Pikkuäiti Jännä vei iloiset lapsensa kevätjuhlan kunniaksi pienelle ulkomaanmatkalle, jotta pääsi itsekin vähän ruohikoille keekoilemaan. Matkatoverit: Rietumgotu spics omat 3 lasta + 1, velsas korgijs 3, vipets 2 ,  vilku spics 2, nufaundlendietis 1, leonberger 1, kinas cekulainais suns 1, tibetan spaniels 1.

Retki alkoi Helsingin satamasta Viking Xpressillä, kun kaikki koirat  laitettiin kiinteisiin karsinoihin ja ihmiset lähtivät kaikki bussista pois. Jännähän on meidän perheen ainoa tarrakoira, jolle tämä reissu oli kenraaliharjoitus Tukholman maailmannäyttelyn matkustusta  varten. Rölli ja Julle jakoi kämpän, samoin Jännä ja Lulu. Ollaanhan me kaikki bussissa matkusteltu, mutta siis Ihmismäisesti, omalla alusella lattialla tai ihmisen takin päällä istuimella. Kyllä mamma motkotti kun tultiin Tallinnan satamassa bussiin eikä koiria päästettykään ulos, ajettiin bensa-asemalle ja siellä vasta päästiin pissalle.

Illalla tultiin Rigan Vilmaja-hotelliin , tytöt ulkoili erikseen ja pojat erikseen ja lauantaiaamu oli pilvinen. Tultiin vanhalle stadionille ja vähitellen sateli ja sateli ja Corgi-Inkan teltta oli tarpeen. Sataa sataa ROPisee oli kumminkin päivän hitti.

Lulun oli helppoa olla rotunsa paras pentu, kun oli ainoa, mutta matkustustreeni tähtäsi hänelläkin vähän kauemmas Tukholmaan juniorikehään. Sadepäivästä  meillä ei ole kuvia ollenkaan, mutta portugalilainen tuomari Fernando Madeira Rodrigues sadevaatteissaan teki huomionsa ja koetti olla huumorintajuinenkin, kun piteli  oman katoksensa ulkopuolella huppua päänsä päällä. Klassinen kaunotar hän huokaili, onnitteli  ja hoputti hakemaan seuraavaa koiraa. Kehä oli jo myöhässä,  Julle kehään ja suorat sanat: Ei mitenkään edellisen veroinen, häntää hän ei ollenkaan halua tälle rodulle. Nurro, sanoi hän, töpö pitää olla. Sehän selvitti sitten jo Jännänkin tuloksen. Mutta olihan tässä välissä ensin todellinen nurro, toin Röllin kehään, taas tuli suorat sanat: Tämä on täydellinen, kai te viette tämän Tukholmaan.  Vielä  hän halusi  kehua Lulua ja sanoa, että siinä on kaksi excellentin excellentiä. Tyttö voisi jopa voittaa pojan, jos ei olisi pentuluokassa. Sitten valioluokan 3-vuotias töpönarttu bodeneis ja meidän mamma, 4kk vajaa veteraani, keekoilivat oman osansa. Ikävä kyllä, toisti tuomari, pitää olla töpö. Oli  kiva kuulla, että hänelle olisi Lulu ollut paras narttu, jos olisi ollut ikää. Hassu uutinen, siinähän tuli Jännäkin kehuttua, vaikka on häntä. Onhan hän Lulun  ja ROP-uroksen äiti. Parempi niin, että lapset menee vanhempiensa ohitse, sehän on kai jalostuksen päämäärä.

