oli tänään aamusta iltaan, ensin kaikki ulkoilutukset ja sitten kymmeneltä Rolle ja Mocki haki reissuun, ajettiin Helsingin jäähallille ja sieppasin pysähdyttäessä komean valiouroksen hihnasta kiinni ja reippaasti Rolle lähti pihan kivelle pissalle.

Tämä oli lopullinen kenraaliharjoitus maailmannäyttelyyn ja jos tarkasti kehää seurannutta koiraihmistä on uskominen, Rolle käyttäytyi edukseen ja uroskehän nuorison käläkätyksestä välittämättä erittäin kauniisti ja tasapainoisesti.  Otto Schimpf oli tuomarina Hans Lehtisen tilalla ja hänellä oli aika erikoinen tyyli, hän pyysi esittäjiä näyttämään koiran hampaat lattialla. Nostin Rollen kumminkin pöydälle, kun vuoromme tuli ja tuomari oli vielä keskustelemassa kehäsihteeriensä kanssa. Hän tuli koiran luo ja kiitti, että säästin hänen selkäänsä!  Rolle leikki tyylikästä kukkavaasia ja tässä on arvostelu, jonka tuomari saneli Rollen seistessä kauniisti pöydällä:

"Excellent head. Excellent front.Wellset ears.Good eyes. Good bite. Well angulated. Excellent coat. Beautiful dog."

Paras uros kehässä kaksi nuorempaa sijoittui kärkeen, mutta PU3 Rollellekin  riitti varacacibin oranssi rusetti. Ja oli ilo onnitella Tulikäpälän kellanharmaata veijaria, joka sai Tiukun tamperetyyliin Cacibin. Aikataulu piti, kun heti ampaistiin seuraavaan kohteeseen ja oltiin tyytyväisiä onnistuneeseen kenraaliharjoitukseen. Sattumalta kehäämme seurasi tarkasti myös Tukholman tuomari, joka olisi heittänyt muutaman äänekkään tyypin jäähylle.

Tuomarin vaihdoksesta johtuen voimme peruuttaa Jullen osallistumisen ja käytimme sen 40 euroa kuulokoirien yhdistyksen arpajaisissa. Julle oli jo saanut juniori- ja nuorten luokan serttinsä ja on reilua antaa niitten kisata, joilta niitä puuttuu. Kuulokoirayhdistys täytti tänään 15 vuotta ja niihin juhlallisuuksiin oli kiire, siinähän porukassa on ollut jöötti Simo ja nyt meidän perheestä kuulokoiraksi opiskelee Pekkarisen Vilhon Lili, joka veljiensä Onnin ja Jullen kanssa huomenna täyttää 2vuotta ja tulee testi-ikään. Liliä kouluttaa perheen kanssa Miia Kantinkoski (kesk), kuvassa aiempia kk-kouluttajia Rilla Nummisalo(vas) ja Outi Pikkarainen(oik). Miian demokoira sheltti Milli on todellinen ammattilainen.

 Juhlassa kohokohtana oli muistelujen jälkeen mielenkiintoinen bändi Signmark, kuuro räppäri, jolla oli kaksi äänitorvea. Kansainvälisesti upeimpia kokemuksia ovat poikien keikoilla olleet Japanin ja Pariisin esiintymiset. Open your eyes, open your mind ei kaikunut kuuroille korville, kun Marko viittoi ja kaverit räppäsivät. Todellinen uusi kulttuurinautinto, jota voi vain ihailla. Enkä ennestään tunne muita räppäreitä  kuin Kanan.Partiokaverit Jerri ja Vilho saivat nimmarit paitoihinsa ja aivan uusi ammattihaavekin syttyi tänään. Viittomilla voi tuoda asioita esille myös räpäten. Oma silmä kiinnittyi Kiinan maanjäristyksessä menehtyneiden pandojen hyväksi myytävään t-paitaan ja sitä nyt kiireesti tilaamaan netissä, kun tämän suljen. Vilho sai t-paitaansa Markon nimmarin ja varmaan pukee sen päälleen, kun FST tulee tekemään lastenohjelmaa hänestä ja Lilistä.Kuvassa Lili vauvana  kunnon ammattia ja työuraa vasta suunnittelemassa. KK-titteliä ei näyttelykehissä voi ansaita, mutta useampi koira voisi tehdä siitä tavoitteen. Koulutusapua saa kuulokoirayhdistykseltä, rodulla ei ole väliä, eikä tarvitse aloittaa pennusta niinkuin Lili. Aikuinen koira ja vanhakin koira oppii, sen tietävät kaikki. Tässä Lili kokeilee sukulaisten hankkimaa synttäri- ja valmistujaislahjaa. Ei se nyt ihan kesämekko ole, mutta pinkki väri kyllä missille käy. Merkki selässä on Metropolitan Dog, jotain jenkkihömpökkää siis.Ihan kummasti tuli mieleen yksi kolttukuva Iineksestä eli Lillin ekan pentueen Pikkurillistä. Naama on niin sama, joku muotijuttu Eeva lehdessä , Ines on parivuotias tai vähän vaille. Sama pikkunaama ja vähän pikkuvanha ilme: Mitä ne meinaa, tämmösiä mekkoja reippaalle paimenkoiralle. Mutta on se rotupeeärräkin jonkun hoidettava.Ines eli 14 vuotta ja  Anne on uskollinen rodulle.  Hänen tallillaan komean sh-ori Linkkerin seurakoirana on nyt Juttu (Adavalls Asterix), joka yhdessä sakemanniystävänsä Mockan kanssa hoitaa alkuperäistä piha-paimenvirkaa. Jutun äidinisänäiti oli Ineksen äiti Mami-Lilli. Jöötit on siitä outoa porukkaa, että ne ovat sukua toisilleen aina jonkun mutkan kautta. Ja kun ihminen ottaa jatkojöötin, se  usein on sen ensimmäisen sukulainen.

Ja syy siihen, että Pekkarisilla on nyt Lili, on Ineksen persoonassa. Semmoinen oli tämän vuoden Koiran Päivä, showta pikkasen, työkoiran juhlaa pikkasen, muistoja ja suunnitelmia paljon.

Hienon päivän luoja antoi Koiran Päiväksi! Aurinkoa aamusta iltaan.