Maailmassa murheita paljon, tämä kuva tuli IFAW (international fund for animal welfare)- postissa. Liike alkoi 30 vuotta sitten Kanadan hylkeenpyynnin vastustuksesta. Sain siitä tiedon amerikkalaisilta eläinystäviltä ja vaikkei silloin ollut nettiä ja pikaista postinkulkua, lähetin heille oman kirjoitukseni `Itkevä turkki` kirjasta Kani ei osaa itkeä. Eihän hylkeenlasten hengiltä nuijiminen ollut Suomessa ongelma, mutta aika oli kypsä avartaa eläinystävien omaatuntoa. Miten monet pojat pitivätkään siitä kirjasta äidinkielen esitelmän ja lukivat tämän luvun. Usein se esitelmä oli perítty isolta siskolta, mutta kun se oli varma kymppi, poikakin voi sen pitää ja saada luokan hiljaiseksi ja jonkun niiskuttamaan. Tämän jutun muistimme, kun nyt meilailtiin Kiina  maanjäristyksen kauhuista ihmisille ja eläimille. Kaikki eivät vieläkään tajua, että luonnonkatastrofin tai ihmisen  toimien aikaansaama ahdistus, murhe,tuska,kipu, kodittomuus, orpous, köyhyys, turvattomuus, epätoivo, nälkä, jano ja pelko ovat ihmisille ja eläimille yhteisiä. Kiinassa lasketaan 65 000 ihmisen menehtyneen, 12,5 miljoonaa kotieläintä on menetetty, eloonjääneet ja loukkaantuneet koirat ja kissat  kuolevat vammoihin ja nälkään, koska niiden ihmiset puuttuvat. Suuri maailmansuru tämä on ihmisille, mutta ei se vähennä myötätuntoa ihmisten kohtaloille, jos muistaa myös heidän eläimiään.

Omia pieniä uutisia on Jullella, joka pääsi vuorollaan yksin tapaamaan Hiljaa ja Toivoa, kun lapset olivat päiväunilla Lulun ja Jännän käydessä pihassa.Isosisko opetti pikkuveikalle oikeata koiranpitoa ja uuden handlerin taputuksista Julle tykkäsi kovasti, Toivon syliin vaan ei oikein sopinut istumaan. Veli Onni on toipumislomalla ja osaa käyttää statustaan hyväkseen, Lulu pussaa häkin ruudukon läpi aina ohimennessään ja yksityisulkoiluilla saa aina kiemurrella selällään alamäkeen puhtaassa ruohikossa. Ei tätä poikaa pari tikkiä haittaa, mutta hihnassakävely on nössöilyä, ei tallimestarien hommaa. Tänään kävi betonipumppausauto ja nyt saadaan Onnin tanssisalin pohja  kuntoon. Onneksi se on Tampereen Onnia varten , ei tämä poika kyllä tanssahtelisi missään neliössä. Komealta peruslattia näyttää ja liiankin hieno ilma oli betonihommalle, kun piti illalla vettä heitellä 7x7x6,30 laatalle liian nopean kuivumisen estämiseksi.Hartaasti seurasivat kaikki koirat, kun korkealla ilmassa koukerteli nostokurki ja isosta letkusta syöksyi betonia raudoituksen päälle. Lulu varsinkin tykkää  tiiviisti seurata isoja koneita ja työvaiheita, kutsumme häntä nyt Hanna Pakariseksi, joka ajoi trukkia taitavasti ja sitten lauloi tähdeksi. Lulu on myös yrittänyt tekohengittää kahta linnunpoikaa, jotka ovat pudonneet pesästä, on hänessä sisar hento valkorintakin.

Hullunkurista se, että kaktus kukkii sisällä, kun luonto kukkii ulkona ja murheellista, kun ei saatu siiliä pihaan, vaikka lapsuudenmuistona sitä kovasti toivoin. Siili on eniten kärsinyt liikenteestä ja kun ikiaikojen takainen eläin ei enää omille elinpaikoilleen sovi, ollaan kirjaimellisesti tuhontiellä. Muistojeni siileillä on pihassa patsas ja keiju koirineen.Ja sitten on vielä pieni majakka, jossa voisi pimeällä olla kynttilä, mutta ei nyt kesällä kannata kilpailla auringon kanssa.Tänään saatiin postia Latviasta ja iloinen uutinen on se, että ei tarvitse vaan omalla porukalla keekoilla, vaan molempina päiviä esiintyy viisi Rietumgotu `s´pics,  tuon suhinaässän teon osaisi joku toinen varmaan paremmin. Meillä on kivoja numeroita ja näyttää siltä, että Röllin jälkeen on yksi narttu ennen Jännää. Jos kennelnimi alkaa uulla, ei siihen oikein urosta mistään voi taikoa. Erkkariykkönen Ricokin varmaan on jo käynyt Latviassa.

