Tehtiin Jipille ja Lululle ja isiRollelle treffit Veikkolan eläinkoulutuskeskukseen. Jipin piti saada Röllin Tallinnasta tuoma maailmanomistajan lelu ja 5 kk on ihan hyvä syy juhlia syntymäpäivää harvenevin hampain.

Isi harjoittelee maailmannäyttelyyn, kuinkas muuten. Tuolla lahden toisella puolella on Rollella pari omaa ihailijaa ja eka vaimo Jännä lähtee synnyinmaahansa esittelemään komeata miestä. Kierrettiin vähän ympyrää ja kokeiltiin miten Röllin ruskea ketjupanta sopii. Hyvin meni. Pöydällä oli taas perinteen mukainen  kukkavaasikoira: Katsokaa minua,olen jalustalla. Lattiallakin itsetuntoinen koira on kuin jalustalla jos vähän kehuu.

Lapset leikkivät kissaa ja hiirtä ja hauskaa oli. Lulu treenasi pikkuisen showta, muuten oli kivaa leikkiä kouluttaja Mariannen kanssa ja olla vaan luottavaisia  ja elämäniloisia pentuja. Molemmilla on vielä vauva-ajan yläkulmurit uusien odotellessa jo turvonneissa ikenissä. Kasvaminen on rankkaa ja hauskaa ja iloisia vaihtelupäiviä on oltava ohjelmassa, että hammasvaihtelut unohtuu.Molemmat kiipeävät omalla vuorolla ja nimellä Mariannen polvelle. Kärsivällisyyden opetus sujuu kun ollaan jo vähän väsyneitä leikeistä. Isinpoika saadaan sivukuvaan kun  sisko on oven takana. Jipi kuulostelee, mitä se sisko siellä tekee. Sisko on jo vähän opetellut  showtönötystä!kiitos Ouluun oivasta termistä!Vielä on töitä, sillä ihminen ei tykkää kun kaula on niin kenossa. Pitää treenata tasapainoinen selkälinja myös seistessä, ei mitään hartiajännitystä ja kaulalihasten pingotusta, ihan vaan koira katsomassa eteenpäin.  Kuvia on kiva verrata näin lähekkäin,Jipin utelias katse eteenpäin  tuo paremmin kauniin kaulan ja selkälinjan esille kuin tämä suorakulmakaulamutka. Mehän harjoitellaan tuo pois. Ei siinä liian valppaana tarvitse olla, jos  vaan kauneuskisoissa kroppaansa esittelee. Rentoutta eloon ja olotilaan,  joutuukohan Lulu niskahartiarentoiluun viikoksi?