Rabiesrokotuksesta on 120 vrk ja nyt mentiin ottamaan verinäyte, josta tehdään tiiteritesti. Toivotaan rokotteen toimineen ja vasta-aineitten löytyvän, sillä Luluhan  suunnittelee Maailmannäyttelymatkaa isän ja äidin ja yhden veljen ja veljen tyttöystävän kanssa. Tänään on kiva lähteä yksin pois kotoa ja ensin seurataan Porintien liikennettä, harjoitellaan muutamaa tanssiaskelta takaperin pikkutien asvaltilla.Tuota punaista ajaa ystävämme Airi, joka menee ensin ohi ja käy kääntämässä ja nappaa meidät sitten kyytiin. Mennään Vihdin kunnaneläinlääkärille ja siellä kun on käyty ennenkin rokotuksilla, Lulu menee suoraan vaakaan,joka näytää nuorelle nartulle sopivasti 11,35.Varmuuden vuoksi Lulu esittää lääkärilleeen mangusti-istuntaa, kun ei se ollut ohjelmassa vielä viime rokotuskerralla. Siiten päästään pöydälle ja Airi tarjoilee junioripapanoita nenän edessä . Oma ihminen seisoo vieressä käsi vihreitten valjaitten tuntumassa. Eikä Lulu huomaakaan, kun puristuslenkki on paikoillaan oikeassa jalassa ja kalkkunaleikemuki nenän alla ja neula suonessa ja verta pullossa ja nenä yhä mukissa ja puristusside poissa ja kuivatuslappu neulanpiston päällä . Siinä jutellaan niitä ja näitä ja lääkäri Katri Wermundsen painaa vielä jonkun hetken pistokohtaa. Ja sitten käännetään se muki ylösalaisin ja syödään se kalkkunamakkara loppuun. Lulu ei pitänyt verenottoa minään temppuna. Lohelle ei nyt kerätty, kun sieltä voi tulla joskus kutsu ja saadaan ilmaiseksi antaa se näyttiannos. Lulu kuuntelee näppäimiä, kun lääkäri kirjoittaa laskua. Hän ei ole ollenkaan potilas,vaan normaali kanta-asíakas, joka  menee sitten tutkimaan mitä vastaanottohuoneen toisessa päässä on. Sieltähän löytyy tuliaisiksi kotiväelle Royal Canin Oral Bar- mintuntuoksuisia hammashoitopötköjä. Pureskellaan yksi semmoinen heti niin eläinlääkärissä käynnin rituaalit ja seremoniat on hyvällä talletettu muistiin. Ihmiset lähtevät vielä kahville kirkolle Pikkirilliin ja koska ulkona on kylmä tuuli, Lulu jää autoon katselemaan päiväkotilapsia. Muuten kahviteltaisiin terassilla, jossa yleensä koirien kanssa voidaan viettää kiva hetki.

Matkan kokokohta taitaa ollakin se, kun Lulu saa moikata tarhan lapsia ennenkuin lähdetään takaisin kotiin. Yksi pojista haluaa välttämättä taluttaa, mutta lapset eivät saa tulla aidan toiselle puolelle eikä koira tietenkään tarhan sisälle. Mutta kuka on sanonut, etteikö koiraa voi taluttaa  aidan läpi, menihän suomalaisten kiekkokin verkon läpi USA-ottelussa ja hyväksyttiin . Tämä on siis talutusta.Hieno päivä sujui mutkattomasti ja nyt vaan toivottelemme verinäytteelle hyvää matkaa ja positiivista tulosta rabies-rokotteen toimivuudesta. Onhan se juhlallista mennä isoisän isän ja isoisän äidinisän ja oman äidin synnyinmaahan, hauska tavata Krösaskogens- ja Mättjärns- kasvattajat ja vielä Amerikan siskon perhettä. Ja paljonpaljon oman rodun tyttöjä ja poikia, ihan  kymmenittäin erikokoisia ja värisiä ja töpöisiä ja häntäisiä...Vuoden kohokohta tottavie. Eikä tarvitse tönöttää ja köpöttää kehässä pienessä porukassa, se vasta hauskaa onkin. Junioriluokan esiintymiset voi aloittaa oikein tyylillä itseään paremmassa seurassa. Siellä on varmaan rodun kotimaan juniorityttöjen kerma tanssimassa  samaan tahtiin. Ja pojat sitten, jos vaan on komeita punaisia poikia kuten omat veikat, siellä voi syttyä jonkinasteista flirttiäkin.