Ei ole kyse ensiyön jääkiekkomatsista, vaan uutiskuvista Atlantin toiselta puolelta ja täältä lähempää. Etelä-Carolinassa asuva Harrietin Pip (U.Onnenpoikalucky) sai vieraita Atlantasta, johon NewMexicon ystävä Marilynne on muuttanut jöötteineen . Uroskoira Oly lähti sateenkaarisillalle syöpäkasvaimen vuoksi ja  Martan piristämiseksi ystävän menetyksestä perhe ajoi koiravisiitille. Albuquerquen McKayt  asuvat nyt Atlantassa 2 tunnin päässä . Juuri näin tekevät ihanat ihmiset, jotka ymmärtävät koiraa ja haluavat menetyksen jälkeen löytää sille uuden ystävän omasta rodusta. Nuorekas Marta on 9-vuotias ja  Pip täyttää syksyllä 4.  Pip ei ollut jööttiä tavannutkaan sitten maastamuuton Uudenvuoden alla 2004. Sisko Maijan Ivy ja Harriet pitävät tiiviisti yhteyttä mutta asuvat mantereen eri laidoilla. Hauska juttu, kun selvisi, että McKayt tapasivat Jännän, Lillin,Cowboyn,Bonzon, Vonnen ja Helmin Helsingissä vuosia sitten ollessaan Sherlock Holmes-seuran tapahtumassa Englannissa ja sieltä Skandinavian risteilyllä.  Marta oli iloinen tavatessaan rotuveljen ja Pip, varhain kastroitu terapiakoira, ihan mielissäään, vakaan ja viisaan näköinen. Oikeastaan Pip on hurjasti isoisänsä veljen Jalon näköinen. Tässä Mami viisitillä Jalon luona kun itse on 5 vuotta veteraanipoikaansa vanhempi. Tätä kellanharmaata tyyppiä aina kaipaamme ja jos vaan näyttelyssä joku vilahtaa tätä sävyä, on mentävä kysymään kuka ja mistä. Toisessa kuvassa Jalo ja Jännä

 suomalaisen jööttiurheilun tasokkaimmissa kainaloissa, kun Cimillan Päivi halusi Jalosta Murulle sulhasen. Jalo on tässäkin kuvassa jo veteraani. Lisää kuvia Atlantin takaa tulee tässä, kun AatuutilULLA kävi Californiassa kalastamassa ja treenaamassa show-esiintymistä. Haasteet on kovat kun isosisko on ekoja rodun AKC-valioita ja Maijan mallin mukaan Wilsonit Ivylta pennun tilasivat. Ja tässä sisko TilitaliTITTAn, Veikkolan Tuijatien prinsessa helmissään, aikalailla jenkkisiskojen näköinen monitoimikoira, jonka tulevaisuus lienee tanssin pyörteissä. Nopeaoppisena tyttönä hänellä on jo monet kierähdykset ja pyörähdykset hallussa.LILI kävi lapsiköörin nimissä tervehtimässä äitienpäivänä ja Vilholla on tietysti koulutusnamia jossain taskussa tai kädessä.

 Lilin uusin tuttavuus on ihan ventovieras musta sakemanni Elli, jolta puuttui hoitopaikka ja kuulokoirakouluttaja kysyi voisiko se tulla Lilille muutamaksi päiväksi. Ja kyllä Miia oppilaansa  hyvin tuntee, vieras sai olla kuin kotonaan Pekkarisella. Jännäkin on  kaksi kertaa ollut Lilin hellässä hoidossa ja sosiaalisuus on yksi periytyvistä ominaisuuksista, joista olemme iloisia. Isompi musta nöffi asuu Liliä vastapäätä, joten hieman ohuempi Elli tuntui heti tutulta.Sohvaan vaan huilimaan ihan niinkuin koirilla on perheessä tapana.

Semmoisia pikku-uutisia tänään ja nyt isompiin puuhiin, avustajakoirien apurahasuositus odottaa ja veroilmoitus myös. Mutta jos tahtoo kiduttaa urheilijansielua ja kuunnella toisella korvalla usa-suomi matsin, pysyy hyvin hereillä ja nehän valmistuu...

PS. oma  satakieli tuli jo, mutta harmi kun  taas peloteltiin hallanvaaralla. Ei kukaan pakkasessa laulele,kun pääskytkin on nousseet töykeätä takatalvea pakoon.