Viimeinen tilaisuus treenata Maailmannäyttelyyn kotimaassa oli tänä viikonloppuna Järvenpäässä. Hauskaa että molempina päivinä oli kyseessä MM-kisat, sillä lauantain tuomari oli Markku Mähönen ja sunnuntain Maija Mäkinen. Julle oli molemmille vielä ilmava ja saa kasvaa, 2 vuotta ja yksi kuukausi ei vaadi kumminkaan meidän vauvakirjassa lopullista uroksen kokoa.  Kun  kaikki osaset kehutaan ja hampaat lasketaan ja kehäkäytös on kympin luokkaa askelein ja pöydällä ja tönötyksessä, niin annetaan vaan ajan kulua. Ekan päivän ylellisyyksiin kuului Lulun juoksun vuoksi 4-H dogsitteri, kuva otettiin vasta kotimatkalle lähtiessä, mutta Tuusulan 4-Hoolle kiitokset ja kehut.

 Lauantaina oltiin aamusta liikkeellä, Onni kyyti veljen ja siskon Järvenpäähän ja pois pääsimme Urho-ystävän kyydissä. Sunnuntaina lähti Titan perheen äiti Minna ja nuorempi dogsitteri Tuuli kyytimään ja ukkossateissa ajelimme Hankotietä navigaattorin inttäessä, ettei se ollut oikea tie. Kehä oli iltapäivällä ja myöhässä melkoisesti, koska sadekuurot olivat haitanneet arvostelua. Kehässä oli ojia tai kanavia,joiden yli oli hyvä harrastaa ravihyppyjä. Urho ujosteli märkää pohjaa, vaikka on jo järveenkin varpaitaan kastellut. Tuomari oli ymmärtäväinen ja perhe myös, sillä lauantain kehä oli sujunut Urholta mainiosti ERIn edestä. Harjaannusta lisää, niin kiltti ja järkevä tukikoiraoppilas on pian kehässäkin kuin kotonaan. Metsäleikeissä suuhun tunkeutunut oksanpala ja sen poisto leikkauksessa ja haavan tuomat kivut eivät ole ihan vielä unohtuneet. Mutta työkoiralle tärkeimmät ominaisuudet kärsivällisyys, luotettavuus, ihmisystävyys, sosiaalisuus ja työhalu ovat Urholla hallussa. Kauneuskilpailuissa ei niitä voi mitata eikä niille anneta arvoa, mutta elämäntehtävänä Urholla on Eerikan apuna toimiminen ja satunnainen näyttelymatka voi ollakin vain vaihteluna. Perheen nuorinkin handleri Eino voi hoivata Urhoa näyttelymelskeessä.

Lulun kehät sujuivat hyvin, ei haluttu häiritä poikakoiria kumpanakaan päivänä, siksi Lulu majaili häkissä. Toisessa häkissä majaili Julle-veikka ja tervepäinen koira oppii helposti vankilaolonkin, jos se on tarpeen. Parempi näyttely on kumminkin se, jossa ei henk-koht. syistä kuten juoksusta johtuen tarvitse piilotella yksiössä.

Kävelyteltiin Jullea tapaamaan tuttuja, corgikamu Aku moikattiin sunnuntaina, monta oman kylätien kaverien rotuista uutta ystävää saatiin myös. Näyttelyt kannattaa aina käyttää verkostojen luomiseen, rotua voi tehdä tunnetuksi, jos koira kestää katseet ja käyttäytyy hyvin missä vaan tilanteessa. Lulun kanssa piti luikkia tehdasalueen asvalttikäytäville, jossa ei innokkaita sulhasehdokkaita tullut vastaan.

