestä kun on helppo hypätä yhdellä pompulla, ei siihen omaa petiä tarvita korotukseksi. Varmuudenvuoksi-paperivessaa ei kukaan kolmesta veijarista tarvinnut, pihalle mentiin lujaa kyytiä asioille. Ja otettiinhan hämärässä iltapäivässä vielä potretti isistä ja äidistä. Pakko oli muistuttaa Rollea sitoumuksista ja pysäyttää pikkupojan hihnalla pariskunta vierekkäin. Rollella oli paljon puuhaa kun piti merkata koko piha , kymmeniä kertoja siellä lukee FRR FRR FRR. Ja lasten kuvathan ovat maailmalla jo saaneet aikaan vakavaa kysyntää, voisiko tätä isiä  lainata jollekin muullekin rouvalle. Jäädään kuulostelemaan...

Jos ei enää bloggailla, toivotetaan nyt jo HYVÄÄ UUTTA VUOTTA ja rauhallista yötä rakettien turhuuden metelissä.