Tänään Jännän ja Rollen lapset täyttävät 9kk ja alkaa koirakielellä junioriluokka. Sitä juhlitaan tietysti liehuttamalla puhdasta uutta lippua - ei koiralasten vaan emännän lapsuuskodin puutarhassa.
Lulu on tohkeissaan junnuluokkaan siirtymisestä ja oli emännän pakko käydä kirpparilla hankkimassa hänen sävyihinsä sopiva housupuku, samalla kerralla ostettiin kaksi sopivaa ja muutamia muita vaatekappaleita ja kolme räsymattoa ja yksi isompi matto. Kymmenen vaatetta ja neljä mattoa maksoi vähemmän kuin nykyään yksi koiranäyttely, joten Nummelan Mannassa on hyvä shoppailla.
Oikein merkkivaate Tazzia sopii myös Lulun mielestä, ainakin jakun kanssa oli kiva peuhata kun värisävyä tutkiskeltiin. Viikon päästä Lulu menee junnuilemaan Urhon kanssa kaksi kertaa Nurmijärvelle , Julle otetaan mukaan. Näyttely on lähellä ja siellä on asiansa tuntevat tuomarit. Toinen päivä on oikeastaan Mäntsälän näyttely, joka on historiallinen. Sinne Mami Lilli lähti pojanpoika Onnin seuraksi ja sai Hanne Laine-Jenseniltä suuren ihailun kera ekan serttinsä 13-vuotiaana. Olin ilmoittanut Onnin muutamaan näyttelyyn 2v-synttärin jälkeen kolmatta serttiä pyydystämään ja Mami otettiin ihan vaan huviretkelle. Onnin mva oli selvinnyt ennen Mäntsälää, mutta Mamin elämä muuttui, kun oli helppoa vanhana daamina herättää ansaittua huomiota ja ihailuja. Quality bitch, laatunarttu, aloitti myöhään ja nyt nämä lapsenlapsenlapset säntäävät heti näyttelemään kun ikä antaa myöten.
Maailmamme on muuttunut, kun ei ole enää muita eläinperheitä, hevosia ja kuttuja. Voidaan lähteä vaikka ensi vuonna taas Cruft´´s-matkalle ja tapaamaan Kyran farmin mojovaa PR-miestä Ludwigia, jonka juhannus sujuu vapaalla.
Adonis valvoo kun Ludwig ottaa päiväunia . Olympialaiset prässää pientä koiraa, vaikka se onkin 2 numeroa itseänsä isompi karvoineen, peeärrä on vaaativaa hommaa.
Meidän perheessä on varmaan arvottava mukaanlähtijät, kun Englanti otetaan retkikohteeksi. Helppoa elämää meillä onkin nyt, kun voidaan harrastaa liikkumista vaativia juttuja. Mutta tärkeintä on kumminkin lähielämä ja arki, Lulu pääsi Hiljan uutta trampoliinia katsomaan parin pikkusateen välisellä poutasäällä.
Suukot alkaa kädestä ja siirtyy poskelle. Samalla retkellä tavattiin kylän ainoa lapinkoira Nasta, komea nuorukainen omaa ikäluokkaa. Leikkimieli piti unohtaa, ettei Nasta riemastele liikaa. Nätisti sitten vaan vaihdettiin poskisuukkoja ja onniteltiin ristiinrastiin synttäriksi.
Keskikesän niittyjä on vielä kylällä ja Hiljan mummon kävelylenkiltä tuomalle kukalle piti etsiä kasvioista oikea nimi. Se on Ruotsinraunioyrtti ja toimii tässä junioreiden treffien juhlistajana. Yritämme kannustaa Nastaa pikkaisen käväisemään
näytillä, sillä hän on komea ja kiltti ja seurallinen. Tavattiinhan samalla kyläkävelyllä myös komeat isot pojat Iro ja Bosse ja Ässä, mutta vielä juoksutuoksuinen Lulu ei mennyt heidän lähelleen, ettei sydämentykytys häiritse poikien ystävyyttä. Onneksemme juoksu sattui hyvissä ajoin ennen Ruotsinmatkaa, eikä häiritse menoamme. Jännä valmisteli omaansa niin hartaasti ennen Amsterdamin näyttelyä 2002, että jätimme hänet kotiin, kun silloin oli nimenomaan aloitettu kielto juoksunarttujen osallistumisesta. Oltiin liian tunnollisia, Jännän juoksu ei alkanut poissaollessamme, mutta näyttelyssä oli paljon persikkapeppuisia narttuja, joihin urokset reagoivat.
Ruotsiin menon huoleksi tuli ohimenevästi autonkatolle sopiva tavaraboksi. Autopaikkamme tilaan ei mahdukaan Inkan kotiboksi eikä paikkaa saatu vaihdettua isompaan. Kysyvä ei tieltä eksy eikä boksitta jää. Lapsuuskodin navetta-talli-lato-rakennuksessa huili monet Finlandiahiihdot ja kalastusmatkat palvellut suksiboksi, joka on kyllin matala ja juuri sopiva. Tässä kaivattu vekotin putsauspaikallaan, jöötitarra vaan puuttuu, jotta saataisiin tunnustaa menevämme merta eemmäs kalaan.
Uniikkikappale varmaan jo nykyään, mutta meidän uniikkien tavaroille mainio, kun Inkan Ooppeli on tänään myös saanut vaadittavat telineet katolleen. Koskaan ei enää tule ahdasta autossa, kun lähdetään SF-SheerFun- reissuille.
Reilu viikko vielä kuljetaan kuin yli kukkien, sitten mennään Turkuun hotelliin yöksi ja lähdetään aamulaivalla 3.7. kesämatkalle. Nyt on jo päätetty, että Julle luopuu tästä reissusta Rollen hyväksi ja jää kotimieheksi veljen kanssa. Naapurin dogsitterit on silloin sopivasti heppaleiriltä kotiutuneet ja heillä on aikaa ryhtyä kesätöihin ja hoitaa pojat. Meillä on rennompaa kun Rolle on ainoana uroskehässä ja saan keskittyä siihen. Lululla on siis isä ja äiti mukana. Narttupiiriin pääsevät vuorollaan Lulu, Jännä jaTiuku, jolle nyt lankeaa lahjana Jullelta ikiomaksi amerikkalainen handleri, Maijan Ivy. Varmasti on upea kokemus koirille ja ihmisille tavata hurja määrä jööttejä eri maista. Teemme muutaman lehtijutun, "Vikingin jäljillä" on niistä eniten rotuunsidottu.
Vaari haukottelee 1993 erkkarissa, ei ollut vastusta veteraaneissa. Tämän herran ansiota on se, että labradorit vaihtuivat jöötteihin omassa elämässäni eikä monikaan Suomessa voi välttyä löytämästä Västgötagårdens Vikingin nimeä koiransa sukutaulusta. Näitä tassunkuvia seuraten me menemme nyt sukuloimaan Ruotsiin.
Västgötagårdens Ludwigiltakin kerromme terkut, jos pikkupikkuserkkuja tavataan.
Kommentit