Lulu oli Järvenpään näyttelyssä  Markku Mähösellä PN-2 ja sai varasertin. Mäntsälän näyttely pidettiin Järvenpään näyttelyn paikassa ja vaikka oltaisiin mieluusti menty oikein Mäntsälään, oltiin ihan iloisia kun saatiin sunnuntaina Maija Mäkiseltä eka oikea sertti ja siinä luki Mäntsälä. Oltiin nimittäin nostalgiamatkalla, Mamin jälkiä seuraten. Mami meni pojanpojan seuraksi Mäntsälään heinäkuun 14. 2002 ja sai Hanne Laine-Jenseniltä ekan serttinsä . Kun 13-vuotias mummeli nautti keekoilemisesta ja tuomari kehui ravin paremmaksi kuin nuoremmilla, päätettiin antaa Mamille mahdollisuus seuraavana ja seuraavana kesänä käväistä nuorempia säikyttämässä tehokkaalla työravillaan. Mamilla on epävirallinen SM valioitumisesta 15-vuotiaana, eikä missään pikkukisoissa, joissa ollaan ainoana kehässä. Eikä kenellä tahansa tuomarilla, vaan rodun tuntijoilla,  toisen kesän sertin antoi Marja Talvitie ja kolmannen Eli-Marie Klepp. Mamin jälkiä on hyvä kulkea. Mäntsälän näyttelyssä täytyy piipahtaa ensi vuonnakin.

Lulu ei ollut kotiin tultua liian väsynyt istuskelemaan historian havinassa, kun Mamin Mäntsälä-pokaali ja rusetti haettiin pärekorista ja kuvattiin Lulun omien tuomisten kanssa. Ikää 9 kk ja yksi viikko, ainakin Mamin pojanpojantytär aloitti showaamisen aiemminkuin esiäiti. Näyttelypaikalla Lulun mediamagneetti -ominaisuudet bongasi Keski-Uusimaan ja Mäntsälä-lehden toimittaja. Eikä Lulu mitään sivukuvia tönöttänyt, mangustia tietenkin kuten vanhusten luona käydessä. Parasta, että lukijoilla on hauskaa ja tieto leviää, että show-koiralla on yhteiskunnallisia hyvänmielenharrastuksia. Meidän perheessä ne ovat yli 30 vuoden perinne, showt on uudenajan hömpötystä. 

Minna kuvasi  neljä parasta narttua sijoitusten selvittyä. Kunniachampioni Geeba nuorekkaana veteraanina ei vielä lähesty Mamin huippuvuosien ikää, mutta vanhimman oikeudella Geeba  piti pientä marmatusta nuoremmilleen. Kukaties hän haastoi juniori-ja avoimenluokan tytöt yhdessä tsemppaamaan samoihin tuloksiin kuin hän itse. Tytöt eivät sanoneet sanaakaan mutta ottivat varmaan mielellään haasteen vastaan. Ikä on ajan kanssa paraneva puute.

Tuulilla oli onnistunut showsitteripäivä, josta voi kertoa omalle siskolle Inkalle ja Lulun siskolle Titalle.Ai, näinkö nuorisoa vaan kuljetellaan eteläisen Suomen sateissa eestaas, mitä Jännä ja Rölli siitä sanovat? Eivät mitään, sillä heitä nyt ei tarvitse roudata kärkkymään mitään rusetteja, kun nuorisoseurat niitä luontevasti kaipaavat. Heillä oli oma nostalgiahetkensä lauantai-iltana, kun he saivat pitkästä aikaa tavata Terhin ja tytöt Nean ja Milan ennenkuin nämä palaavat kesälomalta ulkomaille. Vähän evakkofiilistä tässä tuntuu olevan.

Ja pian on evakkofiilistä myös meillä, kun Tiuku porhaltaa pihaan ja sieppaa Jännän ja Lulun ja matkataan Turkuun, jossa tavataan Rolle. Sitten seilataan päivä ja asettaudutaan asumaan hotelliin viiden minuutin päähän messukeskuksesta, treenataan kävelyt showpaikalle perjantaina, tavataan Ivy ja katsotaan parit tuttujen kehät. Lauantaina ajellaan rotunäyttelyyn ja sunnuntaina showataan maailmansuurimmassa jööttiporukassa maailmannäyttelyssä. Maanantaina turisteillaan Tukholmassa ja tiistaina lähdetään kotiinpäin. Kiva reissata hyvässä seurassa ja  tavata parhaita ystäviä. Tätä ne koirat tarjoilee ihmisilleen kotikoiruuden lisäksi.