Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä oli 7 jööttiä ja siihen joukkoon mahtui hyvä valikoima:

1 ulkomaantuontipoika, jolla on suomalainen isä, 1 äitikoira, joka oli näyttelyssä emäntänsä kanssa töissä, 1 poikakoira joka tuli ensimmäistä kertaa ja lenkkiasussa , mutta muuttui pienen stailauksen jälkeen VSP-urokseksi, 4 tyttökoiraa, joista kolme oli siskoksia, joista yksi oli ROP-jöötti . 

Ja olipa vilinää, vaikka 100 pentua oli yli 1000 ilmoittautuneesta jäänyt pois joko näyttelypäivän tai tuomarinmuutoksen vuoksi. Suomen afgaanit ry sai verkkoonsa melkoisen saaliin 5-9 kk ikäisistä kaikkien rotujen lapsukaisista ja tulevaisuudentoivoista. Viime vuonna syntyi 148 jööttiä Suomessa , mutta tähän  ikäluokkaan sopivia  ei tänne viittä enempää riittänyt.

Kehässä esiintyi Saija Juutilaiselle viisi jööttiä, pojat Mystarz Chivas Regal, Fatikon Eternal Energy ja tytöt Umanoma Hopsulaheisula ja Tulatullallaa nuoremmissa ja Jorsakin Dana vanhemmissa. Aikaa tutustumiseen oli kaikilla ja siskokset Peppi ja Lulu  olisivat mieluiten lyöneet leikiksi koko homman kun sisko Titta oli myös paikalla hulinakoulussa ja rotuoppitunnilla. Kaikki opiskelivat suurta maailmaa, tungosta ja monen eri rodun ikätoverista tuli  heti ystäviä. Tämä oli mainio paikka tehdä huomioita pentujen sosiaalisuudesta ja reippaudesta, kaikki siskot saivat 10plus.

Kehässä käyttäydyttiin hienosti ja liikuttiin tyylikkäästi, ihan varmuuden vuoksi emäntä vei siskojen esiintymisen aikaan Titan tekemään uusia tuttavuuksia, ettei TRIO leimahda peuhaamaan.

Peppi tönöttää Taijansa kanssa mallikkaasti häntä niin kiepillä kuin vain voi.Titan häntä on tehnyt selän päälle pesän niinkuin hyvillä kippurahännillä onnistuu. Pöydällä tutkiskelu meni hyvin, vaikka yläkulmurit lähti vasta paripäivää sitten. Hienoihin arvosteluihin tulikin maininta Hampaat vaihtumassa.

Lululla ei ollut huolenhäivää, sillä maanantaista saakka on hampaisto rauhoittunut vain kasvamaan. Tytöt olivat näissä bileissä kuin kotonaan kaikki, mutta vain Lulu otti keltaisen takin päällä ennen kehää pienet päikkärit keskittyen ensiesiintymiseensä.Oli saatu maistella ilmapiiriä ja harjoitella lattiaa, tavata vanhoja,  uusia ja nettituttuja ja jopa hieman opettaa Urholle ympyrärutiinia. Lulu toi kehään reipasta ravia ja perheen malliin " kukkavaasin " pöydälle. Tyttöjen yhteinen  fanklubi käytti kameraa kehän reunalla ja kyllä he halusivat sitten vähän lähempää perinnekuvata Tuomari&Rusetit&Rodun Parhaat. Poika harjoittelee vasta keekoilua ja tönötystä, karismaa on valmiiksi. Paikalla oli Vikinginajoista rotua ihaillutta väkeä ja jotain kovin tuttua Urhossa olikin. Teimme tietysti treffejä kesäksi näyttelyihin, joissa on vanhanajan  jööttiä ymmärtäviä tuomareita. Eikä aikaakaan kun Urho jo pääsee jyvälle näyttötönötyksestä. Jos aina on opetettu istumaan ja  tillittämään silmiin että saa ruokansa, pitää oikein unohtaa se asia ja opiskella uusi rutiini  Seisoskelu. Lulun kanssa on treenattu ja unohdettu jo vähäksi aikaa nenäleikitkin , ettei lapsellisuuttaan tarjoa koko ohjelmistoaan. Onneksi tuomarilla oli aikaa antaa meidän harjoitella, ekakertalaisiahan nämä ovat ja harjoitus tekee mestarin.

