Kaikkia ystäviä, jotka ovat toivotelleet pikaista toipumista. Naapurin Hiljan Baby-puku on sopivasti väljä ja leikkauksen kunniaksi saatu poronluu on aluksi vain Jännän käytössä ennenkuin siirtyy pihaleluksi. On metkaa nähdä miten Mami-ilme ujuttautuu Jänölle, jopa kellanharmaa väri, joka oli myös Jänön oman äidin väri.Kyllä me se kellanharmaa vielä jostain esiin taiotaan, onhan meillä tyttöjä ja poikia ja juuri niin nuoria, että on aikaa kuulostella suhrututkimustenkin tuloksia. Kukaties klassinen harmaa Lulu tulostaa meille kellanharmaan Lillin kopion??

Ilman mitään tutkimusten taakkaa kulki eilen tiellä pellontakana asuva Lyyli, jonka ikä on kohta 15, kuulo ja näkö niin ja näin, mutta onnellinen koira rakastavassa kodissa. Ihmeellisellä tavalla tämä ruskea töpönarttu liittyy meidänkin historiaan. Vuosia sitten Kristiina kävi Jami-vauvan kanssa Paksalossa joulua toivottamassa ja soittikin aika pian Nummelasta( aika ennen kännyköitä), että hänellä on nyt autossa pieni jöötti, joka juoksi Porintien reunaa. Hän pysäytti auton ja kutsui Lillililli ja sai koiran autoon, ajoi lähimmälle puhelinkiskalle( niitäkin oli vielä)ja kyseli tiedänkö Oinasjoen seudulla yhtään jööttiä. Joo tiesin ja ryhdyin heti soittamaan Lyylin kotiin. Väki oli tietysti ulkona etsimässä karannutta koiraa. Kristiina soitti hetken päästä kysyäkseen sainko mitään selville. Annoin kodin ajo-ohjeet ja jööttityttö pääsi kotiin. Semmoista koiraa tervehtii  aina tuttuna. Eilen ei ollut  kamera mukana, mutta aateltu on jonain päivänä tehdä Lululle treffit Lyylin kanssa, vanhojen tapaaminen sivistää aina nuoria. Kuuluu kansalaistaitoihin oppia kunnioittamaan aiempia sukupolvia,siihen pitää antaa nuorille tilaisuus. Nyt kun Piika ja Pappa ovat taivaskoiria, ei meillä ikivanhoja sukulaisia perheessä ole.Mutta eihän sitä tiedä vaikka Lyyli olisikin joku EtäIsoTäti Vikingin kautta.

Ajateltiin, että virpomismunia pitää olla vielä muutama, jos kesänaapurit tulevat maalle lomalle. Ostettiin isomummun muístoksi pikkumyytä ja annettiin Jullen ja Lulun tutkiskella myös oikeita kananmunia.Ei ne leluja ole, mutta mielenkiintoisia ja etsitäänhän niistä ovea tai ikkunaa. Aika ihmeellisiä ja uteliaisuutta kiehtovia pikkuasioita kun vertaa maisemaan pihapöydältä, varsinkin kun kylätien siirron tuomat karmeat suuret koneet tulivat viikoiksi ihan silmien ja korvien alle. Ja oman pihan kaivurivisiitti oli vielä ihan vieressä.Aamulla käytiin Lulun kanssa kasomassa miten isojen koneiden urakka on edistynyt, kun Porintien alikulkua ootellaan innolla käytökuntooon. Ihan uskomatonta oli nähdä, miten Oinasjoen uomaa on siirretty kuin se tekisi U-käännöksen pellolla. Ei ole ihme, että koko kylä kummastelee, siis ihmiset jotka tuntevat joen vuosikymmenien ajalta. Ei se mutka viisasta suunnittelua ole, joskus oikeina lumitalvina kevättulvat eivät ole pysyneet luonnollisessa uomassakaan....

Laitetaan ihmettelyjen lopuksi ihailijakuva, jonka saimme Tuirelta Tampereen näyttelystä. Maalaisherrasmies keekoilee, juuri näin tiedän joidenkin tuomarien toivovan selkälinjaa näkymään. Ja kun  omat polvet sallii, menen kyllä vastakin alas. Jännähän lähtee vinhasti näyttelemään, sillä lapset ottaa mamman mukaan tai toisinpäin.  Baltiaan hurjalla joukolla, Ruotsiin vähän pienemmällä ja onhan maailmalla vapaaherrattarelle showta tarjolla.  (pari sanaa ERInomaisesta tuomarin arviosta:oikealinjainen aavistuksen kevyt uroksenpää, hyvät silmät, korvat ja purenta,erinomainen rintakehä jne)

Tähän laitan ihan  huvin vuoksi Jullen isoisän veljen kuvan erkkarin paras juniori 1993, Umanoma Batman, jotain samaa pojissa  on, mutta Bädillä ehkä komeampi pää jo junnuna?

Voi jos löytäisin, ja etsinkin heti  isoisänisän Cowboyn junnu- tai nuoret-kuvan. Ja löysinkin osoitteesta >Omatjutut/valokuvat. Piikalikan agipöytä oli pellolla, sama mikä nyt juuri tarhasta poistettiin kun isompi tuli tilalle. Mehän tietoisesti kierrätetään ihan  kaikki. Tämä pienempi pöytä päätyy pihan kunnostauduttua tarhan ulkopuoliseen agirataan niinkuin se olikin  yli 15 vuotta sitten, jolloin Vesiluoman Anun Ami vietteli meidät agiin. Meillä on kaivurin rakentama Aachenin vallikin jo odottamassa luomuagikisojamme. Ratsastavalle jööttiväelle iloksi. On nähty joskus hevonen ravaamassa sitäkin  taaksepäin -Ypäjällä viime vuosituhannella.