 Meillä on kivoja numeroita ja pieni muistutuslappu, että kakat pitää näyttelyalueella kerätä sakon uhalla, poliisivalvonta takaa sen, että kiinni jää huolimaton koirantaluttaja. Jospa saisi meidän tielläkin kaikki edes potkaisemaan ojaan koiran jätökset ilman sakonuhkaa. Se pelastaisi lastenvaunuväen ulkoilut, kun autoja väistäessä ei joutuisi koirankakkaan. Otamme  Latvian reissulle omat biopussit mukaan, ettei tarvitse joutua väärinkäytöksen vaaraan. Ensiviikolla lääkäri tulee kotiin ja laitaa drontalit suuhun ja passeihin. Rigassa asuu kyllä ystäviä jo vuosien takaa, jolloin nuorisokirjailijat vierailivat Baltian maissa. Mutta nyt mennään vähän pääkaupungin ulkopuolelle, joten kirjailijaliiton lupaama päivällinen saa jäädä yhä odottamaan. Se on vastalahja Murkkuseksin käsikirjoituksesta, jonka kääntäminen aloitettiin jo Neuvostolatvian aikaan ja julkaisu tuli itsenäisen Latvian tietoa hamuavalle nuorisolle 1990-luvun alussa. Leikillään aina voidaan sanoa, että 50 000 painos oli bestseller, paitsi että latinlatia ei kaupassa siirtynyt. Vielähän Rigan showt odottavat vaikka Lulua, joka nyt on reissuuntottumismielessä mukana pentuluokassa. Niinhän Jullekin piipahti Vilnassa mamman ja veikan ja Tiukun kanssa pikkupoikana.Onhan hän nyt 2-vuotispäivän jälkeen jo vähitellen miehekkäämmän näköinen herra, vaikka selvästi kulkee sitä hitaasti kypsyvän jöötin polkua, jossa ruotsalaisen kasvattaja-tuomarin Anita Whitmarshin mielestä vasta 4-vuotiaana urosta kannattaa näytellä tuomareille. Tässä huviksemme Curragh´s Celtae Sucellus - isi Ole - nuorukaisena. Ei mikään tankki. Mutta katsotaanpas sitten aikuisena samaa miestä, johan on uroksen näköinen. Freijan kivellä Teutoburger metsässä, kosinta on suoritettu ja lupaukset annettu. Jännä mantraa niinkuin vieraissa paikoissa aina.Tämän kuvan teksti on ` Hunderennen` ja siinä Ole ei suinkaan juokse Suomesta tulleen morsiamen luokse vaan kilpailee tosissaan juoksukisoissa, jotka kuuluvat Saksassa agilitykoirien treeniin.Laukka on nopein askellus. Mutta tärkein kumminkin matkaavoittava käynti, ihmisille ja eläimille- ja eteenpäin.

Kyllä me yriteltiin houkutella tätä Hollanissa syntynyttä Saksassa asuvaa Bonzonpoikaa Tukholmaan, mutta hän jo saanut euv- ja ww-tittelinsä eikä ole ahmattishowaaja. Riittää että Bonzolla on Helsingin 1998 ja Amsterdamin 2002 ww-kävijänä yksi poika ja kaksi lastenlasta ja 3-kertainen miniä nyt 2008 maailmannäyttelyn tuulia haistelemassa.

 Latvian matkalle lähdemme Röllin huviksi, kun hän antoi Rollelle tilaisuuden osallistua Lulun isin ominaisuudessa Maailmanvoittajaan. Ja onhan kiva viedä Jännä ja kolme lasta ja näyttää  vaikka rotua tuntemattomille töpöä ja häntää ja punaista ja harmaata ja iloista ilmettä ja hyvää liikettä ja reipasta käytöstä. Ulkomailla showt on aina myös peeärrää suomalaiselle jöötille, ei se ole kiva jos siellä on yksi ainoa ilman vertailukohdetta. Jos show olisi viikkoa myöhemmin, Jännän perhe olisi voinut osallistua jälkeläis- ja kasvattajaluokkaan, mutta siinäkin olisi halpakilpa, kun olisimme ainoat. Lulu on pentu eikä pääse pariin Röllin kanssa, siksi mennään vain häntävaljakolla J&J. Siitä Jänöllä on kokemusta Tallinnasta Bonzon kanssa, saatiin hurjat aplodit ja lautanen ja rusetit . Tuomari kiitti että esittelimme rodun ominaisuuksia. Tietysti muut parit olivat kuin piparkakkuja, narttu ja uros ihan samannäköisiä. Meillä oli harmaa hännällä ja punainen töpö. Kun saatiin silti 3.sija tusinasta parista, aateltiin että yleisön suosio oli osallinen sijoitukseen.

Oikeastaan  nyt on otettava  häkki mukaan, kun ollaan kehässä vuorotellen.  Ystävien kehät on vähän päällekkäin  meidän kanssa ja voi olla että puuttuu käsiä kehän laidalta. Ennen omaa esiintymistä ja kehän jälkeen on hauskinta  kuljeskella ja katsella ja kertoa kyselijöille mikä rotu ja kuka on kuka. Jos maailmalle mennään, koirien pitää tuoda  uusia ystäviä rodulle eikä nyhjöttää piilossa.

Samaa peeärrää teki Rolle Aptus showssa kun  makasi tai istui penkkini vieressä ja melkein leikki Leena Sarvelle aputuomaria junior handlerissä, joka pyöri vieressä. Olisi ollut tylyä sulkea hieno koira pimennettyyn häkkiin, kun toinen vaihtoehto oli antaa sen ihailla nuorisoa hyvien koiriensa kanssa ja olla esimerkki hyvinkäyttäytyvästä jööttiherrasta.