Paleltiin sateessa ja Lulu  kävi ParasPentu- kehässä Unan kanssa, joka oli olemassa vain meitä varten. Eläinlääkäri -äitikin kävi moikkaamassa ja surkuttelemassa huonoa säätä. Vein Jullen ja Jännän parikilpailuun, siinä tuomari puhui vain labradorien kanssa hartaasti ja valitsi suurista roduista mieluisensa. Hyvä harjoitus meille ja lämmikkeeksi paikallaan, mamma on suostunut kulkemaan ulompana, kun Jullen saa silloin kulkemaan senverran edellä, että molempien pää näkyy erikseen ja hännät myös. Rölli oli tyylikäs ja veti semmoisen ravisivun ryhmässä rotukuulutuksen päälle, että kadehtisin, jos ei olisi oma. Akitat ja muut isot kärkeen ja ehkä pomerani hännänhuipuksi. Meille riitti voitoksi se, että moni tuli kysymään lisää rodusta, mitä tämmöinen urheilija työkseen tekee. Toivottiin parempaa keliä seuraavaksi päiväksi ja semmoinen  saatiinkin.

Sunnuntai oli kevytpilvinen ja tuuli oli viileä silloin kun aurinko leikki kesää. Tuomarina oli Latviasta Vija Klucniece, joka antoi Viiville sertin ja cacibin viimekesänä, kun Julle vei daamia Tallinnaan pyörähtelemään. Nyt meille kävi hieno tuuri, kun keeshondinsa Nikan jo voitokkaasti esittänyt Outi tuli Unan ja Jolantan kanssa pitelemään nelikosta kolmea, silloin kun vein yhtä kerrallaan kehään.

 Kuinka kivaa, että Outi otti sitten vielä kuvat, joissa kaikki 5 rietumgotua keekoilevat kehässä. Ensin Lulu ja taas kovat kehumiset, hampaatkin laskettiin ja hyviksi havaittiin. Töpö kehuttiin, mutta samantien lievä puolustuspuheenvuoro, tämä on rodussa elegantimpi kuin häntä. Eikä ihme, hännätön oli se versio, jonka tämäkin tuomari on tästä rodusta opiskellut. Mitäpä tuosta, kyllä ne häntä-töpö-debatit vielä muistetaan ajalta ennen typistyskieltoa, häntä valtaa alaa. Meidän Batmanin hännän kunniaksi kiersi erkkarissa parhaiten sijoittuneelle hännälliselle malja, joka pysäytettiin kun ropit ja vespit alkoi olla hännällisiä. Mutta  hyvä on rodun kannalta, että töpön puolta nyt pidetään.

Kiitos kessu-Nikan Outille dokumenttikuvista. Klassinen kaunokki Umanoma Tulatullallaa tässä posket pullallaa... viikon päästä juniori.Meidän mielestä ei ole yhtään mukavaa olla roppi ilman kilpailua, onneksi kotimaassa on saatu näytellä vertailukohteiden kanssa. Neljä näyttelyä,3 roppia ja yksi  vsp, odotetaan junioriluokkaa ja ikätovereiden kohtaamista innolla. Ja toivotaan, että joku hieno häntä menee ohi heti vaan tasapuolisuuden vuoksi. Sitten tulee Jullen vuoro ja excellent on veikka. Tallinnan kesätulos 2007 samalla tuomarilla oli jun-sert ja VSP, kivan matkustuskokemuksen oheistulos. Ja niinkuin sadussa "Olipa kerran kolme pukkia", vielä tulee yksi vähän suurempi Jännän lapsi esiin. Isoveikka Röllillä ei ole vaikeuksia hurmata tuomaria, excellenttii eestä ja takaa ja sivulta ja liike ja luonne. Silmät voisi olla tummemmat.Röllin tekisi vähän mieli vilkaista perheen suuntaan, sillä mammalta  tulee pieniä huomautuksia takavasemmalta: Eikö niitä lapsia nyt jo ole kehuttu tarpeeksi, nartut kehään. Ja pääseväthän nartut kehään, kunhan ensin on pojat laitettu järjestykseen,jonka kaikki arvaavat. Jolanta ottaa tottuneemman kaverin ja itse vien Jullen, jonka Va-Ca muuttuu oikeaksi, koska isoveli on jo Int Ch. Ja sitten riemastuuu mamma, tulee narttujen vuoro. Taas töpö ja häntä kiertävät ympyrää. Jännän liike on vetävä niinkuin aina, joudutaan vähän jarruttamaan kun edessä kulkee lyhyempiaskeleinen kaunokki, jonka isoisä on Lulun isoäidin veli, sukua siis ringissä jälleen.Töpöys saa odotetusti valioluokkavoiton, Jännä saa sertin, koska töpö sai omansa jo eilen. Jännän Va-Ca saattaa myös nousta ,jos tällä bodeneisnartulla on eilisen mukaanottaen tarpeeksi cacibeja plakkarissa. Niiden pyydystys ei ole Jännän intohimo, tulee kun on tullakseen. Tärkeämpää on antaa lapsille mahdollisuus olla verrattavissa ikäluokkansa kanssa.

