Oli mietitty pitäiskö Turkuun mennä, kun viime vuonna siellä oltiin Jännä,Rölli ja Julle- porukalla oikein retkellä. Hotellissa hienosteltiin Janika apuhandlerina ja Kiira Korpi luisteli pizzerian telkkarissa pronssille. Päätin nyt ilmoittaa vain Jullen, kun tuomarina oli norjalainen Christen Lang ja bongataan mielellään uusia nimiä arvostelemaan. Viime vuonna Olledolledoff oli ROP-pentu, kehässä yhteensä 9 ikäluokan toivoa , tuomarina Jahn Stääv Ruotsista, meille hänkin silloin uusi tuttavuus.

Nyt mentiin kahdestaan Jullen kanssa, taas bussilla ja otettiin linjuriasemalta taksi. Matkalla muistelin, että elämäni ensimmäinen koiranäyttely olikin juuri Turku 27.1.1991, Kristiina esitti Lillin, jota kutsui Liptoniksi, nuorten luokka. Tuomari oli Rainer Vuorinen, mitään muuta en muista arvostelusta kuin "askelmitta" joka tuntui aivan heprealta. Se oli hyvä tai oikea. Löydän kyllä kuvan, jonka otin kun Lilli oli pöydällä ja killitti silmiin tuomaria. Eikä kenelläkään koiristani ole ikinä ollut vaikeuksia olla pöydällä kuin kukkavaasi, taitaako se olla periytyvä ominaisuus.

Oltiin siis menossa Mamin muistonäyttelyyn, pojanpojanpoika nuortenluokkaan, mutta huimasti enemmän showkokemusta takana kuin esiäidillä aikanaan. Mennään omalle kehälle hirvikoirien ohitse ja jutellaan isäntien kanssa, miten ostettiin norjanharmaan tarroja silloin kun ei jööteistä vielä ollut kaupassa omia kuvia.Ja sitten nähdään tuolissa tyttö ja sylissä melkoinen harmaa vonkale, pää näkyy toiselta puolelta ja häntä toiselta. Moikataan ja kerrotaan, että tulee mieleen Openbays Indy, joka tuli junioriluokkaan ja oli komeampi kuin aikuisemmat. Saadaan  tietää että kyseessä on Nellin poika, kirkonkylässä asuvan  Väinön veli Mauno. Pojat ystävystyy heti , vaikkeivat tiedäkään että ovat Mamin ja Cowboyn kautta sukua. Maunon äidinäidinisä on Batman, Jullen isänisä on Bonzo, veljekset vuodelta 1992.

Voi että, Mamin pienen perheen muruset näkyvät täällä juuri kun olín ekan näyttelyn muisteluissa torkkunut bussissa pari tuntia.

Eikä mene murusilla huonosti, hyväntuulisia, hyvin liikkuvia  reippaita poikia. Mauno ekassa näyttelyssään kuin kotonaan ja on ykkönen kolmen porukassa ainoalla ERIllä. Ollaan iloisia siitä ja mennään nuorten luokan kehään. Jullella on viisi kilpakumppania, viime vuoden pentukehässäkin joku tavattiin. Tulikäpälän Milla otti kuvankin pikkumiehestä, kun tuomari Christen Lang häntä arvioi ja harjoitustuomari Outi Piisi-Putta myös tiukasti tarkkailee. Harmittelen, etten voinut mennä polvilleni, sillä silloin selkälinja on kauniimpi, kun pää ei ole noin kenossa. Silti se selkälinja kehut sai, sillä liikkeessa Julle kulkee löyhällä hihnalla selkä pitkänä korvista häntään eikä kaulasta häntään.

Tällä tuomarilla on oma käytäntö. Ravataan ympyrää yhdessä, sitten kaikki menee pöydälle vuorollaan ja tuomari kertoo kehän laidan yleisölle jokaisesta koirasta arvionsa. Julle poimii pöydällä tukun käytöspisteitä, kun tuomari saa rauhassa tutkia kropan ja varsinkin hampaat, niitä on tarpeeksi. Kehaisee erikseen pöytäkäytöksen priimaksi. Mamin perintöä, uskotaan niin. Sitten ravataan taas ja nytkö vasta mennään eestaas, jotenkin erilainen järjestys tässä on. Julle poimii ERIn ja ykköspaikan nuortenluokassa ja sittenhän on serkusten kiva taas istuskella ja katsella avoimen luokan poikia. Siellä on vähän kähinääkin, sitten tulee yksi valioluokan uros, veteraaneja ei yhtään ja mennään Paras Uros kehään.

HienoPäivä, ihan hyvä Mamin muistonäyttelyksi. Junioriuros on PU1, valiouros kakkonen ja nuori uros kolmonen. Manu saa sertin ekasta näyttelystä, onnitellaan ja sanotaan että olis hyvä sitten kunnolla huilia ennen ryhmää....Pidetään peukkuja, lähdetään kaffelle ja bussille näkemättä kuinka käy. Mutta bussissa saadaan Millalta viestiä, että ihannetyttömme Pikku-Liekki on ollut PN-2, juniori on sielläkin ollut paras narttu, Maunon puolisisko isäTopin kautta.

Mutta ROP on ollut Mauno! Kiva kun valmisteltiin ryhmään jo ennenkuin oli narttuja aloiteltu. Hauska tuttavuus tämmöinen tuomari, joka ei kuvia kumarra, vaan katsoo koiraa. On tuomareita, jotka selittelee juniorille, että hyvä on ja lupaava ja saa kasvaa, muttei periaatteesta nosta vanhempien edelle.

Tässä pikkupikkuserkkupojat rusetteineen ennenkuin Jullen kanssa lähdettiin kotimatkalle. Mauno ei ole ihan yhtä mieltynyt kuvauksiin kuin Julle, mutta tottuuhan sitä kun nyt vasta näyttelyuran aloitti. Leveät on hymyt, Manulla Sertti ja Jullella varasertti ja varacacib. Jos oikein muistan, Pappa sai veteraanina 2003 varasertin Marianne Badenilta Turussa, ei harmittanut, kun Rolle sai sertin. Batman sai Hanne Laine-Jenseniltä VSP ja sertin 1995, ihan kivat muistot meillä  muidenkin kanssa. Varmaan mennään ensi vuonnakin jos emännän kunto venyy. Kun on hyväliikkeiset koirat, pitää omienkin jalkojen totella.

Lyhyt kuntotesti tuleekin Tallinnanmatkalla parin viikon päästä.