Maret Kärdi olikin meidän Tallinnan tuomarin nimi sateisella Kalevin stadionilla. Marianne Baden oli joutunut perhesyistä peruuttamaan. Hyvä ja tiukka tuomari saatiinkin. Liike on tärkein hänelle, keeshond tutut kertoivat hänen  kasvattavan myös hevosia. Ei siis takuulla katsonut rotumääritelmästä ja valokuvasta mitä koiria arvostelee. Hieman karskilta tuntui kun ennen meitä ainoana esiintynyt islanninlammaskoira tulee kehästä Evana. Syy oli yhden hampaan puuttuminen, narttu on kahdeksanvuotias, hammas on pudonnut eikä todistusta ole. Ahaa ! Miten meidän mammalle nyt käy, sillä Jännältä on leikattu yksi hammas ja sateen vuoksi jätettin passit autoon. Siellä on eläinlääkärin merkintä haljenneen hampaan poistosta. Islandi lambakoer sai vain suullisen viestin: On tuomarin velvollisuus kertoa ihmisille milloin koira ei enää ole näyttelykunnossa.

Me ei hämmästyksen anneta häiritä mamman perheretkeä. Turhaan kyllä odotellaan 9 koiran näkemistä meidän rodussa, niinkuin kotiintulleessa paperissa luki.  Meitä on yhteensä 6,  parit oli laskettu eri koiriksi.  On vain Jännä lapsineen ja lasten serkku Siru, jolle ryhdytään pitämään peukkua tietystä syystä. Merliinin ystävä Tiuku oli tehnyt helmikuussa Sirun Tallinnan matkasta "turhan reissun". Nyt kävi niin onnellisesti, että isoisä Bonzon nimissä saimme ojentaa punaiselle häntätytölle vaaleanpunaisen pokaalin voitosta ja valmistuneista titteleistä.  On kiva että  saksalaiset on keksineet myydä  komeita pokaalejaan Baltian näyttelyissä, sillä tämmöisessä tilanteessa pytty on paikallaan. Bonzo on isänä tarjoillut pojilleen ja tyttärelleen Sirun äidille showreissuja  ja kyllä sen perinnön voi venyttää tyttärentyttäreen että saadaan huippuhetkestä näkyvä muisto. Merliinille vsp riittää hyvin, kun hän juuri Tiukun edellisellä kerralla mukaan toi.

Meidän porukoista Peppi heitti kehiin semmoisen hopsulaheissula hopsanssaan ensimmäisessä juniorinäyttelyssään, että jatkoa seuraa. Lulu on pentueen suurimpana kasvanut melkoista vauhtia ja on jo pelätty, että tulee liian iso tantta. Peppi pienimpänä pentueesta on kiivennyt tiiviisti perässä ja häntä tiukalla kiepillä saikin juniorisertin ja voitti siskon. Viikon showtreenit toivat tulosta. Saimme toimistoteltasta tämmöistä suomennosta, kun ennen lähtöä halusimme juuri Pepin ekan kisan vuoksi tietää mitä hänestä tuomari oli mieltä. Kärdi kyllä selitti avuliaasti suomeksi jo kehässä, että pienempi tyttö on valmiimpi ja isompi tyttö tässä vaiheessa kehitystään löysä.

"Erinomainen tyyppi ja koko.Hyvä luusto. Hyvä pää.Tummat silmät. Hyvät korvat. Vahva kaula. Hyvä ylälinja. Hyvä hännänkiinnitys. Rintakehä voisi olla syvempi. Hyvät kulmaukset. Hyvä turkki. Eturinnan ja kaulan merkit hyvät." (Jun Eri -1, jun sert, Pn-2) Siru ja Peppi olivat kuin siskokset paras narttu kehässä. Lulu ja Jännä saivat  todeta että harmaa päivä oli punaisille tytöille aurinkoinen. ( "tugev" kaula varmaan voi tarkoittaa muuta kuin "vahva", mutta eesti -soome sonaraamat ei nyt löydy))