Vielä rodun parhaan valintaan tarvittavat pyrähdykset ja Rölli jatkaa Jolantan kädessä, kun paperinaruhattuni on jo otsalta ihan märkä.Excellentit töpöt palkitaan samaan malliin kuin eilen, Rölli ropisee ja saa kullanvärisen pokaalin , eilen tuli kultamitali ja Cruft´s kutsu. Aika pienessä näyttelyssä se täällä jaetaankin. Kun Rölli ensimmäisensä sai Juniorivoittaja-05 tittelillä, oli vastassa sekä uroksilla että nartuilla ikäluokan parhaimmistosta useita yksilöitä. ATC-numero, jonka silloin  saimme, on yhä toimiva, jos Röllin tekee mieli lähteä uudelleen vihreälle veralle liikettä töppösiin- näytille ja istumaan Birminghamin näyttelypenkille. Sisko Maija tuskin lentää Kaliforniasta Englantiin, mutta Jännällä olisi hauskaa, jos tytär ja poika käyttäisivät Crufts-oikeutensa samana vuonna.

Koska olimme kehän viimeinen rotu, tuomari tuli mielellään kuvaan mukaan ja kehui vielä kerran  Lulun, hänen olisi ollut vaikea päästää valionarttuja sen ohi, jos olisi ollut jo juniori. Ei oteta paineita, vaarahan on kaiken aikaa että Lulusta tulee liian suuri täti.Vielä samat kuviot kuin eilen, paitsi että myöhästyimme parikilpailusta. Una vei Lulun pentukehään ja se on ainakin varmaa,että äidin tarraominaisuus ei ole periytynyt tässä perheessä. Rölli veti jälleen virheettömän roolin ryhmäkehässä ja iloksemme Outin kessu Nika sijoittui taas viiden parhaan joukkoon. Sitten pakattiin teltta ja romppeet. Kuva Lulusta ja hänen omasta Latvian-dogsitteristään Unasta kertoo  retken rusettipuolen, Lulu 2 violettia, Rölli 2 valkoista, 1 punainen ,  Jännä 1 punainen.Rölli ja Jännä saavat postissa Latvian valio-diplomit ja rusetit. Jullen punainen sertti on vain koriste, sillä  toukokuun lopulla 2v täyttäneeltä puuttuu yksi sertti Suomesta eikä nykyään Baltian sertti jää luuraamaan Fin mvan valmistumista ja muutu automaattisesti kunkin maan valioksi. Una ja muut ystävät odottavat, että mennään Rigaan vielä tänä vuonna.

Itse tiedän näyttelyistä hyvin vain sen, että numerojärjestyksessä kehään mennään, ja nyt tuli kai kuusi keikkaa per päivä. Kun ei tuommoista matkaa ihan väsymättä voi suorittaa, tiedetään jo ettei meidän koirille tarvita kausikorttia Suomenlahden yli. Corgi-Inkan ja show-tähti- Akun kanssa mennään Kuopioon elokuun alussa ja Tumpin-Äiti-Inka lähtee kyytimään viittä Tallinnaan puolivälissä. Kun nyt ensin tehdään se WDS-huvimatka Tukholmaan......eihän se heinäkuu kovin kaukana ole.