Ystävät corgiporukoissa kyytivät ja lupaavat odottaa, jos haluamme ryhmäkehään. Halutaanko me, no soitetaan naapurin d-sittereille, että kotikoirat pääsee pissalle ja jäädään. Otetaan kuva Trion niskoista kun käydään vesikupilla, rusetti on yhteinen lahja Mammalle ja Papalle. Hyvästellään ja aika pian tavataan taas, kun Peppi tulee hoitoon ja  Titta voi käydä leikkimässä samalla viikolla. Lulu saa ottaa päikkärit, sillä odottamista tulee vielä pitkään ennen ryhmäkehää. Saman keltaisen takin punaisella vuorilla nukkui 8-viikkoinen Jännä bussimatkalla Turun satamasta Paksalon pikavuoropysäkille joulun alla 2000. Hyvä lepoalunen, sillä sitä käytti myös Kasimir voittajanäyttelyn jööttipenturoppina 2000 ennen ryhmä- ja isoa kehää. Alunperin takki toimi Amandan aloittaman miinakoirakampanjan virkatakkina ja kyllä on todella hyvää tussia käytetty kun Pedigreen logon alle kirjoitettu "Amanda" on pysynyt kymmenet pesut sitten vuoden 1998. Tässä takissa tehdään hyväntekeväisyyttä, kyllä siinä pitää hyvät unetkin saada, rusetti on hyvä  tyyny.Kaulassa on isomummun panta ja hihnan toi isoveikka Englanninmatkaltaan, unet maistuu hälinässä yhtä hyvin kuin kotona. Täällä  puretaan häkkejä ja metallit paukkuu ja rymisee. Ei hätää, mehän ollaan harjoiteltu, kun on röpelöisellä tiellä kuljettu  invakelkan kanssa erilaista rompetta tavarakorissa. Ja onhan me heitelty verannalta pahvilaatikoita alas niinkuin poliisihevosille tehdään nuisance testissä. Isoon paikkaan on kiva tulla kun on hyvät hermot testattu , ei tule yllätyksiä maailmanmarkkinoilla. Unien jälkeen häärätään vähän aikaa kasvattajakehään valmistautuvien corgikavereiden  kanssa ja ehditään moikkaamaan vielä pari muutakin ystävää. Mamma Jännä kävi aika monta pentunäyttelyä ja tämä voisi olla ihan hyvin kuva hänestä, pussaili hänkin kaikkien kanssa.Koiralastenvaunuja ei siihen maailmanaikaan vielä Suomessa ollut, mutta aivan varmasti mamma olisi ollut samaa mieltä kuin Lulu: onneksi me ei tarvita, tämä rotu kävelee itse. Kummitätikin uskoi sen,kun Lulu ei edes halua kuvaan eliittiajoneuvon kanssa. Lattiatason koirat kiinnostavat enemmän, vaunuissa on totuttu näkemään tuttuja ihmisvauvoja. Oli niitä täälläkin, vähän vauvaa isompi Urhon perheenjäsen oli omalla ajoneuvolla ja istuimella kehän laidalla hurraamassa omalle koiralle. Taputukset olivat namia korville ja koirille.

Ryhmät isossa kehässä oli hieno koulutustilaisuus. Lulu loikoili takin päällä ja tassuja vilisti ohi, hän oli jo omassa kehässä  katsonut vuoroaan odottaessaan tarkasti meneekö naapurikehän noutajien ravi hyvin. Nyt tuli vastustamaton paikka,  kavericorgi Miro pysähtyi ihan kohdalle, Lulu inahti pienen tervehdyksen, mutta ei saanut vastausta. Odoteltiin omaa ryhmää ja loikoilu olikin tarpeen, sillä 25 rodun parhaat pystykorvat ekassa näyttelyssä haastavat hyvään rodunomaiseen liikkeeseen ja ryhtiin. Tuomarina ryhmässä oli Maija Mäkinen, joka antoi kaikille hyvän ajan esittäytyä. Tässä kohdassa lepo tuntui, energiaa oli  mainiosti ja tyylikäs harmaja töpöjöötti Umanoma Tulatullallaa kuulutettiin 5-ryhmän kolmanneksi. Oli kiva olla ainoa lyhytjalkainen, 1.oli amerikan akita, 2.samojedi, 3.jöötti, 4. ibizan podengo.

On vielä faneja paikalla ja onnittelut otetaan todesta. Olihan siinä ryhmäkehässä lähes 9kk ikäisiäkin, nyt  debytantti 5kk 10 pv ponkaisee ekojen joukkoon. Mennään ostoksille ja siellä Lotalla on vanha tuttu Cina mukana, joka tulee vähän karvat pörröllään sanomaan,että hänkin on ekassa pentunäyttelyssä Lahdessa raviradalla ollut  ROPPIpentu. Ja jos oikein muistellaan, tuomari oli Maija Mäkinen ja veikka Merlin oli VSPpentu, niin se maailma on pieni. Ostetaan tuliaiset ja hankitaan viimein se tarpeellinen tuoli, ettei tarvitse lattialla istua, kun nyt on yksi showkoira lisää perheessä. Ruokapalkinnot olivat 4x2kgn pussi Perfect Fit junioria, josta kotiväki oli iloinen. Hörselöpuolella oli pieni KP-rusetti ja kaksi isoa komeata sekä kaksi pokaalia, joista toisessa ei lue mitään. Hyvä, se voi päästä koiraetsijöiden mätsäriin palkinnoiksi, kiitos afgaanit! Veikan suukko oli retken väsyttämälle pikkusiskolle paras onnittelu. Kaimaar nyt ekan näyttelyn kunniaksi laitetaan näkösälle, miten tuomarimme Lulu-tytön arvosteli:

"5kk mittasuhteiltaan erinomainen, hyvärunkoinen ja ryhtinen narttu, jolla sopusuhtainen raajaluusto, kaunisilmeinen pää, hyvä purenta. Otsaryppyjä. Kaunis kaula ja ylälinja. Hyvä takaosa, etuosa voisi olla paremmin kulmautunut ja ranteet vahvemmat. Hyvä karvanlaatu, pohjavilla ei parhaimmillaan. Liikkuu reippaasti, edestä vielä löysästi. Mukava luonne."

Siis Onnea Rolle ja Jännä, varsinkin lasten luonnollisesta itsevarmuudesta.