Parikisassakin Julle ja Peppi olivat ilman muuta tuomarin mieleen, väritys, hännät ja ilmeet hyvät , Jullen erinomaiset silmät voisi olla molemmilla!  Pepillä on vähän pyöreähköä viking-silmää mutta väri oikea. Merliini ja Lulu oli  turkiltaan erivärisiä eikä mitään asiaa parikisaan tällä tuomarilla. Aika merkittävä tapaus se sitten ,että Jännä on juuri Appiukkonsa Bonzon kanssa ollut Tallinnan parikisassa kolmas kaikkien ihan samannäköisten parien joukossa. Silloin tuomari kiitti siitä, että samasta rodusta uskalletaan  näyttää punainen töpö ja harmaa häntä, koska se kertoo rodusta katsojille oleellisen asian, monipuolisuuden. Se oli sisänäyttely ja oli yleisöäkin, sen nyt sade vei. Ja sama pysyvä sade piti kamerat kasseissa, mutta dokumentiksi otettiin odottelukuva. Jolanta oli tullut Rigasta esittämään latvialaisten ystäviensä koiria ja kisaamaan junior handlerissä, hän tuli apuun, kun kehään piti vielä kaikki koirat. Ekakertalainen Peppi ryhdistäytyy kuvaan showmielin.Majailimme moukarikehässä ja oli pakko tuoda autosta pari häkkiä, että koirat voi olla osan aikaa kuivattelemassa. Toivotamme Sirulle onnea ryhmään ja itse jätämme jatkokisat ja lähdemme pakkaamaan autoa pikkuostosten jälkeen. Koko näyttelyreissu oli sateesta huolimatta hauska ja monipuolinen, hotellin puisto ihan mahtava ja siellä oma koirapuisto  täydellinen: hiekkakenttä keskellä ja päällystetyt tiet reunoilla. Sinne mennessämme perjantaina tapasimme omaa koiraansa kaipaavan rouvan, joka sai vähän lohtua jööttiterapeuteilta ja siitä että sai näyttää meille oman koiransa kuvia. Puiston lapsiosastossa kiipeili veitikoita, suihkulähteet pulpahtelivat käytävien  välissä ja kaikki oli siistiä. Koirapuistossa kakkapussiteline ja kylliksi roska-astioita pitkin ja poikin. Joka reissusta jää aina mieleen uusia ihmisiä, joita ei muuten tapaisi, jos ei olisi lähtenyt koiranäyttelyyn. Täältä suloinen mummo puistonkäytävältä, uudet kessu- ja käppänätutut ja monta muuta. Hotelli oli testattu jo Maija&Viivi- reissulla junioriJullen kanssa viime kesänä, suositellaan. Tässä  kuvassa perjantai-illan viileyslepo, kun Inkan katse keksi ilmastoinnin.Puistossa iltakävelyillä oli mahdollisuus näyttää koirille  värivaloilla kirjaillut vesipatsaat. Kaikki tykkäsivät näkemästään ja vain yksi pieni asia harmitti: täällä olisi pitänyt asua myös helmikuussa, kun Tiuku ja Merliini oli Germundssonille showaamassa ja Onni merkittävällä ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan. Reval Park Casino koirien hotellina  10 pistettä!

Tulomatkalla laivassa 10 pistettä sai Viking XPRS Infon Mika, joka järjesti meille hevoshulluille täydellisen palvelun, saimme katsoa Kyran ja Maxin karsintaradan ja vaikka yhdessä kohdassa tuli kylmät väreet, oli se heti sennäköistä menoa että jatkoonpääsyssä ei olisi vaikeuksia. Ja kun Inkaa rupesi Tumppi-ikävä vaivaamaan, shoppailun päätteeksi tavattiin  kuin tilauksesta oikea varatumppi hurmuri.-

Tultiin kotiin myöhään lauantaina ja sunnuntaiksi oli kumminkin ohjelmassa Lulun hoivakotikeikka, jonka viikolla jätimme väliin kun treenasimme Peppiä showtytöksi. Nyt otettiin Peppi mukaan Nummelle ja taksissa siskot huilivat tyynesti farkun takaosastossa. Hoivakodin väki katseli olympialaisia, mutta Lulu löysi heti ystävänsä Maijan ja parkkeerasi siskon kanssa siihen kulmaan odottamaan milloin mennään jutustelemaan Maijan omaan huoneeseen. Juteltiin ja kyllä tytöt saivat molemmat Maijan kädestä pienen luunmallisen keksin, saivat hypätä sänkyyn istuskelemaan OmaKoira-leikkiä ja emännän ryhtyessä päiväunille lähdimme pois. Istuskeltiin bussipysäkillä taksia odottamassa ja Janika, joka oli seuraneitinä, otti kuvan. Taitaa tämäkin porukka olla vähän päiväunien tarpeessaemäntä ja neitikoirat. Viikon rupeama Pepin kanssa oli  Lulustakin ihan mainio matka lapsuuteen, leikki ja treeni väsytti kivasti joka päivä. Ulkomaille matkustaminen  oli "pikkusisko" Pepille aikuistava ja itsetuntoa lisäävä juttu. Kun koko perhe oli matkassa mukana ja kaikki muut osaavat jo ennestään maailmanmenon, Peppi ui kuin kala vedessä. Ennen kotimatkaa otettiin meikäläinen  rusettikuva ekan oikean näyttelynsä käyneestä Umanoma Hopsulaheisulasta. Rusetithan ei koiraa miksikään muuta, mutta kiva oli voittaa niitä jo paljon kerännyt sisko!  Suomessa ei kukaan junioriluokan tyttö ole koskaan mennyt Lulun ohi, sulahopsanssaa! Eikä kai poikakaan....Mutta rumat ne ruseteilla koreilee näkyy Pepin ilmeestä, prenikka voisi olla syötävää. Näyttelyssä käynti oli kivaa vaihtelua ja perheen kanssa vietetty viikko ihan hauskaa aikaa alusta loppuun saakka. Kohtaamiset kaikenikäisten ihmisten, oman perheen ja muiden koirien kanssa olivat parasta iloista elämää. Nyt katsellaan mentäiskö vielä junioriluokkien aikaan johonkin näyttelyyn Julle-veikan kanssa, Lulu pitää nyt kasvutaukoa. Tai siis toivotaan,että vaan vankistuu, ei kasva enää ylöspäin. Taksia ootellessa molemmat seuraavat vakavina tien toisen  puolen liikuntaa, parkkipaikalla kuuluu ovien avaamista ja sulkemista, sielläkin on  vanhustentalo ja vierailuaika. Janika on yhtä vakava ja  lähdettiin sieltä Nummen kirkon kupeesta hyvän sään aikaan. 

Peppi lähti kotiinpäin ja me pestään pyykkiä, nyt nettikone kiinni kun ukkonen lähestyy.....

(lisätty maanantaiaamuna: uutisissa kerrotaan että ukkonen iski Nummen kirkon kellotapuliin!)